Charles Dickens: David Copperfield, Gutenberg, suomentanut, Waldemar Churberg, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1879. Alkuteos ilmestyi vuonna 1850. Kuvan nidotun teoksen on suomentanut J. Hollo, se sisältää 64 lukua ja 1036 sivua, Karisto 1978. Kakkososan sivunumerot alkavat sivulta 521. Nidottu kakkoskirja alkaa hieman toisesta kohtaa kuin Gutenbergissä oleva.
Charles Dickensin David Copperfield on todella hyvä kirja ja sen klassikkoasema on perusteltu. Teoksen juoni on johdonmukainen ja kertoo päähenkilöiden tarinat loppuun eikä turhia henkilöitä ole. David Copperfield on tarinan minäkertoja tai muistelija, joka katsoo taaksepäin ja muistelee elämäänsä, jossa on paljon vastoinkäymisiä. Tarinan henkilöistä David kirjoittaa siinä sävyssä, onko henkilö lopulta "hyvä" tai "paha".
Teoksen henkilöt, jakautuvat hyviin ja pahoihin
David Copperfield, minäkertoja ja tuleva kirjailija, kutsutaan myös nimillä Davy, Doady ja Trot.
Clara Copperfield, Davidin kiltti ja lapsenomainen äiti
Betsey Trotwood, Davidin isotäti, jonka sydän on lopulta kultaa, asuu mr Dickin kanssa. Dick on hieman sekaisin ja on kiinnostunut Kaarle I:sta. Dick on myös hyvä.
Clara Peggotty, Davidin perheen taloudenhoitaja, avoituu herra Bargisin kanssa, joka oli myös hyvä ihminen ja aviomies. Claran veli herra Peggotty on myös hyvä.
Agnes Wickfield, Davidin ystävä, todella hyvä ja valoisa persoona. Agnesin isä on asianajaja, joka pitää paljon portviinistä ja on vanhenemassa. Häntä kuppaa iilimato nimeltä Uriah Heep, josta sananen alempana.
Dora Spenlow, Davidin vaimo, jolla koira Jip. Dora on kaunis ja kiltti, mutta liian kiltti ja lapsekas.
Tommy Traddles, Davidin koulutoveri, Davidin ystävä.
Wilkins Micawber, ison perheen isä, jonka touhut ovat vekselivetoisia, velkavankeudessakin istunut kaveri. Kuuluu tempuistaan huolimatta hyviin, sillä ryhdistäytyy lopussa. Micawberin kautta Dickens käsittelee monia yhteiskunnallisia ongelmia.
Em'ly Peggottyn sukulainen, joka oli Davidin leikkitoveri pienenä
James Steerforth, Davidin koulutoveri, joka asuu ylihuolehtivaisen leskiäitinsä kanssa. Jamesin ystävä, kunnes tekee "temput". Hän ei ole hyvä, jonka voi päätellä jo alun kerrontatyylistä. Steerforthiin liittyvää juonilankaa en avaa, mutta Dickens kuvaa mainiosti vinoon kasvatuksen prosessin ja liian tai väärän rakkauden turmelevan vaikutuksen.
Rosa Dartle, Steerforthin "varaton" sukulainen, joka on piikittelevä pahanilman lintu, salaisesti (paljastaa sen minusta) rakastunut Jamesiin
Edward Murdstone, täydellinen riistokapitalisti ja nolo nolla, joka manipuloi iki-impi siskonsa kanssa Davidin äitiä ja alistaa sadistisesti Davidia.
Uriah Heep, koko kirjan suurin surkimus ja pahan perikuva. Uriah on erityisen kateellinen Davidille. Uriah Heep on punatukkainen, silmät ovat kummallisen ripsettömät. Kaveri raapii itseään koko ajan. Valitettavasti hän raapii ja kaapii kaikkien omaisuudet itselleen. Nöyristelevä asenne ja galvaanisen sammakon liikkeet tuovat mieleen Klonkun. Todellinen mätämuna. Äitinsä käskee olla nöyrä. Uriahin nöyryyteen liittyvät vain pahuus ja ilkeys ei oikea tosinöyryys.
