Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja

Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja, wsoy bon-pokkari, alkuteos Den ärliga bedragaren 1982, suomentanut Kyllikki Härkäpää, sivumäärä, lukuja 38, sivumäärä 198

Pienessä kauppalassa Vesterbyssä meren rannalla asuu taiteilija Anna Aemelin, joka piirtää kauniita naturalistisia metsämaisemia, ja niihin pupuja. Kuvat jalostuvat lastenkirjoiksi, johon kustantaja laatii tekstit. Anna Aemelin on kuuluisa lastenkirjailija.

Kauppalassa asuu töykeä numeroihminen Katri Kling alaikäisen, hieman yksinkertaisen veljensä Matsin ja mustan nimettömän susikoiransa kanssa. Katri lopettaa kaupan myyjänä ja kauppiaan kirjanpitäjänä. Hän luikertelee veljineen asumaan Anna Aemelinin kanitaloon ja yrittää laittaa ryhtiä Annan retuperällä oleviin asioihin.

Kirjan ydin on valtataistelu Katrin ja Annan välillä ja sen vaiheet ja lopputulos. Katri on looginen numeroihminen, jolla ei ole lainkaan taiteellista luovuutta. Anna Aemelin sen sijaan on luova, herkkä taitelijasielu, joka ei osaa pitää puoliaan (tai ei edes ymmärrä pitää) kustantajia ja muuta viihdeteollisuutta vastaan. Ottelu käydään useassa erässä ja eri pelimerkein (prosentit, rojaltit, vene ja koiran "sielu").

Anna tulee toimeen Matsin kanssa. Vaikka Matsia kuvataan yksinkertaiseksi, he lukevat yhdessä seikkailukertomuksia. Anna ja Mats ovat sukulaissieluja. Yksi tarinan teemoista on Matsin toivoma vene ja sen suunnittelu. Tuttu asia Tove Janssonille, sillä hän on rakentanut upean pienoislaivan, joten hän on ollut selvillä varmaankin myös ison veneen rakentamisesta ja suunnittelusta. Katri sen sijaan pitää numeroista ja (vain) kaunokirjallisuudesta, eikä ole Annan eikä Matsin sukulaissielu, vaikka on Matsin sisar. Taistelu koirasta on myös hyvin esitetty. Sen sijaan kaiken roinan kärräämistä jäälle odottamaan kevättä, voi pitää järjettömänä monessakin mielessä, myös ekologisesti.

Kirjassa kuvataan (tai todetaan) luonnonilmiöitä, kuten lumisateita, pakkasta ja kevätmyrskyä. Kirjassa esitetään myös osin näkyvä ja osin näkymätön valtataistelu.

Minusta mielenkiintoista on lisäiksi kirjeenvaihto kustantajan, lelufirmojen, kumi- ja muovifirmojen kanssa sekä viitteet lapsilta tulevista kirjeistä. Katri haluaa järjestää kaikki asiat ja lypsää kunnon korvaukset, ja tehdä lapsille vakiovastauskirje. Anna sen sijaan potee kaikesta ahdistusta ja huonoa omaatuntoa. Katrin näkemys siitä, että "kaikki petkuttavat", on väärin tai oikein. Oikein sikäli, että lasten mielihahmoista söpöistä pupuista halutaan hyötyä ja maksaa käytöstä mahdollisimman vähän. Toisaalta tekemällä selvä sopimus selviävät oikeudet ja velvollisuudet. Katri itsekin tähdentää sopimuksia, mutta ei kirjaa niitä paperille. Hän, jos kuka on petkuttaja, luikertelu toisen nurkkiin tapahtuu kaikkea muuta kuin kunniallisesti. Toisekseen lypsäminen ei koskaan onnistu ilman lehmää. Anna Aemelin taiteellinen ilmaisu* on se lehmä, josta maitoa heruu.

