Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
Sivut
▼
torstai 4. helmikuuta 2016
Herge: Kuningas Ottokarin valtikka
Herge: Kuningas Ottokarin valtikka, Le Sceptre d'Ottokar 1947, suomentaneet Heikki ja Soile Kaukoranta, Otava 2000.
Kuningas Ottokarin valtikka julkaistiin jatkokertomuksena Le petit Vingtiemessä mustavalkoisena elokuusta 1938 elokuuhun 1939 aikana, joka oli levotonta, ja jolloin natsi-Saksa laajeni muiden maiden kustannuksella (vielä joten kuten rauhallisesti mutta pakolla). Tarinassa allegorinen vallankaappaus Syldaviassa ei lopulta onnistu.
Albumissa esiintyy oopperalaulaja Bianca Castafiore ensimmäisen kerran, tässä hän jo toisessa kuvassa laulaa Tintille Faustin koruaarian. Valokuvan otin tarkoituksella epäselvänä.
Kuningas Ottokarin valtikka -albumi alkaa, kun Tintti löytää professori Halambiquen salkun puiston penkiltä. Professori on likinäköinen ja ketjupolttaja, mutta sinettejä tutkiva ja aikeissa matkustaa Syldaviaan. Tintti ryhtyy hänen sihteerikseen. Tinttiä vakoillaan ja hän vakoilee vakoilijoitaan. Tintin asuntoa yritetään räjäyttää. Tarinassa hölmöilevät myös Dupondtit.
Tintti saa professorilta puhelun, joka päättyy avunhuutoon. Tintti kiiruhtaa professorin luo. Kaikki on kuitenkin kunnossa. Juoksumatkalla näkyy savukemainos, huomasin tämän vasta nyt. Professori nimittäin ei enää polta, ja hänellä on hyvä näkö. Professorin petollinen kaksoisveli on asettunut veljensä tilalle. Tintti tajuaa tämän lentokoneessa, mutta hänet pudotetaan pois ilman laskuvarjoa.
Lentokoneessa Tintti tutustuu Syldavian historiaan, jota esitellään hienosti kolmella koko sivulla, josta yksi on piirros. Syldavia on itsenäistynyt vuonna 1127. Se on ollut jonkun aikaa bordurien vallassa, mutta itsenäistynyt uudestaan. Ottokari IV:n aikana valtikasta on tullut vallan symboli, joka pitää olla Pyhän Wladimirin päivänä hallitsijalla. Kyseinen päivä lähestyy ja Muskar XII valmistautuu juhliin. Bordurian hallitus, ja petolliset syldavialaiset yrittävät anastaa valtikan, jotta valta saadaan siirrettyä bordurialaisille ja maa liitettyä Borduriaan.
Tintin onneksi hän putoaa lentokoneesta heinävankkureihin ja alkaa kilpajuoksu pääkaupunkiin. "Professori" on onnistunut varastaa valtikan kuninkaallisesta aarrekammiosta ampumalla sen ristikon välistä. Huikeiden vaiheiden jälkeen Tintti tulee paikalle juuri ennen seremoniaa, mutta matkalla on pudonnut valtikka, jonka onneksi Milou tuo paikalle.
Tämä albumi on upea väreissä ja luo pohjan pahalle Bordurialle ja hyvälle Syldavialle. Borduria on nimittäin monien tulevienkin salahankkeiden takana.
Tämän viimeisen ajatuksen kirjoitin myös Ainon bloggaukseen viime viikolla TÄÄLLÄ.
Albumi on säilyttänyt tuoreutensa maailmanpolitiikan kuvaajana, kuten myös Tintti ja Picarot.
VastaaPoistaTotta molemmat ovat aina valitettavan "tuoreita", Tintti ja Picarot on paljon kyynisempi albumi kuin tämä, sillä olot eivät siinä parane ...
PoistaTämän olen joskus maininnut että jos alkaa lukea ensimmäistä kertaa Tinttejä mutta haluaa lukea niitä jonkinlaisessa järjestyksessä niin tästä on hyvä aloittaa ja jatkaa loppuun ja siinä välissä tai sne jälkeen voi sitten lukea vanhempia albumeita, tässä kirjassa palaset osuvat jo kohdilleen paremmin kuin missään edeltäjässään (vaikka tietysti sarja jatkaa kehittymistään).
VastaaPoistaTotta, hyvä järjestys, sillä tästä alkaa tapahtua, seuraavaksi ilmestyy Kapteeni, sitten Tuhatkauno, Abdullah, Lampion ...
Poista