Agatha Christie: Kirstun arvoitus ja muita kertomuksia

Agatha Christie: Kirstun arvoitus ja muita kertomuksia, alkuteos While the Lights Last 1997, suomentanut Jukka Saarikivi, wsoy 1999, sivumäärä 203.

Agatha Christien kokoelma Kirstun arvoitus ja muita kertomuksia sisältää yhdeksän kiinnostavaa novellia Damen kirjoitusuran alkuajoilta. Tarinoiden jälkeen on teoksen toimittajan Tony Medawerin lyhyet loppusanat julkaisuajankohdasta ja tarininoiden asemasta Christien tuotannossa.

Bagdadin kirstun arvoitus -tarina on julkaistu myöhemminkin hieman muunneltuna (katso alempana). Tässä versiossa Poirot selvittää ja selittää kapteeni Hastingisille aviomiehen murhan tekijän. Murhan motiivi on kilpailu miehen komeasta vaimosta. Kysymys on tavallaan kahden miehen eliminoinnista. Mies murhataan ja piilotetaan kirstuun.

Toinen Poirot -tarina on Jouluseikkailu, jossa Hercule Poirot viettää perhejoulun, jossa Poirot paljastaa rubiinivarkaat. Roistot piilottavat rubiinin jouluvanukkaaseen, mutta Poirot vaihtaa kiven. Lisäksi Poirot kätilöi tapansa mukaan lemmentarinaa.

Avaustarina on muunnelma Agatha Christien ensimmäisestä tarinasta. Tässä se on julkaistu nimellä Unen talo ja julkaisuajankohta on 1926, vaikka alkuperäinen versio lienee kirjoitettu jo 1913.

Päätöstarina on Niin kauan kuin valoa riittää. Tarinan ideaa on käytetty Medawerin mukaan Mary Westmacott -avaustarinassa. Tässä Deirde on mennyt naimisiin upporikkaan George Crozierin kanssa, Deirde on ollut muutamia kuukausia naimisissa Tim Nugentin kanssa, joka on kadonnut ensimmäisessä maailmansodassa. Mennessään miehensä kanssa tupakkaplantaasille Rhodesiaan, Deirde näkee Tim Nugentin elävänä ... Tämä ei ole salapoliisitarina vaan tragedia.

Ensimmäinen Mary Westmacott tarina on nimeltään Kaksi rakkautta, jossa päähenkilö joutuu sotavangiksi ja julistetaan kuolleeksi, mutta hän lopulta palaa Englantiin, kirjassa on paljon muitakin sentimentaalisia juonenkäänteitä, tässä tarinassa vain yksi.

Tunnetuin tarina tässä kokoelmassa lienee novelli Man-saaren kulta, jonka Agatha Christie on kirjoittanut 1930. Jutun tarkoituksena oli elvyttää Man-saaren turismia. Matkailijoiden piti etsiä vihjeiden mukaan aarrekätköjä. Tarina on sekä aartenetsintää, mutta siinä myös tapahtuu murha ja selvitetään murhaaja. Tarinan päähenkilöt ovat serkut ja rakastavaiset Juan ja Fenella. Medawerin mukaan he muistuttavat Tommya ja Tuppencea.

Agatha Christien Kirstun arvoitus -kokoelma on hyvä lisä kattamaan Damen tuotantoa, itsenäisenä teoksena sen merkitys ei tosin ole kovinkaan suuri.

The Adventure of the Christmas Pudding 1960, Fontana Collins, viides painos 1980, sivumäärä 224.

Tässä teoksessa on samoja tarinoita kuin yllä tai muissa teoksissa eli avaustarina on Jouluseikkailu, joka tunnetaan myös Rubiinitarinana eli englanniksi  The Adventure of the Christmas Pudding, josta on yllä lyhyt maininta.

Sitä seuraa tarina  The Mystery of the Spanish Chest, joka on uudempi versio yllä olevasta Bagdadin kirstun arvoituksesta. Tarina eroaa yllä olevasta siten, että Hastings ei ole mukana  -mainitaan kylläkin, mutta neiti Lemon lukee Poirot'lle espanjalaisen arkun arvoituksesta, jonka jutussa Hercule Poirot selvittää murhan arvoituksen. Majuri Rich pitää juhlat, jossa ovat paikalla sekä Spencen pariskunta että Claytonin pariskunta sekä eversti McLaren. Herra Clayton ei saavu paikalle, ja löytyy arkusta murhattuna. Poirot selvittää tekijän ja motiivin. Tässä konna yrittää siis saada kaksi kilpakosijaa lopullisesti pois tieltään. Poirot kysyy Lemonilta aluksi, mikä on espanjalainen arkku, johon Lemon ensin vastaa, että se on arkku, joka on tehty Espanjassa, mutta tarkentaa asiaa, sillä hänen siskollaan on sellainen. Neiti Lemonin sisko (tai yksin niistä) esiintyi teoksessa neiti Lemon erehtyy. Lisäksi neiti Lemon pohtii, että Poirot pitää naisista, jotka ovat naisia, värikkäistä ja eksoottisista, kuten ammoinen venäläinen kreivitär (Rossakoff), joka on teoksessa Neljä suurta sekä Herkuleen uroteoissa.

