Czeslaw Milosz: Issan laakso

Czeslaw Milosz: Issan laakso, Dolina Issy 1955, suomentanut Kirsti Siraste,WSOY 1981, sivumäärä 292.

Nobelisti Czeslaw Miloszin Issan laakso on kuvaus nuoren Tomaszin varttumisesta Giniessä Issan varressa Liettuan ja Puolan rajalla 1910-luvulla. Kerronta on paikoin runollista, mutta tarkkaa, joka tuo seudun kasvillisuuden, tavat ja miljöön esille. Kirja on omassa hienoudessaan varsin tyypillinen "nobelistin  kuvaus omasta lapsuudestaan", näillä on ollut oma merkitys niin kirjailijalle, kuin hänen kotiseudulleen, mutta myös kirjallisuudelle. Tämä on kuitenkin laatukirjallisuutta, sillä se on kasvutarina, perinnekuvaus ja kertoo Liettuan ensimmäisen itsenäisyyden alkuajoista.

Tomasz asuu isovanhempien luona, ilmenee epäsuorasti, että sekä äiti ja isä että isän veli ovat muualla, Isä ja setä ovat ulkomailla sodassa ensin ilmeisesti Venäjän ja sitten Puolan armeijassa taistelemassa bolsevikkeja vastaan, kertomus ajoittuu ensimmäisen maailman sodan aikoihin ja Liettuan itsenäistymiseen ja aikaan sen jälkeen. Tästä valtiollisesta myllerryksestä kerronnassa tulee ilmi vain lapsen havaintoja, mutta ne ovat ilmeisesti oikein.

Tomasz  syntyy Issan laaksossa ja asuu Geniessä. Hänen sukunsa on aatelinen, he omistavat jo hieman rappeutuneen kartanon, jossa on monia päiväläisiä. Suvun ohjaksissa on isoisä Surkont, joka on rauhallinen, viisas ja sovitteleva, mutta häntä pidetään puolalaisena, joka aiheuttaa närää. Lopussa hänen maitaan halutaan lohkoa maattomille. Kylässä on myös levottomuutta, kartano herättää kateutta, ja taloon heitetään kranaatti, se lentää Tomaszin huoneeseen, mutta onneksi ei räjähdä. Surkont on Tomaszin suku äidin Teklan puolelta, isän puolelta suku on Dilbin. Hekin ovat kiisteltyjä henkilöitä, eivätkä voi oleskella maassa. Äiti. joka hakee lopulta pojan kouluun, saapuu maahan kiertotietä, ja hänen kirjeenvaihtonsa kulkee luultavasti Latvian kautta. Tomasz on kylällä opissa nationalisti Josef Czarnayn luona, oppitunnit sujuvat hyvin, mutta Josef aiheuttaa myös perheelle harmia ilmiantamalla nämä (vahingossa tai ei ymmärrä että suu täytyy pitää kiinni). Tarinan kuluessa kyläläiset tappavat erään metsänvartijan. Kirjaa lukiessa tulee tietoiseksi historiallisesta raamista.

Pääosa tarinasta on kaunista kuvausta luonnosta, kylän (omituisista) ihmisistä ja tavoista, sukulaisista ja Tomaszin kasvusta. Väestö on katolista, mutta paikallisten mukaan seudulla on paljon paholaisia. Kummittelua käsitellään papin palvelijan Magdalenan tehtyä itsemurhan rotanmyrkyllä. Hän ilmeisesti makasi silloisen papin kanssa ja se aiheutti tapahtumavyöryn, joka päättyy ruumiin hautaamiseen ja kummiin havaintoihin ja ääniin. Koska näkökulma on lapsen, mitään selvitystä ei saada, Jollakin tavalla tämä muistutti Alice Munron Kerjäläistytön kylätarinoita, koska tässäkin eräs isä (joka on muuten hyvässä asemassa) käyttää tytärtään hyväksi. Lisäksi erästä suhdetta tarkastellaan fyysiseen huippuun asti, sekä mainitaan Tomaszin tahraiset unet. Tomasz joutuu leikkimään Onuten, erään tytön kanssa, joka vetää häntä päälleen ja kaipaa koskettelua. Mitään erityisen rivoa kirjassa ei ole, vaan nämä kuvataan inhimillisesti turhaan alleviivaamatta.

