Kari Levola: Kunnian kentät

Kari Levola: Kunnian kentät, Artmix oy, Pori 1985, sivumäärä 191.

Kunnian kentät -kirja on kirjoitettu vuonna 1985, jolloin Dingo bändinä oli parhaimillaan ja fanihysteria oli suurimmillaan.

Bändistä oli tuolloin jo lähtenyt alkuperäisbasisti Eve. Ilmeisesti kirjailija Kari Levola oli matkustellut keikkabussissa, ja käynyt keikoilla ja haastatellut Dingon jäseniä. Tällöin bändissä ovat olleet Pertti Nieminen eli Neumann, Jouni Virta eli Jonttu,  Veli-Pekka Nuotio eli Pete,  Pertti Laaksonen eli Pepe sekä Juha Seittonen eli Quuppa.

Kirjan aihe on ollut kirjoitushetkellä kiinnostava. Wikipedian tulon myötä kaikki nämä tarinat ovat nyt jo netissä, mutta tämän kirjan suola on valokuvakavalkadi, kuvat ovat vielä mustavalkoisina. Teksti on yllättävän kaunokirjallista: "Keikkabussin hämärässä nuokkuu viisi hiljaista, Sävel joka heitä nyt yhdistää on dieselin ääni. Kaarteessa juomakori lentää kolisten ovisyvennykseen. Ja taas dieselin tasainen äänekäs hiljaisuus". s. 186. Tämä on minusta kaunokirjallista, koska diesel on polttoainetta, eli ääni tulee oikeasti moottorista ei dieselistä. Juomakorin lentäminen ei aiheuta ääntä vaan törmäys ovisyvennykseen. Minua  kummatutti Siepparit ruispellossa -otsikko, teksti ei minusta liittynyt ruispeltoihin eikä sieppaamiseen, eikä myöskään J. D Salingerin klassikkoon. Sen sijaan luvun nimi Julkiset eläimet on varsin osuva, sillä fanien jahti ja innostus katsella julkkiksia oli varsin suurta, lisäksi tämä viittaa ehkä myös Hassisen Koneen vastaavaan kappaleeseen, jonka tematiikka on hieman toinen.

Kirja koostuu tuokiokuvista, jossa bändin jäsenet muistelevat nuoruuttaan ja bänditouhun alkua. Neumann lähti vanhempien eron jälkeen merille, oli intissä, ja Ruotsissa töissä. Merimiesjuttuja on sangen paljon. Quuppa aloitti 13-vuotiaana soittaa rumpuja, hänkin kävi armeijan. Sivarissa olo oli tuolloin muusikkopiireissä jo yleistä. Jonttu oli sivariaikana Harjavallan mielisairaalassa, missä organisoi musiikki- ja liikuntakerhoa. Pepe oli sivarina Turussa, Pete oli ylioppilas ja kävi sivarin. Eli bändin jäsenet olivat hyvinkin eritaustaisia. Pori oli tuolloinkin vireä paikka. Puhutaan muistakin bändeistä (Yö, Mamba, Aika ...) Poriin oli perustettu Pelmu ja Annankatu 6:ssa oli aloitettu kulttuuritoiminta. (Pori on kaupunki, jossa en ole koskaan käynyt, joten olen kirjan tekstin varassa).

Julkisuutta oli bändin ympärillä paljon, liikaakin? Kirjassa ruoditaan Mattiesko Hytösen juttua Hesarissa, joka ei ollut bändin mieleen. Tuollainen juttu oli heidän mielestä ollut kärjekäs? Mutta 30 vuotta myöhemmin, sillä ei ole tätä merkitystä. Iltalehden kolumnissa 10.10.2009 Mattiesko Hytönen itse varmasti viittaa tuohon juttuun (ja ehkä tuolloista Hesarin juttua on kolumnissa siteerattu paljonkin), eikä se minusta  ole nykymittapuun mukaan ilkeä, maailma on muuttunut mattieskoseni, minusta Karjaan keikan kuvaus oli lempeän ironinen ja sai bändin jäsenet näyttämään ihmisiltä:)

Kunnian kentät on myös Dingon singlebiisi vuodelta 1985. Biisi on varsin mahtipontinen ja erosi minusta voimakkaasti Dingon aiemmasta tuotannosta (tai olen kuunnellut Dingon tuotannon ja ostanut Kerjäläisten valtakunta CD:n).

Lainaus biisin sanoista:

Kunnian kentät on viimeinen paikka, missä toisensa saa.
Ihmiset joista toinen jää kunnian kentälle makaamaan.

Odotin kevättä liikaa, taisteluhaudoissa.
Länsirintamalta ei mitään uutta, ei edes huomista.

Dingon Kerjäläisten valtakunta on hyvä albumi, se on biisien sanojen ja sävelten osalta Neumannin käsialaa. Biisilista on Valkoiset tiikerit, Rio Ohoi, Tuulen viemää, Nahkatakkinen tyttö, Autiotalo, Kerjäläisten valtakunta, Kirjoitan, Kulkuri ja kaunotar, Valomerkki, ja Hämähäkkimies.
Dingon kerjälaisten valtakunta on Musiikkituottajien tilastojen mukaan Suomen neljänneksi myydyin levy kokonaismyynnillä 190 894 kpl. Nimeni on Dingo -levyä on myyty 108 591 kpl ja Pyhä klaani -levyä 77 425 kpl.

Minusta bändin alamäki oli jo 1985 alkanut, vaikka Autiotalo on bändin paras biisi, eikä sen veroista biisiä oltu ennen tehty. Dingo on soitellut aika ajoin myöhemminkin eri kokoonpanoissa, yhteinen tekijä lienee ollut Neumann, joka siis rustasi Dingon biisit (Bändin nimi oli alkuvaiheessa Soho).

Vain Elämää -ykköskaudella Neumannin päivänä esitettiin biisit Nahkatakkinen tyttö, Rio Ohoi ja Autiotalo tältä levyltä. Jari Sillanpää esitti Dingon läpimurtobiisin Sinä ja Minä, Kaija Koo biisin Mennään hiljaa markkinoille ja Cheek esitti biisin Levoton Tuhkimo. Neumann kunnostautui minusta Katri Helenan päivänä biisissä Anna mulle tähtitaivas.

Vain Elämää ykköskauden levyä on myyty 177 972 kappaletta (kuvan levy on minulla). Neumann on kansikuvassa edessä Kaija Koon ja Erinin välissä,

Minusta nämä Pori-tiedon sivut Dingosta ovat hyvät.

(editoin kirjoituisvirheitä pois, kun ehdin)

*****

Kari Levola (s.1957) on syntynyt Porissa ja on raisiolainen kirjailija, joka voitti esikoisrunokokoelmastaan Avovedet J. H. Erkon palkinnon,

Kari Levola on kirjoittanut myös sujuvan nuorten kirjan Kaksi palkkia latausta.