Tove Janssonin Kunniallinen petkuttaja oli mukava pienoisromaani, siinä on enemmän ulottuvuuksia, mitä esittelin, luottamus, riippuvuus ja kontrolli ovat myös teemoja. Ladontavirheitä on kirjassa liikaa (kuten tässäkin blogissa)
Sivulla 20:Vihamielisesi s.20
Sivulla 31: Kari Kling
Sivulla 58: olen menossa vahan neiti Aemelin luo
Sivulla 107: Lapsetkin haluavat jotain itselleen. Vuosien mittaan HIESTÄ TULE taitavampia eivätkä he enää ole valloittavan avoimia ...
Sivulla 172: Kutienkin
Sivulla 185: Kun saat tuon valmiiksi niin pietä se.
Sivulla 186: Miksi Matsi niin suuttui minuun?
Sivulla 194: Ne siis jodien kanssa sinä olet tekemisissä.

Kannen yläosassa lienee tupakoiva Katri Kling ja alaosassa joko Annan "akvarelli" tai luultavammin maisema, jäljet voivat olla koiran, joka meni metsään, joskin näyttävät varsin pieniltä ollakseen susikoiran jäljet.
***
* Noin ylipäätään on alkanut ihmetyttää yhä yleisempi toisen lahjakkuuden ja luovuuden kuppaaminen ja taiteilijoiden rahavirtojen arvostelu. Jos keksit tai saavutat menestystä kovalla ja omalla työllä, voit minusta olla ylpeä ja täysin rauhassa ansaitsemassasi rahassa kylpeä.

Muumituotteita on paljon markkinoilla. Oikeudet hoidetaan keskitetysti, mutta näitä tuotteita löytyy tavallisesta kaupasta. Luultavasti Tove Jansson siis tiesi meitä paljon paremmin, mitä myydä "oikeuksia" tarkoittaa. Muuminäytelmiä ei saa aina(kaan) esittää kouluissa, linkki täällä. Tuotetulvan myötä voi pohtia oheiskaupan ongelmia, mikä on liikaa tai kohtuullista, toisaalta ei ole oikein hyötyä toisen luomuksista, eli "toisen hahmojen käyttäminen" taloudellisesti ei tietenkään ole sallittua. Koulutoiminnan miellän opetukseksi, eli julkinen koulu ei tähtää ansiotoimintaan. Se, että käytetään taiteellisesti satuhahmoja ja opitaan ilmaisutaitoa kuuluu minusta opetukseen, vaikka katsomossa olisivat lasten vanhemmat. Takana olevaa lainsäädäntöä en tunne. Tekijänoikeuslainsäädännössä tunnetaan respektiosuoja, eli tekijänoikeuslain 3§ toinen momentti määrittää, että "teosta älköön muutettako tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, älköönkä sitä myöskään saatettako yleisön saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä. " Kyseinen Kuusi- näytelmä on novellikokoelmassa Näkymätön lapsi, jonka olen blogannut näin.

Kaikenlaisia pyyntöjä tarkastellaan Tove Janssonin novellikokoelmassa Viesti - valitut novellit 1971 - 1997, nimijutussa Viesti, ss.320 - 325, neiti (ja rouva) Janssonille tulee monenmoista viestiä. WC-paperiin haluttaisiin painaa muumin kuvaa, ja Pikku Myyn pitäisi mainostaa miniterveyssiteitä. Ihmiset ovat itsekkäitä, eli pitäisi saada myydä omissa nimissä muumiaiheista pannulappuja, halutaan kirjailija- ja piirtäjävinkkejä. Myydään muumitauluja, ja jos kirjailijasta "mitään kuulu" jatketaan toimintaa. Joku haluaa hakata itseensä Nuuskamuikkustatuoinnin, mutta taiteilijan pitää  se "vain" piirtää.

Lisäksi on  paljon outoja ja vihamielisiäkin viestejä.

Tove Janssonin Viesti on hyvä ja valaiseva novelli.