Sivut

perjantai 12. helmikuuta 2016

Herge: Kultasaksinen rapu



Herge: Kultasaksinen rapu, Le Crabe aux pinces d'or, 1947, suomentanut Jukka Kempinen, Otava 1999, sivumäärä Tinteissä on aina 62.

Kultasaksinen rapu piirrettiin Belgian miehityksen vuoksi sota-aikana Le Soiriin. Tila tai sen vähyys saneli kerronnalle uuden jaksotuksen ja muodon. Minusta taiteellisesti albumi on huippuluokkaa, vaikka albumi on saanut lopullisen värillisen muotonsa ilmeisesti vuonna 1947.



Tässä kuvassa (tarkoituksella epäselvä, ostakaa albumi kuten minä) tapaavat Tintti ja kapteeni Haddock ensimmäistä kertaa. Kapteeni on juopporatti, miehistön hyljeksimä ihmisraunio, joka pohjimmiltaan on kuitenkin hyvä. Kapteeni on hyvin inhimillinen ja realistinen henkilö, tosin kuin hyveellinen ja "tunteeton" Tintti. Tämä kohtaaminen on Tinttien käännekohta, tästä lähtien Kapteeni ja Tintti ovat erottamattomat. Seuraava seikkailuja täydentävä käänne tapahtuu Yksisarvisen salaisuudessa, jossa kapteeni löytää juurensa sekä  Rakham Punaisen aarteesta, jonka jälkeen Kapteeni muuttaa Moulinsartin linnaan, yhdessä Tintin ja albumissa debytoivan professori Tuhatkaunon kanssa, lisäksi heidän hovimestarinaan toimii linnassa Nestor. Kapteenin hahmo kehittyy ja hänen sadattelunsa ja epäonnensa, innokkuutensa ja inhimillisyytensä ovat läsnä lopuissa albumeissa ja kannattelee niitä. Kapteeni on hyvin värikäs ja kiinnostava hahmo, hyvin lämmin ja hieno ihminen (tätä on lapsena vaikea nähdä kaiken sadattelun ja äkkipikaisuuden vuoksi, Kapteeni ei koskaan muistaakseni teeskentele, olisin iloinen jos minulla olisi tällainen ystävä. Kapteeni linna on myöhemmissä vaiheissa avoin kaikille ystäville).

Kultasaksisen ravun juoni on salaperäinen ja jännittävä. En pidä albumista varauksetta, sillä kapteeni saa toistuvasti juoppohulluuskohtauksia, jotka saattavat molemmat hengenvaaraan.

Albumi alkaa kadulta, missä Miloun kuonoon on tarttunut rapusäilykepurkki. Kun Dupondit kertovat miehestä (Herbert Dawes), joka on hukkunut ja jonka taskusta on löytynyt pikkutavaroita, jossa oli rapusäilykepurkin etiketin palanen. Etiketissä lukee Karaboudjan. Dupondit tutkivat vääriä kolikoita ja maksavatkin niillä, mutta se on väärä vihje tai albumin kannalta merkityksetön. Väärä vihje on myös kiinalainen, joka on satamassa utelias, hän on hyvien puolella, tutkii oikeata rikosta eli oopiumin salakuljetusta, siinä on linkki edelliseen seikkailuun Siniseen Lootukseen.

Tintti menee satamaan, josta löytyy Karaboudjan. Hän katsoo lokkeja ja onnistuu juuri ja juuri väistämään raskaan taakan, jonka Allan, Karaboudjanin rikollinen perämies, Tinttien vakiokonna pudottaa. Tintti kaapataan alukseen. Hän onnistuu pääsemään köysistään ja lukittautuu hyttiin, jossa on shamppanjaa ja rapusäilykepurkkeja, jotka ovat täynnä oopiumia.

Tintti kiipeää kapteeniin hyttiin, jossa kapteeni on tillintallin toisten armoilla anellen alkoholia, jota pidetään saatavilla, jotta Kapteeni olisi kanttuvei. Tintti ja kapteeni Haddock pakenevat laivasta pelastusveneellä, jonka Kapteeni sytyttää palaamaan kännipäissään.

Tarina menee maaliinsa ja konnat saadaan kiinni. Albumi on uskomattoman hyvin piirretty ja värit toimivat, albumissa on useita koko sivun kuvia, jotka ovat kuin taideteoksia. Hergen mukaan yksi kuva aavikkotaistelusta on sellainen, joka miellyttää häntä. Kuvassa on monta taistelijaa, mutta on samalla siinä on kuvattu yhden taistelijan liike. Kuva löytyy epäselvänä ainakin täältä (jutun keskivaiheilta).

Kultasaksinen rapu kuitenkin muistetaan kapteenin tulosta Tintin rinnalle, sankarilla on oleva jatkossa adjutanttinsa.

4 kommenttia:

  1. Nämä olisi kiva lukea vaikka ihan yhteen syssyyn. Sinä löydät kiinnostavia näkökohtia näistä, lapsena lukiessa ei tällaisia tullut ajatelleeksikaan. Sarjakuvissa taitaa olla enemmänkin yhteiskunnallsia aspekteja, esimerkiksi olen miettinyt viime aikoina Ahmed Ahneesta tuttua lausetta tahtoo kalifiksi kalifin paikalle. Ahmed Ahnetta tuli Tinttien ohella lapsena luettua, täytyisi oikeastaan virkistää muistiaan senkin suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä suurin oivallus tähän bloggaukseen oli Kapteenin "todellinen" luonto, hän on kaikessa heikkoudessaan aito ystävä, joka sopii lähestyvään ystävänpäivään.
      Itse luin nämä joulun aikana, ja sirotytelin bloggaukset perjantai-päiville :)

      Poista
  2. Perämies Allan oli mielestäni tosi komea ja siksi oli surullista, että hän oli sellainen roisto. Tämä siis noin 7-vuotiaana. :)

    Olen toki lukenut kaikki Tintit niin moneen kertaan, että osaan ne käytännnössä ulkoa, mutta kirjoituksesi palauttavat minut noihin vuosiin, kun olin juuri löytänyt kirjallisuuden ihmeellisen maailman. Ekaluokalla koulu alkoi vasta kymmeneltä. Aamut ennen kouluunlähtöä olivat parasta aikaa lukea mm. Tinttejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kapteeni Allan konnailee vielä Lento 714:ssa, eli Allan ei vaan paranna tapojaan.

      Poista