Anthony Burgess: Kellopeliappelsiini

Anthony Burgess: Kellopeli appelsiini, alkuteos A Clockwork Orange 1962  suomennos Moog Konttinen, Like 2015, sivumäärä 235. Nimessä Kellopeli appelsiini kirjoitetaan erikseen, kirjoitan sen itse yhteen jatkossa.

Juoni lyhyesti (on jo wikipediassa)
Kellopeliappelsiini on sadistinen kertomus tulevaisuudesta. Minäkertojana on Alex, joka asuu äitinsä ja isänsä luona ja iltaisin juo huumemaitoa kavereidensa kanssa, he hakkaavat ohikulkijoita, viiltelevät muiden jengien jäseniä, varastavat autoja, tunkeutuvat asuntoihin, raiskaavat naisia ja hakkaavat miehiä. Alex on jengin pomo, mutta jengiläiset Pete, Georgie ja Pim ovat tympäytyneet Alexiin. He yrittävät hakata Alexin onnistumatta. Tämän jälkeen he manipuloivat Alexin tunkeutumaan kissoja vilisevään taloon, jossa Alex murhaa naisen.  Alexin "kaverit" jättävät riiviön kyttien saaliiksi ja Alexille viipaloidaan 14 vuoden siivu valtion uudelleen kasvatusta KiVassa eli Valtion kierrätysvankilassa. Alex kärsii vankeustuomiotaan, kun kahden vuoden jälkeen hän potkii yhteissellissä jo ennalta hakattua uutta vankia. Uuden murhan jälkeen päätetään Alexille eli  6655321:lle antaa uusi kokeellinen Parantava Käsittely. Alexille näytetään "elokuvateatterissa" väkivaltaa ja raiskauksia, soitetaan klassista musiikkia ja annetaan ruiskeita. Käsittelyn seurauksena Alexin aloitekyky katoaa, hän inhoaa väkivaltaa. Alex vapautetaan aivopestynä. Hänen vanhempiensa luona asuu alivuokralaisena Joe, vanhat uhrit hakkaavat Alexin, vanhat jengiläiset BillyBoy (kilpailevasta jengistä) ja Pim ovat poliiseja, he hakkaavat Alexia lisää ja nakkaavat maantielle. Alex raahautuu taloon, jossa on ollut jengiläisten kanssa raiskaamassa kirjailijan vaimon, joka sen seurauksena kuoli. Kirjailija on Hallituksen vastustaja. Hän tajuaa, kuka Alex on ja soittaa tälle klassista musiikkia. Alex hyppää 10-kerroksesta, mutta ei kuole, vaan joutuu selkäranka murtuneea sairaalahoitoon. Poliittisen paineen vuoksi Alex "normalisoidaan". Lopussa Alex on löytänyt uudet kolme kaveria Mullin, Lenin ja Rickin, mutta riehuminen alkaa riittää. Hänen vanha jengikaverinsa Petekin on mennyt naimisiin. Lopussa on tarjolla yllätys, eli Alexin ikä, hän on kirjan päättyessä vain 18-vuotias.

Kirjan nimi on peräisin kirjasta, jota kirjailija F.Alexander on kirjoittamassa, kun Alex ja hänen kolme drugiansa tulevat taloon, he repivät käsikirjoituksen, hakkaavat kirjailijan ja raiskaavat vuorollaan kirjailijan vaimon. Kuvottava kirja! Kirjan "voima" on sen erikoisessa kerronnassa. Kerronta on niin viiltävän ironista ja sanasto peittää miltei toiminnan, että kerronta alkaa jo itsessään etoa, Alex houkuttelee kotiinsa kaksi kymmenvuotiasta tyttöä, päihdyttää heidät ja raiskaa, tämä kuvataan täysin tavanomaisena toimintana. Alexilla on nimittäin oma kielensä ja sen sanasto on kirjan takaosassa ja oma slangi lisää hyytävää tunnelmaa, sanasto viittaa minusta venäjään, ja siksi ihmettelin kohtaa "Me nähtiin pääbaarin eli Pectopahin pitkän valaistun ikkunan valossa ...". Pectopah on tosiaan venäjää, mutta on minusta restoran, eli ravintola. Muita lapsuksia ei ole ja varsinkin suomentajan eli  Moog Konttisen käännös on vaikuttavaa työtä.

