J.L Brisley: Pikkuinen Milli-Molli

J.L Brisley: Pikkuinen Milli-Molli, WSOY, 1953, Milly-Molly-Mandy Stories, suomentanut Elina Haavio. Kansikuva Maija Karma, 91 sivua, teos sisältää kirjailijan ihania kuvia.

Milli-Molli on ihastuttava englantilainen tyttö, jonka koko nimi on Millicent Margaret Amanda, jonka äänneasusta tulee Milly-Molly-Mandy.

Milli-Molli asuu äitinsä, isänsä, isoäitinsä, isoisänsä sekä enonsa ja tätinsä kanssa pienessä maaseutukylässä. He asuvat valkoisessa olkikattoisessa talossa. Isä viljelee vihanneksia, joita isoisä vie markkinoille ja enolla on lehmiä. Äiti puuhailee taloustöissä.

Kirjassa on kolmetoista tarinaa. Avaustarinassa Milli-Molli juoksee asioilla. Isälle pitää hakea lapio herra Hilliltä. Lapion hakumatkalla Milli-Molli saa lisää toimitettavaa, äiti pyytää viemään munia rouva Hillille, isöisälle pitää tuoda narua kaupasta, isoäidille pitää ostaa vyyhti punaista narua, enollekin pitää tuoda kananruokaa kaupasta. Milli-Molli juoksee asiat toistellen listaa mielessään ja tätikin haluaa neuloja. Milli-Molli hoitaa asiat ja lopussa huomataan, että aikuiset eivät tienneet Milli-Mollin toimittaneen koko perheen asiat. Lapselle ei välttämättä tule mieleen, että asiat kannattaisi kirjata ylös ja toimittaa ne rutiininomaisesti. Milli-Molli kirmaa asioille viattoman iloisesti.

Toisessa tarinassa Milli-Molli löytää pennyn rahan. Koko perhe antaa neuvoja, mihin penny pitäisi sijoittaa: isoisän mukaan se pitäisi laittaa pankkiin, isän mukaan kannattaa ostaa vesikrassin siemeniä ja kasvattaa se puutarhassa, isoäiti ehdottaa villalangan ostamista ja neulomisen opettelua, enon mukaan kannattaa ostaa ankanpoikanen, ja täti ehdottaa karamelleja.
Mitä tekee Milli-Molli? Hän ostaa vesikrassin siemeniä. Kasvattaa vesikrassit, ja myy ne kahdella pennyllä. Hän pystyy ostamaan siksi myös lankaa ja opettelee neulomaan, tämän jälkeen on penny myös karamellien ostamiseen, Milli-Molli laittaa yhden pennyn pankkiinkin ja saa ankanpojan. Tässä on tarinoiden ydin: optimistinen asenne, yrittäminen ja herttainen ote.

Kuvitus on Brisleyn itsensä. Kuvassa on Milli-Mollin paras ystävä Susan. Milli-Molli ja Susan käyvät kaupungissakin ja Susan yöpyy Molli-Mollin tykönä ja kaikki sujuu hyvin. Tarinoissa on myös kauppiaan poika Pete Pin. Hän on reipas poika ja auttaa vanhempiaan.

Jokainen voi miettiä minkälaiset eväät saadaan lastenkirjoista. Milli-Molli ja Anna -kirjoissa ollaan reippaita. Lapsia ei kuitenkaan paapota pilalle. Vanhemmat eivät tässäkään osta Milli-Mollille kaikkia hänen haluamiaan asioita vaan ehdottavat, mitä pennyllä saa. Eräässä  tarinassa Susan ja Milli-Molli poimivat karhunvatukoita. He pelastavat pupun ja kunnioittavat toisen yksityisaluetta, mutta löytävät myöhemmin paremman karhunvatukkapaikan. Milli-Molli on päättänyt voittaa kutsuissa kilpailuissa resuisen pupun. Hän voittaa kuitenkin pääpalkinnon eli keijunuken. Hän pyytää järjestäjiltä luvan puhua lohdutuspalkinnon voittajan kanssa. Hän lopulta vaihtaakin nuken pupuun. Reilu vaihtokauppa. Milli-Molli ei siis huuda suureen ääneen että "EPÄREILUA"  eikä arvostele kovaan ääneen ketään, eivätkä vanhemmat ole haastamassa ketään käräjille.

Milli-Mollin kykyä solmia ystävyyssuhteita voi myös ihailla. Hän ei ole päällepäsmärinä. Lukuisia muita huomioita voisi tehdä. Jos tätä verrataan lastenkirjoihin tai animaatioihin, jossa taistellaan oman voiton puolesta ja nähdään maailma polarisoituneina oma reviiri ja muut, niin itse liputan Molli-Molli -maailman puolesta. Milli-Molli pelastaa pupun ja saa siitä mielihyvää, se osoittaa empatiakykyä, joka aiheuttaa myös toimia, jotka säteilevät hyvää.

Milli-Molli -tarinat ovat herttaisen ihania ja lapsille hyviä, niissä ei ole mollivoittoista marinaa vaan aktiviisuutta ja rohkeutta onnistua.
****
J.L Brisleyn takaa löytyy kirjailija Joyce Lancaster Brisley (1896 - 1978),  Milli-Molleja on julkaistu kahdeksan, joskin viimeisin vasta postuumisti vuonna 2004, ensimmäinen jo 1920-luvulla.

Reipas, optimistinen, aktiivinen ja taitava bloggari eli Sinisen linnan Maria, on blogannut Pikkuinen Milli-Molli -kirjasta jo vuonna 2011 täällä.

Englanniksi Brisleystä on Jayne Ferstin bloggaus täällä.