Tomasz tekee paljon havaintoja luonnosta, kerää ja prässää kasveja, ja myöhemmin "bongaa" lintuja ja tekee niistä vihon, mihin kirjoittaa tiedot linnuista ja piirtää lintujen kuvia. Vihko on Tomaszille tärkeä, mutta se joutuu tädille, joka tarvitsee sitä vain sängyn tolpan alle. Täti on mehiläisten hoitaja, myös kyykäärmeistä on oma lukunsa. Tomasz ajautuu myös metsästysporukkaan, jossa ammutaan metsoja, teeriä, riekkoja ja  kauriita. Tomaszia alkaa iljettää tappaminen ja hän alkaa ampua ohi. Tätä elämän ja kuoleman teemaa käsitellään paljonkin yhdessä kasvun kanssa.

Tarinassa viitataan useasti Ruotsiin. Kirjassa on myös saunan ja saunomisen kuvaus. Saunassa on kivipaasi, jota lämmitetään ja heitetään siihen vettä. Saunassa on lauteet, ja saunomisen välissä kieritään lumessa, Saunominen on aika fyysistä puuhaa, sillä erään susiparin saunominen alkaa selänpesulla, ja vimmaisella (koivu)vihtomisella, ja sitten saunotaan. Saunominen päättyy fyysisen aktin kuvaukseen. Kirja sen sijaan loppuu, kun Tomaszin äiti saapuu ja on valmis viemään pojan kimnaasiin kaupunkiin. Isän ja sedän kohtalot jäävät auki, kuten myös Surkontin maiden lohkominen.

Bloggaukseeni en saa kirjan lyyristä tenhovoimaa,  joten poimin seuraavat lainaukset:

"Jos nojasi kiviaitaan, näki kirkon edessä leviävältä ruohikolta alempana päilyvän joenmutkan ja rattaita kuljettavan lossin joka lipui hitaasti köyden varassa lautturin tasatahtiin liikkuvan käden ohjaamana (siltaa ei ollut), sekä tien ja puiden välistä vilkkuvat katot". Sivulla 14 ympäristön kuvailua.

"Joutuessaan lämmön ja vielä erottumattomien esineiden keskeltä jäiseen veteen pennut eivät edes tienneet että oli olemassa veden kaltainen aine". Sivulla 88 oleva koiran pentujen hukutuskohtaus

"Toinen toistaan tavoittavat ympyriäiset väreet keinuttivat levällään olevia lehtiä, yksi taipui ja vesi peitti sen vihreän ihon".

"Kämmekät olivat heikkoutensa. Niissä oli lämmössä ja kosteudessa elävien olentojen salaperäistä lumoa, ne toivat pohjolaan trooppisen etelän tuulahduksen" Kasviharrastuksen kuvailua sivulla 122.

Czeslaw Miloszin Issan laakso on nobelistin alter-egon kaihoisaa ja tarkasti tunnelmia ja tapoja kuvaava loogisesti etenevä lapsuusmuistelu lapsuuden viimeisistä ajoista.

Kirja-aitassa on tästä blogattu näin.
*****
Puolalainen Czeslaw Milosz (1911 - 2004)  voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1980. Czeslaw Milosz muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1960. Milosz on syntynyt Liettuassa puolalaistuneeseen aatelissukuun, Czeslaw Milosz opiskeli Vilnan yliopistossa lakia puolaksi, hänet tunnetaan runoistaan, proosastaan ja Raamatun puolannoksesta.