Juoni lyhyesti sekä muutama käännekohta, juonipaljastuksia
Ensimmäinen luku on osuvasti "Minä synnyn" ja lukujen nimet ovat napakoita kuten tekstikin. David Copperfield syntyy Blunderstonessa Suffolkissa perjantaipäivänä, kotiopettajatar äiti on toimituksen suorittajana ja isän sukulaisen neiti Betsey Trotwoodin toivoessa tyttövauvaa. Isä on kuollut ja jättänyt perheelle 105 punnan vuositulot. Betsey häipyy ristiäisissä, kun havaitsee lapsen sukupuolen. Davidia hoidetaan hyvin ja rakastetaan kahden Claran voimin, Davidin äiti on Clara kuten palvelijatar Clara Peggottykin. Davidin äiti Clara on lapsenomainen ja hän avioituu Edward Murdstonen kanssa, joka tuo kammottavan siskonsa neiti Jane Murdstonen hoitoon. Sisarukset ovat sadistisia ja ottavat komennon talossa. David lähetetään pois tieltä kouluun, jossa Murdstonen kaveri Creakle (varsinainen mulkero niin ikään) on diktaattorina. Salem housen koulussa Charles tutustuu sekä Steerforthiin että Traddlesiin. Davidin äiti kuolee synnytyksen komplikaatioihin. Peggotty nai Bargisin ja muuttaa taloudesta pois. Ilkeä isäpuoli laittaa Davidin omaan viina-agentuuriinsa pesemään pulloja. Olot ovat kehnot ja David karkaa epätoivoisena tätinsä Betseyn luo lopulta rahattomana hän saapuu kävellen tädin luokse. Betsey yllättäen kyllä antaa Davidin jäädä ja karkoittaa Murdstonen sisarukset. David tutustuu Agnesiin, joka on lakimies Wickfieldin kiltti ja valoisa tytär. Heidän suhteensa on mutkaton. Wickfieldin lakitoimistossa harjoittelee Uriah Heep, joka yrittää tehdä itsensä korvaamattomaksi ja yrittää naida Agnesia. Hän vihaa syvästi Davidia ja koittaa syöstä tämän perikatoon. Uriah Heep on jonkinnäköisellä oppisopimuksella Wickfieldillä, Uriah on punapää, jonka kädet ovat tahmeat, kättely kuin koskisi kalaan, "his hand felt like a fish". Davidilla (Dickensillä) tämä on tyypillistä henkilökuvailua, henkilökuvauksesta voi päätellä, mitä roolia henkilö lopulta esittää teoksessa. Betsey Trotwood, joka kutsuu Davidia Trotiksi, (kuten myös Agnes, Dora kutsuu Doadyksi) kouluttaa Davidin kunnon koulussa ja maksaa vielä tuhat puntaa Davidin koulutuksesta Spenlow'n ja Jorkinsin lakitoimistossa. Davidin seuraan lyöttäytyy vanhan ystävyyden nojalla Steerforth. Häneen liittyy pitkähkö ja surullinen sivujuonne, jota en avaa tässä, kuten en monia muitakaan juonilankoja.
Yllättäen Betsey Trotwoodin sijoitukset ovat sulaneet ja hänen kadoksissa ja muille tuntematon aviomies piipahtaa. David on taas tyhjän päällä. Hän on korviaan myöten rakastunut Spenlow'n tyttäreeseen Doraan, mutta varattomana ei voi naida tätä. Uriah Heep ottaa Davidin vastoinkäymisistä kaiken irti oman niljakkaaseen tapaansa."Ja te Master — Mister Copperfield aioin sanoa", jatkoi Uriah, "minä toivon, että tekin voitte hyvin! Minua ilahduttaa, että saan nähdä teitä, Mister Copperfield, nykyisessäkin tilassa". Uriahin käyttämä nykyisessäkin on hänen puheparttansa, oikeampi olisi etenkin nykyisessä tilassa. Hän nöyryyttää myös master-termillä toistuvasti Davidia. Uriah Heep "palkkaa" velkaveikon Micawberin konttoristiksi luvaten hoitaa asioita.
