Sivut

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Henning Mankell: Hymyilevä mies


Henning Mankell: Hymyilevä mies, Mannen som log 1995, Otava-Seven pokkari 2013, sivumäärä 443.

Hymyilevä mies alkaa, kun 69-vuotias asianajaja Gustaf  Torstensson pelkää tietävänsä liikaa poistuessaan autolla syrjäisestä Farnholmin linnasta. Hän näkee ison nuken keskellä tietä, pysähtyy ja hänet tapetaan. Lukija siis tietää, että kyse on murhasta. Lisäksi murhan teettäjä tiedetään, mutta motiivi on epäselvä.

Tämä on minusta yksi parhaista Wallander kirjoista, tämä on siis oma mielipiteeni. Hymyilevässä miehessä  on paljon sellaisia teemoja, mitä muissa Wallandereissa ei ole. Lisäksi kerronta on suoraa, Wallanderin näkökulmasta lähtevää, dekkarissa ei ole mitään rikollisen näkökulmaa.

Kurt Wallander on ollut edellisen kirjan Valkoinen naarasleijona jälkeen työkyvytön ammuttuaan itsepuolustukseksi miehen. Kurt pohtii masentuneena loppuelämäänsä Jyllannissa Skagenin rannalla, hän päättää lopulta erota poliisista. Rannalle tulee Gustaf  Torstenssonin poika Sten Torstensson, joka on Wallanderin ystävä, ja hoiti Kurtin ja Monan avioeron juridiset asiat. Sten tulee pyytämään apua, isän kuolema on kuitattu auto-onnettomuudeksi. Kurt Wallander on loppu, ja pyytää ottamaan yhteyttä Martinsoniin, ja palaa Ystadin allekirjoittaakseen eroilmoituksensa. Mutta Kurt näkee Sten Torstenssonin kuolinilmoituksen lehdessä, ja kuulee, että mies on ammuttu. Kurt Wallander ei anna eropaperia, vaan ilmoittautuu "palvelukseen". Vuoden aikana nuori nainen Ann Brit Höglund on tullut vahvistamaan Ystadin poliisivoimia, hänellä on hyvät todistukset, mutta kokemusta kentältä ei ole. Martinson suhtautuu naispoliisiin torjuvasti, mutta Kurt ottaa Ann-Brittin siipiensä suojaan. Ann-Britillä on matkatyössä oleva mies ja lapsia, haastava perhetilanne, mutta Ann-Britt on terävä ja hyvä poliisi, ja käy Kurtin kanssa keskusteluja rikoksista, hieman samaan tyyliin kuin Kurtin ikävöimä Rydberg. Poliisi Ove Hanssoin kurssittaa itseään jatkuvasti, hän yrittää myös tölviä Ann-Brittiä ja Kurtia. Hanssonin viimeisen kurssin aihe oli tietokoneavusteinen rikostutkinta. Alkupään Wallanderit on kirjoitettu aikana, jolloin internettiä ei ollut yleisessä käytössä, eikä ihmisillä ollut kännyköitä saati älykännyköitä. Tapahtuma-aika on syksy ja loppuvuosi 1993.

Lukija siis osaa epäillä kartanonherraa rikoksista, ja tutkijaryhmäkin varsin pian. Farnholmin linnanherra on hieno mies, kaikkien kunnioittama yrittäjä Alfred Harderberg, joka on vaikea tavattava, lentää omilla lentokoneilla, kartano on hyvin vartioitu. Poliisipäällikkö Björk kuten koko Ruotsi kunnioittaa Alfred Harderbergia. Tutkinta osoittautuu hyvin vaikeaksi ja vaaralliseksi. Asianajotoimiston rouva Dunerin pihalta löydetään muoviräjähdemiina, Kurtin auto räjähtää ...

