Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
Sivut
▼
torstai 5. heinäkuuta 2018
Leena Lehtolainen: Tappava säde
Leena Lehtolainen: Tappava säde, Tammi 1999, Seven 2002, sivumäärä 293.
Kirjan päähenkilö ja minäkertoja on Turvakoti Kotipesän sosiaaliterapeutti Säde Vasara. Säde elää yksisilmäisen kissansa kanssa, ja kohtaa rankassa työssään hakkavia, uhkailevia ja tappavia miehiä.
Kirjan alussa Säde Vasara on Espoon rikospoliisi päällikön Maria Kallion kuultavana. Turvakodin vakioasiakas Irja Ahola on löydetty väkivaltaisen miehensä tappamana. Turvakodissa, joka on perustettu testamenttilahjoituksen rahoin, ja on säätiön ylläpitämä, on kymmenen paikkaa. Siellä on Säteen tullessa poliisilaitokselta Sirpa Väätäinen, jolla on mustasukkainen ja narsistisen hullu aviomies Ari. Säde yrittää taivutella Sirpaa tekemään rikosilmoituksen, ja muuttamaan Espoon kaupungin vuokra-asuntoon. Turvakodissa on myös pariskunnan kaksi lasta. Turvakodissa on myös 60-vuotias arka Anja Jokinen, jonka mies hakkasi, kunnes Anjan toinen poika kosti, ja on nyt taposta vankilassa. Anjaa hakkaa nyt hänen nuorempi poikansa Heikki. Turvakodin vakioasiakkaaksi hakeutuu myös hyvin toimeentuleva Tiina Leiwo, jonka mies Pasi on kuristanut häntä, pahoinpitely ei jää yhteen kertaan...
Säde, joka kuvailee itseään hiireksi ja vanhaksi piiaksi, kirjoittaa olleensa lukiossa "paksureitinen, finninaamainen ja ujo" s.73. Säde tapaa samassa talossa asuvan Kalle Jokisen, mukavan oloisen miehen, joka tuo takaisin Säteen eksyneen Sulo-kissankin. Säde on luokitellut Kallen linnakundiksi Sörkkä-tatuoinnin perusteella. Kalle on saanut seitsemän vuoden tuomion taposta, hän oli mennyt liian rajusti tappelun tuoksinaan. Neljä vuotta istumista olin Kallesta tuntunut elinkautiselta...
Kirja jakautuu kahteen osaan kuolemantapauksiin sekä Säteen itsetilityksestä.
Ensimmäisessä kategoriassa Ari Väätäinen löytyy kuolleena kotoaan, hän on kuollut partaa ajaessaan sähköiskuun. Pasi Leiwo rattijuoppoilee, ja poliisien takaa-ajamana ajaa ulos ja kuolee. Myös hakkaava Heikki katoaa.
Toisessa kategoriassa Säde selittää hiustenlähtöään, pahaa oloaan, ja syyllisyyden tuntojaan.
Kirjan tapahtumat summataan parissa viimeisessä luvussa. Voin todeta, että Leena Lehtolaisella on sujuva kynä, ja Säteen tarina on helppolukuinen ja osin arvattava. Naisten pahoinpitelyaihe on mitä tärkein. Henkilökohtaisesti eräät asiat dekkarin ratkaisussa jäivät närästämään, sinänsä omanlainen ja ansiokas dekkari, jota en voi avata, jokainen saa lukea ja tulkita sitä.
*****
Leena Lehtolainen (s.1964) on reipas suomalainen kirjailija, joka suuri yleisö tunnistaa parhaiten Maria Kallion 'äitinä'.
Olen blogannut Maria Kalliosta seuraavasti Ensimmäinen murhani ja Harmin paikka on käsittelyssä täällä. Veren vimma on blogattu näin.
Leena Lehtolaisen Henkivartijasta olen blogannut täällä.
Leena Lehtolaisen Turmaluoti oli Kirjan ja Ruusun päivän kirjana 2018, ja blogattu TÄÄLLÄ.
(vaikuttaa vähän liian raskaalta - Olin sijaisena suomalaisella alla-asteella Göteborgissa, muistan pienen pojan, joka piirsi kaiken mustalla liidulla, minun piti saada hänet piirtämään muilla väreillä. Äiti oli tappanut isän)
VastaaPoistaNämä ovat todella raskaita kohtaloita, ja lapselle varsinkin.
PoistaLuin tämän muutama vuosi sitten, vaikken kirjoittanut siitä blogiin. Erikoinen rikoskirja, jäi mieleen, senkin takia, että päähenkilö on sosiaaliterapeutti. Yllätyin siitäkin, ettei ollut Maria Kallio pääroolissa. Hän taisi olla sivuroolissa tai ainakin mainittu.
VastaaPoistaItsekin oli vaikea tästä kirjoittaa. Väkivaltaa ilmiönä ei pidä hyväksyä. Ongelma on kuitenkin vaikempi, kun väkivalta kohdistuu kotona ja lähisuhteissa.
PoistaMaria Kallio vilahti tässä tosiaan sivuroolissa yhdessä tai kahdessa kohtauksessa...
VastaaPoistaMuuten kyllä pidin tästä kirjasta, persoonallinen mutka dekkarigenressä, päähenkilö oli kiinnostava ja aihe moraalisesti pohdituttava, suosikkejani Lehtolaisen kirjoista.
Tämä dekkari tosiaan haastaa lukijan pohtimaan ...
Poista