Ongelmat on tehty ratkaistavaksi. David opettelee pikakirjoitusta ja pestautuu toimittajaksi. Hän referoi Parlamentin puheita lehtiin ja aloittaa kirjailijana. Lopulta naimalupa heltiää myös Doran tädeiltä, joiden hoivissa tyttö on isän kuoltua. Dora ja David rakastavat toisiaan paljon. Avioliitto on onnistunut, mutta Dora ei osaa organisoida taloutta, hän sairastuu ja kuihtuu kauniisti, mutta traagisesti pois. Davidin elämässä on paljon muitakin vastoinkäymistä, joiden syyksi aiemmissa vaiheissa paljastuu Murdstone ja myöhemmin Uriah Heep. Uriah Heep on esimerkiksi keinotellut itselleen Betsey Trotwoodin 5000 punnan omaisuuden. Mikawber, joka on ollut huoleton huuliveikko ja vekselivetoinen vilunkimies ja jättänyt perheensä tekee parannuksen ja paljastaa Uriah Heepin kaikki konnuudet, joita on todella runsaasti enemmän kuin yksikään lukija on aavistanut.
David lähtee ulkomaille kirjoittamaan ja voimistumaan, hän kuitenkin palaa ja silloin hänelle selviää Doran hyvyys ja hänen henkisen testamenttinsa todellinen hyvyys. Loppu on kaikin puolin onnellinen.
Teemat
David Copperfieldin teemat ovat hyvin dickensmäisiä. Luokkaeroja, työntekemistä ja varallisuuseroja käsitellään paljon. Henkilöt on esitetty aitoina ja värikkäinä, mutta hyvyyden tai pahuuden suhteen mustavalkoisesti.
Huumori
Kuvaus Doran koirasta Jipistä ja sen vaatimasta hellyydestä, kotleteista ja tiukasta taloudesta on humoristista. Micawberin ja Dickin selostukset ovat varsin hauskoja. Oikeudenhoidon kuvaus on jossain määrin ivallista, mutta monesti sangen hauskaa. Dickens käyttää ironiaa varsin paljon kerronnassaan.
David Copperfield on selkeä kasvuromaani, joka varmasti sisältää omasta elämästä havaintoja. Kirjassa kuvataan eräässä vaiheessa paljon Davidin ihastumisia ja lainopillisia koukeroita.
Romaanin kerronta on minusta hyvin terapeuttista. Vaikka tapahtumat ovat monesti ankeita kirjoitustyylistä voi päätellä tai uskoa onnelliseen loppuun. Paha saa palkkansa, lopussa esitellään kaksi vankia, joista pahempi on Englannin pankin kavalluksesta kiinnijäänyt lierolonkero, sähkösammakko ihmisriekale Uriah Heep, jota vankila tuskin muuttaa ainakaan paremmaksi. Vanginvartijana on muuten herra Creakle sadistinen koulun pitäjä ja ikuinen mulkero.
Gutenberg Waldemar Churberg, suomeksi:
Oi Agnes, oi sieluni, jospa sinun kasvosi näin olisivat vieressäni, kun päätän elämäni; jospa minä, kun todellisuus sulaa pois ympäriltäni, niinkuin ne varjot, jotka nyt lasken luotani, yhä näkisin sinun näin olevan luonani ja osoittavan taivaasen päin!
Yllättäen Betsey Trotwoodin sijoitukset ovat sulaneet ja hänen kadoksissa ja muille tuntematon aviomies piipahtaa. David on taas tyhjän päällä. Hän on korviaan myöten rakastunut Spenlow'n tyttäreeseen Doraan, mutta varattomana ei voi naida tätä. Uriah Heep ottaa Davidin vastoinkäymisistä kaiken irti oman niljakkaaseen tapaansa."Ja te Master — Mister Copperfield aioin sanoa", jatkoi Uriah, "minä toivon, että tekin voitte hyvin! Minua ilahduttaa, että saan nähdä teitä, Mister Copperfield, nykyisessäkin tilassa". Uriahin käyttämä nykyisessäkin on hänen puheparttansa, oikeampi olisi etenkin nykyisessä tilassa. Hän nöyryyttää myös master-termillä toistuvasti Davidia. Uriah Heep "palkkaa" velkaveikon Micawberin konttoristiksi luvaten hoitaa asioita.
