Reijo Mäki: Sheriffi

Reijo Mäki: Sheriffi, pokkaripainos 2014, kovakantinen kirja ilmestyi 2012, Otava, sivumäärä pokkarissa on 412.

Turkulaistunut Siikaisilla syntynyt Reijo Mäki (s.1958) osaa kirjoittaa jännitysdekkareita. Mäen Vares-dekkari Sheriffi on minusta sieltä paremmasta päästä. Mäki vie kaksoismurhan sisältävän Sheriffi -tarinan suhteellisen hyvin ratkaisuun. Kirjassa on tuttuun tapaan prologi, seitsemän osaa ja epilogi.

Juoni ja henkilöt,  lähtökohtia
Sairaslomalla oleva poliisi löytyy kiikkumasta äitinsä ja vaimonsa morsiushuntu päällä pihakeinusta.  Johannes Pietari Salomaa on 36-vuotias eronnut ja traumatisoitunut poliisi, joka oli ollut kahdesti YK-joukoissa. Salomaan ex-vaimo, uskossa oleva Pamela, on hammaslääkäri, jolla on parin kahden lapsen huoltajuus. Talon sisältä löytyy surmattuna myös Salomaan tyttöystävä keski-ikää lähestyvä tilitoimistoyrittäjä Anneli Vasama. Murha on tapahtunut Turun Pajamäessä.
Poliisi on lopettanut keinumurhan tutkimukset, mutta vainajan äiti Kreeta Vasama, paraislainen nykyään naissuhteessa elävä järkevä (tämä on minun luonnehdinta ei Mäen) nainen, palkkaa Vareksen selvittämään tappajan, jonka asian Vares tekeekin.

Kaksoismurhatutkimus
Reijo Mäki on minusta saanut tähän kiinnostavat henkilöt, joilla kaikilla on omat motiivinsa murhaan. Salomaan ex-vaimo seurustelee nykyisin Salomaan ex-poliisipartiokaverin ja ex-poliisin Markon Erkan kanssa. Vasaman suvusta löytyy myös "kiinnostavia tyyppejä", mutta eniten palstatilaa saa mystinen neljän miehen rikolliskopla "Raatimies", johon  kuuluvat Kalle Shostakovitch, Seppo "Soonmoro" Rahja, Rauli "Sylvi" Kekkonen ja Pekka Koskenlaskija. Murhatutkimus rullaa minusta eteenpäin nykydekkarin mukaan, kaikki vihjeet käydään läpi, ja jossakin vaiheessa tulee läpimurto, aika yllättäväkin. Sheriffi ja sheriffijulisteiden linkittyvät näppärällä tavalla rikokseen.

Henkilöistä huomioita
Hahmokatras on runsas, ja ihmisistä tehdään karikatyyrejä, joita vuorollaan irvitään. Vakiona on Ruuhio, Kyypakkaus ja  novellikirjailija Luusalmi. Lisäksi Vares törmää naisista pitävään hakkeriin Harriet Potteriin eli Anki Erikssoniin, joka kylläkin luopuu valeasustaan ja piehtaroi Vareksen kanssa lakanoissa. Lisäksi vainajan Pamela-vaimon uskonkavereita tarkastellaan ironisesti, kuten Marko Mallasmaata, jonka vaimolla on silikonit, minusta täysin tarpeeton huomio.
Tuttuun tapaan Luusalmi saa horisevista juopoista eniten tilaa, hänellä on sutinoita ja kahinoita tyttöystäviensä kanssa ja  Luusalmi debytoi Jäkärlän Uuden Runouden Yhdistyksen runoillassa. Luusalmen runo ei ole kaksinen, mutta hyvinkin kaksimielinen, josta ote sen kevyemmästä päästä

Nyt ei sula sokeri, maistuu kitkerältä karkki.
Satiaiset satuttaa, navan alla Nooan arkki ...

