Selma Lagerlöf: Peukaloisen retket villihanhien seurassa

Selma Lagerlöf: Peukaloisen retket villihanhien seurassa, osat 1 ja 2. Suomentanut Juhani Aho, WSOY, Porvoo, 1907.

Luin teoksen Projekti Lönnrotin kautta, kuva on valokuva tv-sarjan ykkösosasta.

Selma Lagerlöfin teos Peukaloisen retket villihanhien seurassa on tunnetuin hänen teoksistaan. Teos on käännetty kuudellekymmenelle kielelle ja tunnetaan eri nimillä myös Nils Holgerssonin ihmeellisenä matkana. Peukaloisen retket on jaettu lukuihin, mutta myös paivämääriin, tarina alkaa 20:s maaliskuuta ja päättyy 9:s marraskuuta ja teos on kaksiosainen.

Kirja alkaa kuvauksella neljätoistavuotiaan Nilsin laiskasta arjesta, ahkerat vanhemmat, jotka ovat "mäkitupalaisia" lähtevät 20:s maaliskuuta sunnuntaina kirkkoon ja Nils jää kuten aina kotiin. Hän sieppaa kärpäshaaviin haltijan, joka muuttaa pojan peukaloiseksi. Peukaloisena Nils on pieni ja ymmärtää eläinten kieltä. Nils on ollut erityisen ilkeä kotieläimille, joten sympatiaa ei heru. Villihanhet ovat muuttomatkalla pohjoiseen, Martti perheen hanhiuros vastaa villihanhien kutsuun ja mukaan joutuu Nils, joka yrittää estää Marttia lähtemästä.

Nils saa tutustua Skåneen todellisesta lintuperspektiivistä. Martti ei jaksa lentää villihanhien tahdissa. Martti tajuaa, että villihanhien houkuttelu oli ollut pelkkää kiusottelua, laumanjohtaja Akka Kebnekaiselainen ei aio auttaa Marttia, jokaisen on selvittävä laumassa itse. Toisaalta Martti haluaa osoittaa, että hän voi "seurata heitä aina Lappiin saakka ja näyttää heille, että kesy hanhikin voi kelvata johonkin." Myös Nilsin on pakko pysyä mukana ja pyydystää oma ruokansa. Hän syökin raakaa kalaa. Nils alkaa kasvaa heti  "ihmisenä" ja auttaa kuolemanväsyneen Martin veteen. Martti toisaalta lupaa pitää Nilsistä huolta.

Lauma ottaa koeajalle Martin ja jopa Nils saa jäädä hetkeksi. Hanhet yöpyvät jäällä. Smirre-kettu hiipii, ja nappaa yhden hanhista. Peukaloinen lähtee pelastamaan hanhea. Hanhi pääsee karkuun, mutta Peukaloinen joutuu kamppailemaan elämästään. Peukaloinen pakenee puuhun. Hanhilla on syöksyjä Smirreä vastaan ja Peukaloinen pelastuu ja lunastaa paikkansa laumassa. Smirre vaanii laumaa jatkossakin, eläinten Leikinpäivänä se tappaa yhden hanhen ja joutuu omiensakin hylkäämäksi. Lopulta Smirren kanssa saadaan ratkaisu.

Teos rakentuu Nilsin kasvutarinasta, hanhien muuttomatkasta, Ruotsin maakuntien ja paikkojen kuvaamisesta sekä erilaisista ajoittain paatoksellisista kansansaduista ja opettavaisista tarinoista. Kirja ottaa voimakkaasti kantaa metsästystä vastaan ja eläintensuojelun puolesta. Tarinaa on myös houkutuslinnusta, lintukoirasta ja kuivatettavasta kosteikosta. Järki voittaa ja omistaja pitää luonnonmaisemaa setelitukkua arvokkaampana. Ensimmäinen Koijärvi oli Ruotsissa.

Kumma kyllä teoksessa on kertomuksia ihmisten ja lasten kuolemista. Pikku-Matti kuolee  ja hanhityttö Oosa jää vaille mitään turvaa. Ensin heidän kasvattivanhempansa kuolevat keuhkotautiin, autettuaan sairasta ihmistä. Matin kasvatti-isä on pirran tekijä, joka luultavasti ei ole ollut kovinkaan tuottoisa ammatti. Pirta on nimittäin kangaspuiden yksi osa. Matti, joka on vasta 12-vuotias, vaeltaa pohjoiseen Oosan kanssa ja valistaa keuhkotaudin ehkäisyn puolesta. Pikku-Matti kuolee matkallaan "kaivos-onnettomuudessa", mutta hän on onnellinen, ettei kuole keuhkotautiin! Oosa löytää Lapista oikean isänsä. Toisessa kertomuksessa vanha ylioppilas, joka on kirjoittanut kirjan, kuolee Uppsalassa. Köyhät siis kuolevat. Sen sijaan koulun perustanut patruuna paranee, kun kiltit ja nöyrät koululapset laulavat. Menemättä tarinoihin syvemmälle, ne minusta antoivat kovin outoja signaaleja ihmisten tasa-arvosta.

Nils Holgersonin isä Holger Nilsson kärsii kurjuutta. Kotona luullaan, että Nils on varastanut hanhikukon ja luikkinut omille teilleen. Perheen rahapula johtuu Holgerin veljen veloista, jotka Holger on ottanut kantaakseen. Vippi-veli on vellihousu ja inga pengar -mies, rahaa ei perheessä ole ja eläimet joutuvat myyntiin tai lahtipenkkiin. Teurastukseen liittyy myös Nilsin kotiinpaluukin, josta bloggauksen loppupuolella enemmän, eli jos haluat lukea ummikkona kirjan, lopeta tämän turhan bloggauksen lukeminen tähän.