Ongelmat on tehty ratkaistavaksi. David opettelee pikakirjoitusta ja pestautuu toimittajaksi. Hän referoi Parlamentin puheita lehtiin ja aloittaa kirjailijana. Lopulta naimalupa heltiää myös Doran tädeiltä, joiden hoivissa tyttö on isän kuoltua. Dora ja David rakastavat toisiaan paljon. Avioliitto on onnistunut, mutta Dora ei osaa organisoida taloutta, hän sairastuu ja kuihtuu kauniisti, mutta traagisesti pois. Davidin elämässä on paljon muitakin vastoinkäymistä, joiden syyksi aiemmissa vaiheissa paljastuu Murdstone ja myöhemmin Uriah Heep. Uriah Heep on esimerkiksi keinotellut itselleen Betsey Trotwoodin 5000 punnan omaisuuden. Mikawber, joka on ollut huoleton huuliveikko ja vekselivetoinen vilunkimies ja jättänyt perheensä tekee parannuksen ja paljastaa Uriah Heepin kaikki konnuudet, joita on todella runsaasti enemmän kuin yksikään lukija on aavistanut.
David lähtee ulkomaille kirjoittamaan ja voimistumaan, hän kuitenkin palaa ja silloin hänelle selviää Doran hyvyys ja hänen henkisen testamenttinsa todellinen hyvyys. Loppu on kaikin puolin onnellinen.
Teemat
David Copperfieldin teemat ovat hyvin dickensmäisiä. Luokkaeroja, työntekemistä ja varallisuuseroja käsitellään paljon. Henkilöt on esitetty aitoina ja värikkäinä, mutta hyvyyden tai pahuuden suhteen mustavalkoisesti.
Huumori
Kuvaus Doran koirasta Jipistä ja sen vaatimasta hellyydestä, kotleteista ja tiukasta taloudesta on humoristista. Micawberin ja Dickin selostukset ovat varsin hauskoja. Oikeudenhoidon kuvaus on jossain määrin ivallista, mutta monesti sangen hauskaa. Dickens käyttää ironiaa varsin paljon kerronnassaan.
David Copperfield on selkeä kasvuromaani, joka varmasti sisältää omasta elämästä havaintoja. Kirjassa kuvataan eräässä vaiheessa paljon Davidin ihastumisia ja lainopillisia koukeroita.
Romaanin kerronta on minusta hyvin terapeuttista. Vaikka tapahtumat ovat monesti ankeita kirjoitustyylistä voi päätellä tai uskoa onnelliseen loppuun. Paha saa palkkansa, lopussa esitellään kaksi vankia, joista pahempi on Englannin pankin kavalluksesta kiinnijäänyt lierolonkero, sähkösammakko ihmisriekale Uriah Heep, jota vankila tuskin muuttaa ainakaan paremmaksi. Vanginvartijana on muuten herra Creakle sadistinen koulun pitäjä ja ikuinen mulkero.
*****
Käännöksistä
Gutenberg Charles Dickens englanniksi:
O Agnes, O my soul, so may thy face be by me when I close my life indeed; so may I, when realities are melting from me, like the shadows which I now dismiss, still find thee near me, pointing upward!
Käännöksistä
Gutenberg Charles Dickens englanniksi:
O Agnes, O my soul, so may thy face be by me when I close my life indeed; so may I, when realities are melting from me, like the shadows which I now dismiss, still find thee near me, pointing upward!
Gutenberg Waldemar Churberg, suomeksi:
Oi Agnes, oi sieluni, jospa sinun kasvosi näin olisivat vieressäni, kun päätän elämäni; jospa minä, kun todellisuus sulaa pois ympäriltäni, niinkuin ne varjot, jotka nyt lasken luotani, yhä näkisin sinun näin olevan luonani ja osoittavan taivaasen päin!