Kaikki tapahtuu uudelleen
Kirjan alussa Alex jengeineen hakkaavat Yleisen lainaston asiakkaan: "Vanhuuttaan vapiseva kalkkeutunut koulurehtorin tyyppinen ukkeli näköproteesit silmillä ja tunkio avoinna suoraan holotnaan öiseen ilmaan" s.13.  Joukkio potkii miehen rapakuntoon, repii kirjaston kirjat, ja jengiläiset hajottavat miehen tekohampaat. Mies näkee 'parannetun' Alexin tahdottomana kirjastossa, ja Alex hakataan ja potkitaan, myös hampaat hajotetaan. Alex kohtaa tämän jälkeen poliiseiksi päässeet Billiboyn ja Pimin. Seuraavaksi Alex kohtaa kirjailijan ja hän aterioi miehen kanssa. Lopussa Alexilla on uusi jengi kolmen muun riiviön kanssa, ja riiviökolmikko haluaa "demokratiaa", kuten alussakin.

Valtio ja poliittinen järjestelmä
Valtio kontrolloi, mutta valta perustuu "demokratiaan", tai ainakin vaaleja järjestetään. Kirjailija F. Alexander on yksi hallituksen arvostelijoista. Alexin kerronnasta tulee ilmi, että "jokaisella pitää olla työpaikka", Alexin äiti on Valtion torilla töissä. Kirjassa puhutaan Yleinen lainastosta, Valtion filmistä, ja Kaupungin vuokrakasarmeista. Alexin kasvatusta valvoo Jatkokasvatusvalvoja. Poliisivoimia on, mutta katujen turvallisuutta ei pystytä takaamaan. Vankilat ovat pullollaan vankeja ja siksi "Hallitus ei enää pidempään olla osallisena vanhanaikaisissa kriminaalipoliittisissa teorioissa. Sullo rikolliset yhteen ja katso mitä tapahtuu    me saatamme tarvita kaiken vankilamme poliittisille vangeille" s.  111.  Tämä viittaa diktatuuriin, eli kyse on näennäisdemokratiasta.

Kasvatuksesta on paljon hyviä havaintoja. Minua on aina ihmetyttänyt se, miksi kodissa vanhemmat antavat keskenkasvuisille vallan, eivätkä aseta heille rajoja ja toisaalta eivät myöskään rakasta heitä.

Anthony Burgessin Kellopeli appelsiini on sekä hyytävä kuvaus tulevaisuuden yhteiskunnasta, missä teinit ovat vallanneet kadut, ja hallitusta kiinnostaa vain vallassa pysyminen. Teoksen tenho on sen hypnoottisessa kerronnassa ja omalaatuisessa kielessä.

Anni on tästä blogannut NÄIN ja Katri NOIN. Hande on blogannut NÄIN.

Filmi-version olen nähnyt Kubrick-maratonissa.  Alexia esittää Malcolm McDowell, joka oli tuolloin 27- tai 28-vuotias, huomattavasti vanhempi kuin kirjan Alex. Filmissä on tärkeää "roolia" esittää myös Beethovenin yhdeksäs sinfonia. Kirjan Alex pitää myös Händelistä ja Mozartista, joskin tappaa Beethovenin patsaalla "kissanaisen".
*****
Anthony Burgess (1917 - 1993) täyttäisi tänään 25.2.2017 sata vuotta. Hänen kirjailijanimensä on osa koko nimeä John Anthony Burgess Wilson. Kirjailija julkaisi yli urallaan yli 50 teosta, joista vain kolme on suomennettu.