Nils siis pääsee hanhiparven jäseneksi. Kevät on kylmä ja hanhet viipyvät Etelä-Ruotsissa. Kunnon seikkailukirjan tapaan ajoittain tulee kiperiä paikkoja ja moni "sankari" on vuoroin kiipelissä. Nils joutuu toistuvasti yhteenottoihin Smirre-ketun kanssa, Nils putoaa mereen ja joutuu näytteille Skanssenille. Martti etsii paikkaansa laumassa ja on monesti liian rohkea. Peukaloinen pelastaa Martin, kerran häntä kynivät ilkeät ja syrjivät joutsenet, kerran hänen kynäsulkiaan katkoo mökin muori. Martti myös kunnostautuu monesti. Öölannissa Martti "eksyy sumussa" eli löytää harmaan siipirikkoisen hanhinaaraan Hienohöyhenen. Peukaloinen laittaa kivuliaasti naaraan siipinivelen paikalleen.  Hienohöyhen lähtee Öölännista Lappiin ja synnyttää Martille potran poikueen. Tämä olisi ilman Peukaloista jäänyt aikeeksi. Matkalla he tapaavat Hienohöyhenen narsistiset sisaret, jotka jättivät Hienohöyhenen kuolemaan yksin. Snobistiset siskokullat kadehtivat Martin valkoista väriä ja syöttävät tälle myrkkymarjoja. Peukaloinen onkii marjat ulos, ja Martin matka jatkuu. Martille on valkoisesta väristä enimmäkseen haittaa. Peukaloinen ystävystyy myös valkoisen variksen Kuhnus-Tuhmuksen kanssa, joka on laumansa roskapussi, mutta kohoaa sen johtajaksi. Kirjassa on paljon suvaitsevaisuuden ja syrjimisen käsittelyä. Harmaat rotat ovat häätämässä mustia rottia pois niiden vimeisestä pesäpaikasta Glimmingehusista. Peukaloinen ohjaa harmaat rotat pois linnasta pillin soittamisella. Glimmingehusin linna löytyy myös googlen avulla ja näyttänee tältä. Se sijaitsee Skånessa ja paikka on nähtävyys ja siellä on oma museokauppansa.

Peukaloinen matkustaa pääosin Martin kyydissä, mutta hän tutustuu Ruotsiin myös haikaran, korpin, variksen ja kotkan selässä ratsastaen. Gorko-kotka on Akka Gebnekaiselaisen kasvattama orpo-kotka, joka linkittyy mukavasti seikkailuun. Peukaloinen auttelee myös ihmisiä. Hän saa eläimiltä tietää, että haltijan viha on suuri, ja hänen perheensä kärsii, ja hänen pitää tuoda Martti takaisin teurastettavaksi. Peukaloinen ylipuhuu takaisintulomatkalla Marttia lähtemään kanssaan hanhien mukana etelään "ulkomaille". Kaikki päättyy hyvin, mutta miten jääköön salaisuudeksi.

Lauman johtaja Akka Kebnekaiselainen ohjaa viisaasti laumaansa. Hänellä on apunaan kuusi luottohanhea.  Miltei jokainen Ruotsin maakunta kolutaan ja myös Gotlannissa käydään, monesta pitäjästä, tehtaasta ja luonnonmuodostelmasta on uljasta kuvausta. Eräässä luvussa kuvataan Kålmordenin luontoa (jonne eläinpuisto perustettiin vuonna 1965). Vetterin ja Mälarin yli lennetään, Huskvarnaa kuvataan seuraavasti: "Kuljettuaan vielä vähän aikaa he tulivat Huskvarnaan. Se oli laaksossa. Vuoret kohosivat jyrkkinä ja kaunismuotoisina sen ympärillä. Joki syöksyi jyrkänteitä alas pitkinä, kapeina putouksina. Suuria tehtaita oli vuorenseinien alla, laakson pohjassa oli työmiesten asuntoja, joiden ympärillä oli puutarhamaita, ja keskellä laaksoa oli koulutalo ". Kouluja kuvataan paljon ja koulutuksen puolesta otetaan voimakkaasti kantaa.

Kevät on yllättävän kylmä, vielä toukokuun alussa on eteläisen Suomen paikkeilla lunta ja jäätä. Sadassa vuodessa olemme tuottaneet paljon hiilidioksidia ja lämmittäneet ilmastoa?

Lapin pesintävaihetta kuvataan hyvin vähän. Etelään lähdetään. Kaikki huipentuu viimeiseen lukuun, missä Peukaloinen kasvaa ihmisen mittaan. Hän kuitenkin on surullinen, ettei voi ihmisenä olla hanhien matkassa, eikä myöskään ymmärrä eläinten kieltä. Tähän villihanhi-ihmis -asetelmaan viittaa myös Riikka Pelo Finlandialla palkitussa kirjassaan Jokapäiväinen elämämme.

*****
Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket villihanhien kanssa on ajoittaisesta liian kasvatuksellisesta otteestaan huolimatta ehjä ja jännittävä teos, jonka aivan koko sanoma ei onneksi aukene lapsille.

Selma Lagerlöfin Gösta Berglingin tarusta olen blogannut täällä.

"Villihanhia" on nykyisin Pellot täynnä, tässä kuva valkoposkihanhista, myös kanadanhanhia on riesaksi asti.

Peukaloisen retkistä on julkaistu aikanaan omaa lehteäkin. Tässä lehden kansi, jossa seikkailee hamsteri tai marsu, jonka nimi on Rymy. Lehti on numero 20 vuodelta 1984, lehti ilmestyi jokatoinen viikko.

Minusta tämä hyvin piirrettyä perussarjakuvaa ja siinä oli sarjakuvien lisäksi lasten kirjeitä ja piirustuksia.

Elina on blogannut tästä näin hienosti.