Kariston kirjassa J Hollo, suomeksi:
Voi, Agnes, minun sieluni, kunpa kasvosi olisivat vierelläni silloinkin, kun elämäni kerran loppuu, kunpa näkisin ne vielä lähelläni, viittaamassa ylöspäin elämän todellisuuksien häipyessä minulta pois niin kuin ne varjot, joille nyt sanon jäähyväiset.
Luin teoksen lopulta Churbergin versiona. Minusta Churbergin kieli oli vanhahtavaa, mutta teksti oli luettavaa.
****
Charles Dickens (1812-1870)
Suuri englantilainen kirjailija, joka kuitenkin kärsi varattomuudestaan. Isä John Dickens joutui velkavankeuteen Charles Dickensin teokset ovat julkaistu jatkokertomuksina lehdissä.
Dickens julkaisi monia teoksia ensin Pickwick-kerhon jälkeen jääneet paperit, vuosina 1836–37. Itse olen blogannut Oliver Twististä (1837–38), nyt David Copperfieldistä (1849–50), Loistavasta tulevaisuudesta nimellä Suuria odotuksia (1860–61), tulossa on kesäkuussa bloggaus teoksesta Kolea talo (1852-1853).
David Copperfield on selviytymistarina, mikä lopun katkelmastakin kauniisti selviää. David Copperfield listaa lempikirjojaan eli ne ovat Don Quijote, Robinson Crusoe ja Tuhannen ja yhden yön tarinat. Laatukirjoja kaikki. Robinson Crusoeen viitataan eniten, ainakin viidesti.
Luin tämän kesällä 2014 ja julkaisen 19.5.2015.
Tämä tulee ulos 19.5 kuten myös alkuperäinen Anna-sarjan bloggaus viime vuonna ja vuonna 2013 Runotyttö bloggaus. 19.5 on myös Emilia Starrin syntymäpäivä.
Anna J / Matkalla Mikä-Mikä-Maahan on blogannut Kuparipellosta näin.
Luin teoksen lopulta Churbergin versiona. Minusta Churbergin kieli oli vanhahtavaa, mutta teksti oli luettavaa.
****
Charles Dickens (1812-1870)
Suuri englantilainen kirjailija, joka kuitenkin kärsi varattomuudestaan. Isä John Dickens joutui velkavankeuteen Charles Dickensin teokset ovat julkaistu jatkokertomuksina lehdissä.
Dickens julkaisi monia teoksia ensin Pickwick-kerhon jälkeen jääneet paperit, vuosina 1836–37. Itse olen blogannut Oliver Twististä (1837–38), nyt David Copperfieldistä (1849–50), Loistavasta tulevaisuudesta nimellä Suuria odotuksia (1860–61), tulossa on kesäkuussa bloggaus teoksesta Kolea talo (1852-1853).
David Copperfield on selviytymistarina, mikä lopun katkelmastakin kauniisti selviää. David Copperfield listaa lempikirjojaan eli ne ovat Don Quijote, Robinson Crusoe ja Tuhannen ja yhden yön tarinat. Laatukirjoja kaikki. Robinson Crusoeen viitataan eniten, ainakin viidesti.
Luin tämän kesällä 2014 ja julkaisen 19.5.2015.
Tämä tulee ulos 19.5 kuten myös alkuperäinen Anna-sarjan bloggaus viime vuonna ja vuonna 2013 Runotyttö bloggaus. 19.5 on myös Emilia Starrin syntymäpäivä.
Anna J / Matkalla Mikä-Mikä-Maahan on blogannut Kuparipellosta näin.
David Copperfield on kyllä lukemisen arvoinen opus ja ehdottomasti minun kirjahyllyaarteiden kärkeä. Sinulla on mainioita luonnehdintoja henkilöistä. Tuosta mustavalkoisesta asetelmasta kuitenkin sanoisin, että vaikka se suurin piirtein pitääkin paikkansa, niin Steerforthin kohdalla en laittaisi häntä täysin pahoihinkaan, sillä hän oli kuitenkin Davidille ystävä, jos kohta tekikin pahasti toista hänen ystäväänsä kohtaan. Steerforthin kohtalo oli traaginen, eikö hänen loppunsa kuitenkin osoittanut myös miehuullisuutta? Itse olin ainakin näin lukevinani.. Kuten kirjoitit,Steerforth oli vinoon kasvatettu. Minusta hän kuitenkin on jollain tasolla sillä mustan ja valkoisen välillä olevalla harmaalla alueella.