Runoiltojen yhteydessä mainitaan oikeita runoilijoita eli  Esa Hirvonen ja Kinnunen (Tapani), myös  Mika Kivelä, jota ei mainita, on myös turkulainen lavarunoilija. Minusta Kinnusen ja Kivelän runot ovat katu-uskottavia, eivätkä eroa välttämättä aina tematiikaltaankaan Luusalmen lyriikasta, mutta ovat jokseekin paljon parempia. Luusalmella loppusoinnut toimivat, mutta runo itse ei ole edes rytmillisesti tai soinnillisesti loppusoinnuistaan huolimatta toimiva (tulee ilmi vasta luettaessa ääneen). Runoillan kutsussa on minusta käytetty nykysuomen nasevaa ilmaisua eli Mullqvistia. Tämä Mullqvist -nimitys on hyvä kuvaamaan ja puhuttelemaan tiettyjä ihmisiä, Toivottavasti tämä blogisti ei ole mulkero eikä mullqvist. Useimmille mullqvisteille ei tosin kannata antaa suoraan rehellistä palautetta heidän tosiminästään.

Ennakkoluuloja lisää vai niistä eroon, Turkukuva
Lukija voi miettiä, lisääkö Luusalmen ja muiden hahmojen veistely ennakkoluuloja vai poistaako se niitä. Kirjassa puhutaan torin vieressä olevasta Ryssän kirkosta. Luultavasti tässä tarkoitetaan Turun ortodoksista kirkkoa. "Suomen ortodoksinen kirkko on toinen Suomen ns. kansallisista kirkoista", lähde täällä. Minusta venäläinen on venäläinen, eikä ole syytä käyttää mitään muuta termiä. Suomen ortodoksinen kirkko minusta kuuluu Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin, ei Moskovan patriarkaattiin. Suomen ortodoksisuuden juuret ovat minusta syvällä ja on itäistä perua, ihmettelin heittoa. Minusta Turussa ei puhuta Ryssän kirkosta vaan Ortodoksisesta kirkosta. Turussa asuu myös venäläisiä, jotka rakentavat koko Turkua ja ovat turkulaisia, siinä kuin muutkin. Ripaus suvaitsevaisuutta tarvitaan. Turkulainen asukas on parempi kuin Vares-dekkarit antavat ymmärtää. Kaikki eivät kisko alkoholia juottoloissa. Rahamies ei ole paha mies. Hirvensalossa jotkut asuvat hienosti ja hulppeasti, eivät kaikki, Hirvensalossa on asumisoikeustaloja, vuokra-asuntoja ja kerrostalojakin, eivätkä edes kaikki omakotitalot ole Pitkänsalmenrannassa.

Loppuratkaisu
Lopullinen ratkaisu on tosin jo liian tyypillinen Vareksissa, eli konna ei jää poliisin haaviin, vaan elimoidaan muuten. Monesti Vareksen romanssin poikaset päättyvät verisesti, muutenkin loppu on täysin samanlainen kuin eräissä muissa vareksissa.

****
Reijo Mäki (s. 1958) on nykyään Turussa asuva kauppakorkeakoulusta valmistunut omalla sarallaan tuottelias ja monien mielestä laadukas kirjailija. Analyysistäni huolimatta tai sen ansiosta voin vakuuttaa, että Reijo Mäki on omassa lajityypissään ja kirjailijalokerossaan minusta Suomen paras. Tietenkin kukin päättää, kuinka iso tämä ekologinen lokero on ja viitsiikö ostaa lukemista sieltä. Painosmääristä päätellen lokerosta kirjoja kuitenkin ostetaan.

*****
Kirsi on blogannut tämän kirjanurkassaan näin.
Ketjukolaaja blogissaan Tahaton lueskelija näin

Reijo Mäki (s. 1958) on isojen painosten kirjailja ja yhteiskuntamme avokätinen tuloveronmaksaja. Vares-sarja on hänen tavaramerkkinsä. 

Reijo Mäen esikoisteos on Enkelipölyä.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:

Mäellä on myös Roivas-sarja.
1. Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
2. Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
3. Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi: Tatuoitu taivas, 1996

Luusalmen Siivellä eläjän näin.