Sivut

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Georges Simenon: Kolme huonetta Manhattanilla



Georges Simenon: Kolme huonetta Manhattanilla, alkuteos Trois chambres a Manhattan 1946,  suomentaja Sinikka Kallio, Suuri suomalainen kirjakerho 1972, sivumäärä 185.

Kirjailija Georges Simenon naputteli kirjansa kansiin nopeasti ja rutiinilla. Simenon tunnetaan parhaiten Maigret-sarjasta, joista ensimmäinen oli Maigret ja latvialainen, olen myös blogannut teoksesta Maigret ja viinikauppias.

Kolme huonetta Manhattanilla on tunnelmaltaan tuttua Simenonia, tarina alkaa New Yorkissa baarissa, missä kohtaavat kaksi elämän kolhimaa ihmistä. Tästä opuksesta puuttuu Maigret-dekkarin arvoituksellisuus ja rikollisen jahtaus. Katriina Viljamaa-Rissasen kansikuva kertoo tunnelmasta paljon. Mies ja nainen François Combe ja Kay Miller, ventovieraita toisilleen, ramppaavat baarissa ja juovat skottiviskiä, ja nainen tupakoi. Lopulta he  majoittuvat Lotus-hotelliin, jossa kahden yön ajan lakanat heiluvat. Kun pari siirtyy läheiseen miehen omistamaan huoneistoon, peitto ei enää heilukaan, mutta kiima muuntuu kiintymykseksi.

François Combe on 48-vuotias tunnettu ranskalainen näyttelijä, jonka vielä kuuluisampi näyttelijävaimo, on vaihtanut siipan nuoreen näyttelijäkolliin. François on suutuspäissään lähtenyt Hollywoodin, missä on ollut ystävällinen mutta laiha vastaanotto. Mies on suunnannut New Yorkiin ja majoittunut Manhattanille, ja tekee satunnaisia töitä radioon.

Kay Miller väittää äitinsä olleen kuulu itävaltalainen pianisti Edna Miller ja asuneensa Europassa, nyttemmin ystävättärensä asunnossa New Yorkissa. Kay sepittelee sekalaisia seikkailuja, kunnes mies alkaa vaatia vastauksia. Kirjan sovinistista tekopyhyyttä edustaa miehen suorittama 'kuulustelu'. Kun Kay tunnustaa olleensa 19 eri miehen kanssa sängyssä, alkaa lätty lätistä ja miehen läiskittyä oman pahan olonsa pois, orastava suhde etenee. Molemmilla on jälkikasvua ja entisiä hoitoja. Kun molemmat hämmentävät vanhat vellinsä viileiksi, on uusi yhteinen tulevaisuus alkamassa.

Kirjassa notkutaan baareissa viskiä juoden. Varsinkin Kay imee viskiä kuin sieni. Kerran eräs henkilö juo manhattania, joka on cocktail, missä on eniten viskiä.

Taksi on keskeinen kulkuväline, välillä kävellään ja toisinaan otetaan taksi. Taksiin heti kirjan alussakin viitataan.:
"Jalkakäytävällä seisoskelivat viimeiset asiakkaat odottamassa takseja, joita ei tullut". s.7
"Keltainen taksi joka vihdoin pysähtyi jalkakäytävän viereen ja jonka kimppuun heti hyökkäsi kymmenen kyytiin pyrkijää yhtenä rykelmänä, vaivoin taksi pääsi lähtemään, mutta tyhjänä. Ehkä kukaan noista ihmisistä ei asunut samalla suunnalla kuin kuljettaja". s.8.

Yllä oleva lainaus laimeudessaan ja tyhjänpäiväisyydessään tiivistää minusta tämän kulahtaneen kirjan.

Kiinnostavaa sen sijaan on tästä on 1965 tehty filmi, jossa luultavasti esiintyy nuori ja silloin tuntematon Robert De Niro, hän on kahvilassa asiakkaana, osa on  luokkaa "uncredited".

*****
Belgialainen Georges Simenon (1903 - 1989) oli kirjailija, joka on kuuluisin Maigret-kirjoistaan. Olen lukenut Simenonin intiimit muistelmat. Belgiasta hän muutti Pariisiin, jossa ryhtyi kirjailijaksi. Sodan jälkeen Simenon asui muistelmien mukaan USA:ssa. Hänen perhe-elämänsä sisälsi tragediaa.

Osallistun tällä Lukupinon Yhdysvallat lukuhaasteeseen.

4 kommenttia:

  1. kansikuvittajan tunnistin heti, siitä näkee heti seitsytlukulaisuuden. Tarinana kirja ei suuria intohimoja ja lukuhalujani herätä, mutta kuvittajan tuon ajan kuvat kyllä kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tunnistettu. Tämä tarinana ei ollut oikein mieleiseni, mutta kyllä Simenon osasi kirjoittaa. Muistelmiensakin mukaan kirjoitti joka päivä kymmeniä liuskoja, eikä korjaillut ...

      Poista