VastaaPoistaTotta Steerforth oli Davidin ystävä, en avannut tätä juonilankaa ollenkaan, ihmettelin aluksi koko henkilön mukanaoloa, koska vaikutti aidolta ystävältä. Tosiaan Stterforth oli tosiaan kasvatettu vinoon.
PoistaDiskensin teokset ovat kyllä loistavia, joskin pitää sanoa, että kynnys päästä alkuun on jonkinmoinen. Pidin myös Koleasta talosta, ja bloggaan siitä kesäkuussa, se oli minusta parempi, mitä nykyarvioinnit antavat ymmärtää.
Muistaakseni sinä esittelit jossain vaiheessa David Copperfield sarjakuvaa?
Hieno postaus Jokke, olen itse asiassa juuri lukemassa tätä englanniksi, mutta hyvin hitaasti, muita kirjoja aina välissä. Minua hieman häiritsee se, että tulin vuosia sitten katsoneeksi tästä tehdyn televisiosarjan ja nyt näen lukiessani hahmot sellaisina kuin ne sarjassa olivat :).
VastaaPoistaJuoni on tosiaan dickensmäinen kehitystarina, jossa päähenkilö joutuu kokemaan elämässään pahoja ja parempia vaiheita. Minusta Mr. Dick on valloittava henkilö ja tuodaan nimenomaan sympaattisesti esiin, vaikka annetaankin ymmärtää "henkinen vammaisuus". Micawber kuvataan puolestaan sydämellisenä henkilönä, joka onnistuu lähes aina sotkemaan asiansa. Näitä meillä on tänäkin päivänä...
Totta mr Dick oli tuotu positiuivisesti esiin ja "hyvä" henkilö omine rajoitteineen ja eritoten hauska.
PoistaLuin tätä paloittain englanniksi, kokonaan olisi ollut aika iso urakka. En ole kirjallisuustieteilijä, mutta nimeenomaan Mikawberin ryhdistäytyminen Uriah Heep -asiassa oli varsin kunnioitettava saavutus. Vaikka luin kirjan kesäkuussa 2014 on siitä suhteellisen tarkat ja hyvät muistot.
Loppujen lopuksi luulin tätä paljon ankeammaksi kirjaksi kuin lopulta olikaan.
Olet oikeassa, nämä eivät ole niin synkkiä kuin voisi kuvitella -- luulen myös, että monet nykylukijat kavahtavat näiden pituutta. Monia kirjoja luen juuri hitaasti, aina välissä muita ja pääsen yleensä hyvin takaisin juoneen.
PoistaKiva, kun bloggasit tästä! Luin tämän vuodenvaihteessa ja tykkäsin aivan valtavasi. Dickensin kerronta on aivan mahtavaa, ja niin ihanaa, kun siitä saa nauttia tällaisen ison järkäleen verran.
VastaaPoistaMielestäni Copperfieldissä on tarinana hienona se, ettei kirjailija tarjoa lukijalle liian yksinkertaista, helppoa ja ennalta-arvattavaa loppua. David ja Dora saavat toisensa ja seuraa ikään kuin onnellinen loppu, mutta tarina ei olekaan siinä, vaan jatkuu ja Dora kuolee, jonka jälkeen vasta seuraa todellinen ""The Happy End".
Totta, ja tarinan mitta selittyy pitkälti sillä että on ilmestynyt jatkokertomuksena.
PoistaOlen lukenut monta Dickensin kirjaa, ensimmäisenä David Copperfieldin ja se on pysynyt suosikkinani. Uriah Heep on minusta vastenmielisin olio, jonka olen kirjoista löytänyt, mutta hänhän saa ansaitsemansa kohtalon.
VastaaPoistaHieno kirjoitus sinulta!