Tämä on ensimmäinen Wallander-kirja, jossa rikkaan miehen hienojen kulissien takana on vakavia rikoksia, kirja kuvaa miten tutkinta etenee, ja millä tavoin todisteaineisto saadaan kasaan. Tutkinnassa rikosteknikko Sven Nyberg löytää tärkeän todisteen. Kurt on haikaillut aiemmin turvallisuuspäälliköksi yksityiselle sektorille. Tässä hän tajuaa turvallisuuspäällikön työn epävarmuuden ja sen epäeettisyyden, jos toimeksiantaja on epärehellinen.

Kurtin isä pitää poliisin ammattia virhevalintana. Isä on edelleen hyvin hankala, Kurt saa maksaa tämän vahingonkorvauksia. Isä on kuitenkin paremmassa kunnossa, hän on avioitunut 30 vuotta nuoremman taloudenhoitajansa Gertrudin kanssa. Gertrud pitää Kurtia hyvänä poliisina. Kurtin isä möi aikanaan tauluja rikkaille miehille "silkkiritareille". Kurt pitää Alfred Harderbergia silkkiritarina. Kurt pyytää tutkinnassa myös ystävänsä Sten Widenin apua. Baiba on vielä Kurtin etäsuhde ja pari tapaakin tarinan päätyttyä.

Loppuratkaisu on paljolti Kurtin sooloilua. Kurtin motto on: "Aika on elää ja aika kuolla" ja Kurtin aika on vielä elää. Alfred Harderbergin alkuperäinen nimi on Hansson. Miehen motto noin koottuna on "Bisnes on bisnestä. Minä ostan ja myyn. Minua ei kiinnosta, mistä tavara on peräisin". Kirjan ruotsinkielinen nimi on parempi, sillä entisen Hanssoninkin hymy lopussa hyytyy.
*****

Henning Mankell (1948 - 2015) oli ruotsalainen kirjailija, jonka tuotanto oli erityisen laaja.
Kirsten Jacobsen on kirjoittanut Mankellista haastatteluihin perustuvan kirjanMankellin esikoisteos oli nimeltään Panokset.

Wallander-sarja:
Kasvoton kuolema (1991)
Riian verikoirat (1992)
Valkoinen naarasleijona (1993)
Hymyilevä mies (1994)
Väärillä jäljillä (1995)
Viides nainen (1996)
Askeleen jäljessä (1997)
Palomuuri (1998)
Pyramidi (1999)
Ennen routaa (2002)
Haudattu (ilmestynyt Hollannissa jo 2003)
Rauhaton mies (2009)

Tanssinopettajan paluu (kertoo poliisi Stefan Lindmanista, joka alkaa seurustella Lindan kanssa, Linda on Rauhattomassa miehessä toisen miehen "oma")http://joklaaja.blogspot.fi/2018/03/henning-mankell-vaarilla-jaljilla.html

8 kommenttia:

  1. Wallandereja on mukava lukea silloin tällöin. Tietää jo etukäteen, ettei näissä pety.

    VastaaPoista
  2. En ole juurikaan lukenut rikosromskuja, jos en paljon muitakaan romaaneja nykyään, vaikka ennen ahmin kaikkea, mutta Wallanderit kuuluvat jo kai yleissivistykeen, joten pitäisi ehkä verestää. Mankell on erittäin suosittu ja monipuolinen kirjailija, joka on kirjoittanut muutakin kuin trillereitä joten kiitos tökkäyksestä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, aloitin näillä Wallandereilla, mutta välillä luin muutakin Mankellia :)

      Poista
  3. Löysin vasta joku aika sitten Wallanderin tv-sarjana ja tykästyin, pitäisiköhän myös tutustua kirjoihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kirjat ovat vielä parempia kuin tv-sarja ja elokuvat, mutta lopulta tämä on vain mielipide :)

      Poista
  4. Pidän tuosta asetelmasta missä syyllinen on tiedossa ja lukija pääsee mukaan katsomaan miten tutkinta etenee. (TV:n Columbo tuli mieleen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, virkistävää välillä, ja ainoa kerta Wallander-sarjassa näin suoraan.

      Poista