Cormac McCarthy: Matka toiseen maailmaan

Cormac McCarthy: Matka toiseen maailmaan, WSOY 2015, alkuteos The Crossing, 1992, suomentanut Erkki Jukarainen (1995) , sivumäärä 504, joista tekstiä 489, lopussa on espanjankielisten "vuorosanojen suomennokset".

Cormac McCarthyn rajatrilogian toinen osa Matka toiseen maailmaan on kerronnaltaan ja ideologialtaan ykkösosan Kaikki kauniit hevoset kaltainen. Päähenkilönä on 16-vuotias nuori mies, joka haahuilee ratsastaen lähinnä Meksikossa ja joutuu itse aiheuttamiinsa vaikeuksiin (tai osa vaikeuksista tulee siitä, että hän haahuilee Meksikossa).

Hieman juonesta ja henkilöistä
Billy Barham asuu vanhempiensa ja pikkuveljensä Boydin kanssa New Mexicossa. Heillä on karjaa ja hevosia. He ovat köyhiä. Alkukohtauksessa Billy ja Boyd paljastavat keskustelussa intiaanille tosiseikan, että heillä ei ole kotona aseita. Pojat vievät intiaanille vanhempiensa tietämättä ruokaa.

Seudulle vaeltanut susi syö lehmiä (tai etupäässä vasikoita). Barhamit virittävät ansoja suden tappamiseksi ja tapporahan saamiseksi.

Kirjassa on neljä pitkää lukua, ensimmäisellä on mittaa 140 sivua. Ensimmäisessä luvussa Billy saa suden kiinni, laittaa sille suukapulan ja punoo kuonokopan ja päättää viedä pentuja odottavan susinartun Meksikoon. Kuten rajatrilogian ykkösosassa tässäkään ei ole päätä eikä häntää. Billy näkee ensimmäisen kerran suden, tekee sille kuonokopan ja kuljetusmekanismit. Meksikon viranomaiset luonnollisesti ottavat höperön haahuilijan kiinni. Kun Billy pääsee vapaaksi, susi on  viety isolle maatilalle, jossa se on laitettu aitaukseen, jonne lasketaan koiria tappelemaan suden kanssa. Kaikki eläinrääkkäys on tietenkin Billyn vika. Miksi ottaa sutta kiinni, ja alkaa raahata villieläintä vieraaseen valtioon? Billy ampuu verisen suden, joka olisi lopulta raadeltu kuoliaaksi. Ihmisen (Billyn) toiminnassa ei ole järkeä.

Toisessa luvussa Billy palaa kotiin huomatakseen, että se on tyhjä, mutta patjoissa on verijälkiä. Ilmeisesti intiaanit ovat tappaneet aikuiset ja vieneet hevoset. Vanhempien kuolema on traagista, mutta kirjassa se ei Billyä hetkauta eikä muuta toimintaa. Puhutaan karjatilasta, kuka karjaa hoitaa ja miten, jäi minulle täydelliseksi arvoitukseksi. Alkukohtauksessa Billy ja Boyd puhuivat siis intiaanin kanssa ja hyysäävät häntä, mutta eivät kertoneet asiasta kotiväelle, mutta olivat tietämättä paljastaneet, että hevosia tilalla on, mutta tila on täysin puolustuskyvytön. Toisessa luvussa Billy hakee Boydin mukaansa ja päämäärätön hortoilu jatkuu ja Meksikossa ilmestyy kuvioihin nuori tyttö ...

Kolmas ja neljäs luku jatkavat älyvapaata toimintaa ja lisää itse aiheutettua tragediaa syntyy, on ongelmia hevosten ja viranomaisten kanssa. Boyd on aivan liian nuori moiseen, poikien tiet erkanevat, eikä Boydin lopulta käy hyvin ...

New Mexicosta tuli USA:n 47:s osavaltio vuonna 1912, osavaltion pinta-ala on maa-alaltaan jopa Suomea suurempi, asukkaita on nykyisin parisen miljoonaa. Kirjassa puhutaan puumasta, onko New Mexicossa puumia en tiedä - ehkä? Tekstissä mainitaan lisäksi antiloopit. New Mexicossa on HANKA-antilooppeja, joka nimen samankaltaisuudesta huolimatta hanka-antilooppi on eri laji kuin antilooppi.

Kirjassa on haahuilun ja ympäristön kuvauksen lisäksi mielenkintoisia "keskusteluja", myös yksinkertaisia lauseita espanjaksi. Miksi? Omalla alkeisespanjallani (ja koska olin lukenut samanlaisen ykkösosan) en tarvinnut käännöksiä takaa.

Tässä eräs "tavallinen keskustelu" sivulta 44, Billy on virittelemässä susiansojaan ja kohtaa karjatilallisen
Ootko naimisissa?
En herra. Oon vasta kuudentoista.
Äläkä menekään. Naiset on hulluja.
Niin herra.
Luulet että löydät semmoisen joka ei oo mutta arvaas mitä?
Mitä?
Siitäkin tulee.
Eikä ihme, koska miehet ovat näin älyvapaita. Hullu määritellään ehkä siten,  että vaimo pitää miehen toimintaa älyvapaana!

Sivulla 296 pojat pohtivat kissojen syömistä:
Kukaan ei kyllä söis kissaa, Boyd sanoi. Ei vaikka maksettais.
Minä voisin syödäkin.
Etkä....

Sivulla 306 pojilla on uutta pohdittavaa:
Lähteekö lehmästä haulikolla henki? sanoi Boyd.
Jos menee tarpeeks lähelle. Joo
Entäs pistoolilla?

Värväystilanteessa lääkäri kysyy Billyltä sivulla 389:
Vai niin. Onko suvusassi esiintynyt sairauksia?
Ei herra. Ne on kaikki kuollu.
Vai niin, lääkäri sanoi.

Tämä oli siis Cormac McCarthyn rajatrilogian kakkososa, ykkösosan Kaikki kauniit hevoset bloggaus täällä. Ykkösosan fanille tämä on toiveiden täyttymys, vieläkin parempi paistos kuin ykkösosa - paljon toimintaa ja tragediaa. Tuskin maltoin odottaa, että sain käsiini kolmannen osan, jonka nimi on Tasangon kaupungit, jossa molemmat rajatrilogian sankarit sekä John Grady että Billy Barham ovat isossa roolissa. Sen bloggaus on täällä.

****
Cormac McCarthy (s.1933) on  amerikkalainen arvostettu kirjailija. Wikipedian mukaan hän on saanut Guggenheim-apurahan luovaan kirjoittamiseen vuonna 1969 ja Pulizer-palkinnon vuonna 2007 teoksesta Tie.