Martin A. Hansen: Valehtelija

Martin A. Hansen: Valehtelija,  Løgneren, 1950, suomentanut Katri Ingman, WSOY 1965, sivumäärä 243.

Martin A. Hansenin kirjan Valehtelija tapahtumapaikka on pieni Sandön saari Tanskassa. Kertojana on kansakoulunopettaja Johannes Vig, joka kirjoittaa minämuotoista tekstiä Natanaelille:
"Maaliskuun kolmastoista. Sumua. 
Natanael olen saanut halun kertoa sinulle jotakin. Hiukan niitä näitä. Tai tarvitsen vain jonkun, jonka kanssa voisin vähän jutella. Paljonhan minulla ei ole kerrottavaa."

Lainaus aloittaa kirjan, ja kerrottavaa on paljon, kun kevät murtautuu eristyneelle saarelle ja samalla Johannes avaa pienen saaren isoja tunteita ja omia ajatuksiaan. Kirja kasvaa alun vähäeleisyydessään loistavaksi luotaukseksi Johanneksen sieluun ja saaren saloihin. (Bloggauksen lyhyt versio loppuu).

Juoni ja tapahtumia
Johannes Vik on "eristäytynyt" saarelle rakkaushuolien vuoksi, mutta rakkaushuolia tulee saarellakin. Vik pitää vuorolukuna kansakoulua, eli opettaa kahta luokkaa, toimii saaren postina ja papin poissaollessa vieläpä lukkarina. Hän valistaa ja kannustaa oppilaita myös vapaa-aikana. Nuorena miehenä hän on  altis ihastumisille. Hän olisi saanut luultavasti vaimon paikallisesta Annemarista. Annemari on kauppiaan tytär, joka on kihloissa Olufin kanssa, heillä on poika Tom. Oluf on lähtenyt talveksi mantereelle töihin ja on palaamassa keväällä yhdessä heinäkurppaparven kanssa. Annemari on elänyt talven yksissä siltainsinöörn Aleksander Harryn  kanssa. Annemari on aikeissa jättää Olufin ja saaren. Olufiin liittyy puhumaton tragedia. Hän on lähtenyt myrskyllä purjehtimaan Nielsin kanssa. Heidän veneensä kaatui, Niels hukkui, ja pelastustoimissa sandölainen Erik ajoi miinaan ja kuoli poikansa kanssa, suremaan jäivät vaimo ja pieniä lapsia.

Johannes Vikin "päiväkirjassa" ruoditaan myös pienen yhteisön suhteita. Kapakan Elna, nuori nyrpeä eikä kovinkaan nätti nainen,  on raskaana, hän ei kuitenkaan paljasta lapsensa isää. Köyhän avioparin älykkäällä lapsella Kajlla on keuhkotauti, ja hänet joudutaan viemään mantereelle parantolaan. Kylän nokkamies Fredrik tekee mitä tahtoo, mutta hänen vaimonsa (tai avovaimonsa) Rigmor haluaa Johannes Vikiä, joka on tuonut Rigmorille heinäkurpan ja orvokkeja.

Kerronta
Juonta ja tapahtumia tärkeämpää on Hansenin kevytväreinen, mutta syvää luotaava kerronta, joka osoittaa seitsemän vuotta saarella olevan Johanneksen sisäistä kamppailua kiusauksia vastaan. Johannesta pidetään hyvänä, ja hän on hyvä. Hän ei kuitenkaan arvosta itseään. Hän syyttää purjehdusonnettomuudesta itseään, koska hän ei estänyt lähtöä. Samoin Oluf syyttää ystävänsä kuolemasta itseään, ja tapahtuma minusta myös etäännyttää hänet Annemarista, joka odotti lasta onnettomuuden tapahtuessa. Purjehdusonnettomuus tulee ilmi hiljalleen, ja se on minusta koko romaanin avaintapahtuma.

