Reijo Mäki: Kakolan kalpea

Reijo Mäki: Kakolan kalpea, Otava 2017, sivumäärä 422.

Reijo Mäki julkaisee uuden Vareksen miltei vuosittain, Kakolan kalpea on järjestyksessään 28:s. Juoni on tuttuakin tutumpi, eli joku on juottanut tyrmäystippoja turkulaiselle yksityisetsivälle Jussi Varekselle, tyrmäystipoissa on enkelipölyä (Reijo Mäen esikoisteos vuonna 1985 oli Enkelipölyä ). Vareksen lähimuisti on mennyt, joten Vares kartoittaa lähimenneisyyttään kaikilta tutuilta ja toimeksiantajiltaan. Tämä alkuasetelma ei ole aivan uusi. Eikä jatkokaan ole kovin omaperäinen eli paljon tapahtuu ja varsinkin sattuu. Unkarissa Dzsudzsakin suku hävitetään jonkun hattupään toimesta. Hattupäinen kaveri huhkii muutenkin eliminoimalla kanssaihmisiään jonkun toisen laskuun.

Jussi Vares selvittää huumaajaansa ja alkaa viettää lakanahetkiä alan ammattilaisen Mirkka Soukan kanssa, joka on ollut työkomennuksella myös hattupäisten herrojen salaseurassa, jossa nuoria huoria on rahamiehille paljon tarjolla.

Vares käy läpi vanhoja juttuja, alaikäinen Inkeri on kateissa, ja pyörii muusikkopiireissä. Vares on kuvannut Reima Forssin koirien ulkoilutusta, ja salarakkaan viihdytystä Reiman vaimon pyynnöstä, alatyylin videosta on tullut vaimon lataamana youtube-hitti ja Reimalle shitti.

Nykyinen toimeksianto koskee RUN-Miningin kaivosyrityksen johtajistoon kuuluvan Raimo Puustisen katoamista. Puustista kaipaa lähinnä oma perhe Minni-vaimo ja lapset. Tekninen johtaja DI Raimo Puustinen on saanut selittää kemiöläisen kaivoksen ympäristöpäästöjä medialle, ympäristöjärjestöille ja yleisölle. RUN-konsernin osakekin sahaa pörssissä. Suomen oikeat kaivoskuviot Talvivaarassa ovat täyttäneet oman kiintiöni tällä sektorilla. Fakta on monesti fiktiotakin traumaattisempaa.

Vareksen varjostama pikkukonna Embo Empola joutuu murhatuksi, yhdessä suuremman konnan Ristushiekan kanssa. Lukija tietää, että kaksoismurhan takana on taas sama salaperäinen hattumies, joka palloilee Turussa monessa kohteessa. Mulkeroksi kutsuttu mies on hattumiehen toimeksiantaja, lisäksi juoneen ympätään mustasukkainen kostaja.

Vares-kirjojen hahmot ja kuviot ovat jo liian arvattavia, on vivecaa, ritolaa ja muuta vipeltäjää vakiojuonessa, jota höystää kännikalojen vakiovitsit, ja palkollisten pakoliset ja vakioiset sui?inotot pääkonnalta. Olen jatkanut genren lukemista lähinnä siksi, että yleensä joka toinen Vares on ollut edellistä hieman parempi, tämä ei minun mielestäni ollut,. Olen lukenut likipitäen kaikki Reijo Mäen teokset, luin ne yhtenä kesänä ennen blogiaikaa. Lisää on tullut luettua ja osasta olen blogannutkin. Dekkarien nimetkin ovat alkaneet ihmetyttää, minusta Kakolan Kalpea on olut-merkki ja sitä tässä dekkarissa ryystetäänkin.

Huumorin huippua esittää Mappisaaren kaivos, siis Mäppiö Gruvan, jos on aivot ruosteessa kuin usein minullakin, niin Mappiö on siis mappi ö eli Ö-mappi.

Ihmetyttää alun toteamus, että Turkkarin (Turun Sanomien) mukaan "antibiootit ovat häviämässä kisan uusille viruksille" s.8, antibiootteja minusta käytetään bakteereja vastaan.

Luulen lisäksi, että olen lukenut kiintiöni vareksia täyteen, arvasin nimittäin mitä novellikirjailija Luusalmi vastaa Anna elämä lapselle -kerääjälle. Tämä on jo todella huolestuttavaa.

*****

Reijo Mäki (s. 1958) on isojen painosten kirjailja ja yhteiskuntamme avokätinen tuloveronmaksaja. Vares-sarja on hänen tavaramerkkinsä. 

Reijo Mäen esikoisteos on Enkelipölyä.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:

Mäellä on myös Roivas-sarja.
1. Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
2. Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
3. Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi: Tatuoitu taivas, 1996