Jens Lapidus: STHLM DELETE

Jens Lapidus: STHLM DELETE, 2014,  472 sivua.

STHLM DELETE on Jens Lapiduksen (s.1974) seitsemäs dekkari ja toinen "uutta sarjaa", jonka avasi VIP-Rummet (VIP-huone), ostin kirjan Tukholman Åhlensista ja luin sen siksi ruotsiksi.  STHLM tarkoittanee Stocholmia eli Tukholmaa.

Kirjan juoni ja henkilöt
Tapahtumien hermokeskus on Tukholmassa Leijonin asianajotoimisto. Kirja jatkaa Vip-huone kirjassa ollen Mats Emanuelssonin tarinaa, aikaa Vip-huoneen tapahtumista on kulunut runsas vuosi. Mitä Mats todella teki ennen kidnappaustaan yhdeksän vuotta sitten ja miksi ja mitä tapahtui kidnappauksen jälkeen? Ilmenee, että Mats runsas neljä vuotta sitten - ei tehnyt itsemurhaa- vaan "katosi". Matsin tarinaa viedään eteenpäin kuulemismuistioiden avulla. Häntä jututtaa poliisista Joakim Sundén. Mats on lopulta yksin. Hänen vaimonsa Cecilia ilmoittaa "Jag vill skiljas"... "Vi kan inte leva i paralella världar." s. 340. Mats on päässyt pelihimostaan, mutta on irtisanoutunut tilintarkastusyrityksestä, ja toimii minusta rahanpesijänä, tai vähintään hämäränä verosuunnittelijana. Lopullinen syy on Matsin voimakas reaktio poikansa Benjaminin koulukiusaukseen, mitä Cecilia ei hyväksy.

Emelie Jansson käy läpi asianajotutkinnon lopputentit, hänen pinnansa on todella kireällä, yöunet ovat vähäisiä ja hän popsii lääkkeitä.

Värmdössä löytyy murhattu mies, ja epäilty murhaaja on huonossa kunnossa. Hän haluaa asianajakseen Emelien, joka saa asianajana puolustaa murhasta epäiltyä  Benjaminia, joka on siis Mats Emanuelssonin 21-vuotias poika. Emelie ei aio pettää päämiehensä luottamusta, ja puolustaa häntä, vaikka Leijonin toimiston johtaja Magnus Hassel sen kieltää.

Teddy eli Najdan Maksumic on tekee töitä Leijonin toimistolle ja on varjostustehtävissä. Emelie, joka on pitänyt etäisyyttä Teddyyn, pyytää häntä avukseen Benjaminin puolustukseen, sillä hän noudattaa intuitiotaan ja Benjaminen "hourailuja". Teddy joutuu kohtamaan oman rikollisen menneisyytensä. Hän on ollut kidnappaamassa Matsia. Teddy käyttää vanhoja kontaktejaan linnakundeja ja hakkeria Lokea ja myös Kum auttaa odottamattomalla tavalla. Teddy joutuu itse siepatuksi ja pystyy olemaan sinut selvitettyään välinsä menneisyyden kanssa.

Nikola on Teddyn sisaren Lindan lapsi, joka on nauttinut valtion nuorisokasvatusta vuoden verran. Hän on ajautumassa rikollisiin piireihin. Nikola on tarinassa sekä hyvässä että pahassa.

Kirjassa myös vanginvartija Sara on mukana. Hänhän kytkeytyi ykkösosassa vyyhtiin Matsin vaimon Cecilian kautta ja Teddyn vartijana. Nyt Sara, jolla on pieni poikakin, saa siipeensä.

Teos on myynnissä Liken kustantamana suomeksi, joten en laita huikeasta juonesta sen enempää. Tästä saadaan askelmerkit kolmanteen osaan, teos on aika pitkä ja sisältää paljon "paikallisväriä".

Teoksessa alkaa olla pieniä samankaltaisuuksia Stieg Larssoniin trilogiaan, eli on paha poliisi, hankitaan tietoa hakkeroimalla, ja muulla tavoin tutkimalla, tietoa pimitetään ja sillä käydään kauppaa. Lisäksi kentällä pyörii epämääräisiä yksityisiä turvallisuusyrityksiä. Kiinnostaa, mikä synteesi tästä tulee kolmannessa osassa. Mats on ollut pitkään tilintarkastustoimistossa töissä. Rahaa on liikuteltu, lisäksi puhutaan nettipokerista, ja alaikäisiin suuntautuvasta väärästä toiminnasta. Poliisin "anonyymi tietolähdetoiminta" on hyvin ongelmallista sekä poliisin että "rikollisen" kannalta. Tämä lienee ongelma jo Suomessakin, kuten viranomaistoiminnan yksityistämishalut. Yksityistämisestä puheenollen viikolla SVT:n poliittisessa debatissa ihmeteltiin yksityiskoulujen toimintaa ja mahdollisia lieveilmiöitä, joita voi olla niiden tuottama voitto, ja todistustehtailu. Ilmeisesti Ruotsissa miltei kuka vaan voi perustaa koulun, mutta Suomessa peruskoulutuksen järjestäjällä pitää olla kunnan lupa toimintaansa, ja perusopetus onkin yleensä kunnan järjestämää toimintaa ja jos joku muu järjestää opetusta "opetusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi".

Näkökulmia kirjassa on paljon, mutta ei liikaa. Kaikki huipentuu oikeudenkäynnissä, johon tulee yllätystodistaja.

Jens Lapiduksen STHLM DELETE on minusta kelpo dekkari monine näkökulmineen, toisaalta jos oheistarina ei ole sinua kiinnostanut ykkösosassa, niin toisessakaan osassa ei sinulle varmasti ole mieleistä lukemista, tämä on yksi trilogioiden ongelma?

Se, mitä Lapidus lopulta haluaa sanoaa, on jokaisen tulkittava. Olen Lapiduksen kanssa monesta asiasta samaa mieltä, vaikka asun Suomessa. Yksityistäminen ei ole itseisarvo, nimetön poliisikuulustelu on pahasta, kuten pimeä rahakin. Koulukiusaamiseenkaan ei valitettavasti useinkaan hyssyttely tai järkipuhe auta.

Trilogian päättää TOP DOG, josta bloggaus on TÄÄLLÄ.