Johannes on ollut ihastunut Annemariin. Annemari taas pohtii lähtöä insinöörin kanssa ja Olufin jättämistä. Rigmor on puolestaan rakastanut Johannesta "aina", joka (Johannes) ei minusta uskalla edetä naissuhteissaan, vaan uurastaa saarelaisten hyväksi. Johannes ottaa niskoilleen vielä kapakan Elnan piikomaan talouteensa, ja hän auttaa Kajn vanhempia surussaan. Johannes  on hyvä, mutta näkee myös vastuunsa ja tekojensa seuraukset, ja on ahdistunut ja kirjoittaa tuntemuksiaan Natanaelille.

Johannes saa lohtua saaren karusta luonnosta, vuodenaikojen vaihtumisesta, lintujen kevätmuutosta, ja koirastaan Pigrosta, joka muuten kuolee tarinan loppuvaiheissa. Fredrik edustaa sodan jälkeistä uutta ja rohkeaa sukupolvea, samoin kun siltainsinööri, joka on saarella vain töissä (tehdäänkö mantereelle yhteys en tiedä?). Johannes etsii itseään ja tajuaa, kuinka paljon saari hänelle merkitsee. Jos haluaa jäädä saarelle, on pakko sopeutua sen oloihin, ja kirja luotaa hyvin paljon Johanneksen alitajuntaa, pelkoja, toiveita, ajatuksia ja pettymyksiäkin, mutta myös hyviä tekoja ja saaren karuja ilon aiheita.

Kirjassa puhutaan kurpista ja kurpan metsästyksestä, ja kurppaa todella myös metsästetään, on saariston tapa. Kerronnassa on myös aika ajoin runoja, tässä puhutaan korpista.

Illalla lentää korppi
päivisin lentää ei voi.
Ken onnea hyvää ei löydä, 
sille kohtalo huonon soi. s. 166

Teoksessa mainitaan myös Suomi.
"Erääseen pulpettiin on suomalaisella puukolla piirretty nimi Niels Jensen" s. 167.

Tämä kuvaa Johanneksen suhdetta menneisyyteen
"Menneisyys kummittelee, Menneisyys on ajokoira, joka on aina ihmisen kannoilla ... mutta ajokoirat saavuttavat aina". 167.

Martin A. Hansenin Valehtelija on valehtelematta sanoen loistoteos. En yllättäen tätä kirjoittaessani löytänyt yhtään bloggausta teoksesta.

*****
Martin A. Hansen (1909 - 1955) oli tanskalainen kirjailija, alkuun maatyöläinen, sittemmin kansakoulunopettaja, ja sodan aikana toimitti vastarintaliikkeen lehteä. Valehtelija on hänen pääteoksensa.


Luultavasti Valehtelija -teoksen Natanael on "mielikuvitushenkilö", ja liittyy ehkä Johanneksen nimeen, sillä Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa (43 -51) puhutaan Jeesuksen ensimmäisistä opetuslapsista.
"Seuraavana päivänä, ollessaan lähdössä Galileaan, Jeesus tapasi Filippuksen ja sanoi hänelle: "Seuraa minua." Filippus oli kotoisin Betsaidasta, samasta kaupungista kuin Andreas ja Pietari. Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista." "Nasaretistako?" Natanael kysyi. "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" "Tule, niin näet", sanoi Filippus. Kun Jeesus näki Natanaelin tulevan, hän sanoi: "Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!"  "Mistä sinä minut tunnet?" kysyi Natanael. Jeesus vastasi hänelle: "Jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla." Natanael sanoi: "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!" 50 Jeesus sanoi hänelle: "Uskotko jo sen perusteella, että sanoin nähneeni sinut viikunapuun alla? Paljon suurempaakin saat vielä nähdä."  Ja hän jatkoi: "Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on"."
Voi olla, että olen hakoteillä, mutta myös Johannes Vikin iltahartauksia, ja tekstiä riivaajista avataan, teoksessa on minusta myös uskonnollisia teemoja.