Åsa Larsson: Uhrilahja

Åsa Larsson: Uhrilahja, alkuteos Till offer åt Molok, suomentanut Kari Koski, Seven-pokkari Otava 2013. Sivumäärä 364.

Åsa Larsson (s. 28.6.1966) on ruotsalainen kirjailija, joka täytti juuri 50-vuotta. Olen lukenut edeltävät teokset: hurjan Aurinkomyrskyn (2003), Suden taipaleen (2006),  Mustan polun (2007), Kunnes vihasi asettuu -kirjan (2008) ja nyt siis Uhrilahjan.

Dekkarisarjan päähenkilö Rebecka Martinsson on alunperin Kiirunasta, mutta toimi Tukholmassa asianajotoimistossa, josta on palannut kotiseuduilleen. Rebeckalla on jonkinnäköinen suhde entiseen työkaveriinsa (tai on pomo) Måns Wenngreniin. Poliisina vaikuttaa monen lapsen äiti Anna-Maria Mella, ja Stålnacke, oikeuslääkäri Lars Pohjanen, ja Rebeckan naapuri ja isähahmo leskimies Sivving.

Jokaisessa kirjassa tapahtuu raakoja murhia, ja pimeitä voimia on liikkeellä. Tässä tarina alkaa karhusta, joka syö vahtikoiran, kun karhu on kaadettu sen vatsasta löytyy ihmisen peukalon luu. Sivvingin naapuri Sol-Britt Uusitalo löytyy kuoliaaksi heinähangolla pahoinpideltynä. Hänellä on ollut kuolleen poikansa lapsi Marcus hoidossa. Poika on ollut yliajon uhri, syyllinen on paennut. Sukua riivaavat väkivaltaiset kuolemat.

Kirjan tapahtumat ajoittuvat lokakuun loppuun, mutta rinnalla kulkee Sol-Britt Uusitalon isoäidin tarina, neiti Elina Pettersson  tulee 21-vuotiaana viattomana, raikkaan kauniina opettajaksi pohjoiseen Kiirunaan, josta on löydetty rautamalmia, ja varustautuminen ensimmäiseen maailmansotaan ja maailmansota vaurastutti kaivosten omistajia. Kiirunassa nuoria naisia vokottelevat hienovaraisemmin isännöitsijä Hjalmar Lundbohm ja ylikaivosvouti Fasth väkivalloin. Nykyajan murhenäytelmä kulkee paloittain eteenpäin, pitkään kolutaan vääriä johtolankoja ja pidätetään vääriä henkilöitä, mutta lopulta yhteydet ja tekijä selviävät, ja linkki menneeseen paljastaa motiivin, joka lopulta on raha.

Rebecka Martinsson jatkaa tutulla tyylillään, hän ui aina vastavirtaan. Syyttäjien nokkapokassa hänet hyllytetään tutkimuksista. Hän jättäytyy töistä pois ja tekee tutkimuksia omaan lukuun oikeuslääkäri Lars Pohjasen ja tulipalossa vaurioituneen Krister Erikssonin kanssa. Rebeckan etäsuhde Månsiin katkennee seuraavassa kirjassa, sillä Rebecka lähenee Kristerin kanssa. Krister ottaa hoiviinsa murhatun naisen pojanpojan Marcuksen, joka on rankasti koulukiusattu. Poika on taantunut traumoissaan elämään koirankopissa yhdessä monien koirien kanssa, mutta Kristerillä on aikaa ja kärsivällisyyttä saada Marcusta "inhimilliseen maailmaan", joka tosin on tämän kuvauksen mukaan hyvinkin paha, ja väärien viettien vääristämä.

Åsa Larssonin Uhrilahja on hyvä dekkari, jonka vahvuutena on voimakkaiden viettien kuvaaminen. Henkilökatras on tuttu aiemmista osista, ja tarina ja henkilöt kehittyvät. Vaikka kirjailija on lakimies, ratkaisut tulevat usein oman käden kautta tai oman oikeustajun mukaisesti. Vastakkain asettelut ovat jyrkkiä ja toiminta on rajua. Rebecka Martinsson ei ole itsekään mikään pehmo, kova luu niin yksityiselämässä ja töissä. Tätä kovuutta hän ei itsekään tahdo henkisesti kestää.

Menneisyyden sovinistisiat (Fasth ja Lundbohm) olivat yhteisön arvostettuja jäseniä, joita tosin katsottiin karsaasti.
"Ylikaivosvouti Fasth marssii Kiirunan läpi. Hän on kuin elävä lumiaura. Ihmiset väistyvät syrjään, pikaisia tervehdyksiä, hatunnostoja, niiauksia, vaivihkaisia katseita".  s. 311

Krister puuttuu Marcuksen koulukiusaamiseen sivuilla sivuilla 316-320, vierailessaan Niemen omakotitalossa. Perhe ja poika kieltävät ensin kaiken kiusaamisen ja syyttävät Marcusta. Kun Krister kertoo tietävänsä perheen nostavan kaikenlaisia tukia, mutta työskentelevän pimeästi.  Krister ymmärtää, että perheen poika jatkaa kiusaamista jonkun toisen uhrin kanssa, mutta ehkä Marcus saa olla rauhassa. Tässähän tukia huijaava Niemien perhe elelee leveästi, on uima-allasta, monta autoa ja käydään rentoutumassa Thaimaassa. Perhe rahoittaa elämänsä yhteiskunnan tukirahoilla ja pimeillä töillä. Pimeä työ on laitonta veronkiertoa, tukien väärinkäyttö täyttää minusta petoksen tunnusmerkistön.

Muualla blogistaniassa
Toukokuussa 2012: Susa analysoi tätä Järjellä ja tunteella blogissaan ja suitsuttaa tätä hyväksi
Kesäkuussa 2012. Kirsin kirjanurkassa tätä luonnehditaan Larssonin parhaaksi
Heinäkuussa 2012 Leena Lumi piti tätä vuoden parhaana (siihen asti) ja Leena Lumi kiinnitti huomiota samoihin asioihin, eli naisen olevan pohjoisessa pelkkää riistaa, ja koirien kovaan kohtaloon. Lumin arvioon on saatu kirjan tunnelma hyvin taltioitua.

Ostin kirjan ruotsiksi Tukholmasta. Lainaus sivulta 331, eli sama kuin yllä: Övergruvfogde Fasth marscherar genom Kiruna. Han som en levande plog. Folk viker undan, det är hastiga hälsingar, lyfta mössor, knixanden, förstulna blickar.

Olof Palmen kadun Alfa Antikvariatista sain sen 10 kruunun hintaan. Till Offer åt Molok on valittu vuoden 2012 Ruotsin parhaaksi rikosromaaniksi.

Itse pidän kaikista Åsa Larssonin Martinsson-kirjoista, ja henkilökohtaissti pidän enitenn Mustasta polusta ja teoksesta Kunnes vihasi asettuu, myös Aurinkomyrsky on vimmaisen hyvä, ja yllä kuva Ruotsissa myynnissä olevan kirjan kannesta, hieno kansi. Aurinkomyrsky valittiin parhaaksi debyytiksi, muitakin palkintoja Kiirunassa syntyneelle juristitaustaiselle kirjailijalle on sadellut. Onnea Åsa Larssonille Jokken kirjanurkastakin.

Isien pahat teot on Rebecka Martinsson -sarjan viimeinen osa.