The Under Dog - tarinassa sir Reuben Astwell on murhattu. Murhasta on pidätetty sisarenpoika Charles Leverson. Vainajan vaimo lähettää seuraneitinsä Lily Margraven pyytämään Poirot'lta apua. Poirot'a kuvataan: "this funny little man, with the egg-shaped head and the enormous moustacher"
Sir Reuben on murhattu tornihuoneeseensa, jossa on käyty kipakan vainajan kanssa monia sanaharkkoja, niin myös syytetty. Lady Astwellin intuition mukaan eräs toinen henkilö on syyllinen (en kirjaa sitä tähän kuka). Kun tilanne on umpikuja, Poirot ehdottaa lady Astwellille hypnoosia. Tohtori Cazaletin hypnoosissa selviää, että vaimon ja miehen perheriidan aikana verhon takana on kohouma, ja tietystä esineestä lady tunnistaa hypnoosissa henkilön. Koska todisteita ei ole, Poirot huijaa syyllisen ansaan olemattomalla laatikolla tai sen sisällöllä.
Poirot'lla on teoria, että vaikka on motiivi ja tilaisuus, pitää olla lisäksi rikollisen temperamentti, jotta tekee rikoksen.

Four and twenty blackbirds eli Kaksi tusinaa mustarastasta -tarinassa ollaan kulinaristissa nautinnoissa. Poirot syö merianturaa ja kalkkunaa ja kastanjoita. Eräs ravintolan vakioasiakas on kuollut. Asiakas on ollut aina syömässä tiistaisin ja torstaisin. Poirot päättelee vatsalaukun sisällöstä ja hampaista valheellisen kuolinajan ja itseasiassa murhan ja tekijän. Murhaajan narautti makunautinnot, hän piti liikaa karhunvatukkapiiraasta ja oli lisäksi rahalle perso.
Tästä on tehty jakso tv-sarjaan, joskin murhan uhrista on tehty taiteilija, jakson nimi on Neljäkolmatta mustarastasta, jaksossa on mukana Japp ja Hastings.
Tarinan nimi viittaa englantilaiseen lastenloruun Sing a Song of Sixpence, jonka ensimmäinen säkeistö kuuluu näin:

Sing a song of sixpence,
A pocket full of rye.
Four and twenty blackbirds,
Baked in a pie.

Tästä lorusta on otettu idea myös Christien dekkariin Salaperäiset rukiinjyvät. Avaan 5.11.2015 asetelmaa tästä neiti Marple -dekkarista.

Four and Twenty Blackbirds -tarina on julkaistu myös kirjassa Hiirenloukku.

Minusta kirjan kannessa on punarinta eikä suinkaan blackbird, joka on mustarastas.

The Dream -tarinassa Poirot saa eksentriseltä miljönääri Benedict Farleylta kirjeen. Poirot menee erikoiseen tapaamiseen, missä miljonääri, jonka motto on "don't trust anybody" raakkuu voimakkaan valon takaa ja selviää, että mies näkee ahdistavaa unta, jossa ampuu itsensä. Myöhemmin kun Farley "on ampunut itsensä", Poirot piipahtaa paikalla, ja konnat ja heidän koukkunsa selviävät.

Greenshaw's Folly -tarina (Greenshawn hassahdus) on neiti Marple tarina, jossa seikkailevat myös hänen sisarenpoikansa kirjailija Raymond West sekä hänen vaimonsa Joan.
Greenshaw's Folly -tarina korvasi hyllytetyn Exeterin kirkon avustustarinan The Greenshore Folly (Hercule Poirot ja kuolleen miehen huvimaja).
Tarina itsessään on varsin lyhyt vain 25 (täyttä) sivua, mutta sisältää paljon ideoita ja toimintaa.
Tarinan alussa Raymond Westin ystävä Horace Bindler kuvaa Greenshaw'n kartanoa, sen erikoisuuden vuoksi. Horace Bindler on kirjallisuuskriitikko, joka kuvaa kamalan näköisiä taloja. Kartanolla on tuskin ollut arkkitehtia, kun nykyisen omistajan neiti Greenshaw'n isoisä sen rakennutti. Talossa on vaikutteita Taj Mahalista ja Venetsista. Vaikka talon rakennutti äkkirikastunut mies, ja talo myös vei hänet nopeasti vararikkoon. Kartano kuitenkin jäi suvulle, ensin pojalle ja sitten pojantyttärelle.  Kirjailija Raymond West ja Bindler joutuvat allekirjoittamaan yllättäen talon omistajan uuden testamentin.
Raymond Westin vaimon Joanin sukulainen Lou menee kirjoittamaan talon historiaa. Hän on paikalla, kun  neiti Greenshaw  murhataan jousella. En listaa epäiltyjä enkä syyllisiä, mutta tässä murhasuunnitelma on hyvin monimutkaisesti ja pitkälle lavastettu, on valepoliisia, valekuolemaa sekä testamenttivedätystä. Murhasuunnitelmassa on osia suunnitelmista dekkareista Hautajaisten jälkeen sekä Simeon Leen testamentti.
Asetelma on sellainen, että kuka tahansa olisi voinut tehdä rikoksen.
Neiti Marple selvittää oikean syyllisen, ja paikalla käynti tuottaa lopullisen todisteen. Erään miehen laiskuus todisti hänen alibinsa. Itse asiassa lavastuksessa uhri huutaa "he  shoot me", eli viitataan mieheen. Lopussa Greenshaw  Folly päätyy talon rakennuttajan lehtolapsen jälkeläiselle laiskalle puutarhurille. Kiireessä tehdyt puutarhatyöt ovat eräs todiste, eikä ole eroteltu arvokasveja rikkaruohoista, joka on anteeksantamatonta Englannissa.

****
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.