Karo Hämäläinen, Salla Simukka: Luokkakuva

Karo Hämäläinen, Salla Simukka: Luokkakuva, 2009 Tammi, sivumäärä 183.

Luokkakuva on kirjailijaparin luoma kuudentoista novellin kokoelma, joka sopisi minusta hyvin yläkoulun luettavaksi. Yhden tarinan lukemiseen ei kulu paljoakaan aikaa. Tarinat kertovat teini-ikäisten  maailmasta. Ongelmana minulla oli se, että en ole teini-ikäinen, mutta eivätpä kirjailijatkaan ole enää teinejä. Osa tarinoista sattuu ehkä maalinsa, mutta eräät minäkertojien fantasioissa tapahtuvat kuvitelmat olivat varsin turhia ja hyvin heppoisia ja tuskin tapahtuvat teinien maailmassa eivätkä heitä kosketa saati kiinnosta. Tarinat peräkkäin luettuina alkavat puuduttaa ja useat ovat hyvinkin tekohauskoja tai hataria.

Nimitarina Luokkakuva kertoo luokkakuvan ottamisesta, tai niistä henkilöistä, jotka kuvaan menevät. Tarinassa on kahdeksantoista eri kertojan näkökulmat, opettajan ja seitsemäntoista oppilaan. Jennalla on jäätelö, joka sulaa. Pojat kilpailevat Jennan huomiosta ja nuolevat jäätelöä Jennan kädestä. Luokalla on malliksi haluava Kathy, joka kertoo montako tuntia on meikannut kuvaa varten. Goottityttö Yenni kärsii "kusihädästä", muut ihmettelevät miksi goottityttö ei jaksa keskittyä edes kuvan oton ajaksi. Matemaatikko-Jaakko suree sitä, että kuvaa ei otettu liikunnantunnilla, joita tunteja inhoaa. Matematiikan tunnit hän haluaisi viettää vain opiskellen. Näkökulmia on monia, kuka pohtii valokuvaajan aparaattien laatua, kuka omaa pituuttaan tai luokkakaverin vaatteita. Minusta järkevin mielipide oli Marilla. Mari ihmettelee, miksi koulu päästää kaupallisen yrityksen kouluajaksi ottamaan kuvia. Kirja on julkaistu vuonna 2009 ja sen jälkeen on asiasta keskusteltu ja koulut ovat saaneet ohjeensa sekä luokkakuvista että juoma-automaateista, joita Mari myös pohtii. Luokkakuvilla ei siis ole ostopakkoa. Minusta koulun ei ole pakko päästää valokuvaajaa kouluun. Koulussa olevista automaateista pitäisi keskustella vanhempien kanssa, eikä automaateissa saisi olla logoja, eikä kännykällä maksumahdollisuutta, sillä luottokauppa alaikäisille on kielletty kuten myös piilomainonta. Minusta tällaisia keskusteluja ei ole kuitenkaan käyty eikä kaikkia automaatteja ole poistettu. Tämä on lopulta varsin totinen ja tekohauska juttu.

Kuokkavieras ja Testi -tarinat ovat varsin kipeitä. Goottityttö Kaisla kuokkii tuntemattomien hautajaisissa "muka kauniina", hänen aatokset muuttuvat harrastuksen edetessä. Testi-tarina tuo esiin varsinkin teinityttöjen ongelmia esim. viiltelyn.

Lippu piste fi -tarinassa yritetään varata Madonnan Jätkänsaaren keikan lippuja, tuloksetta, mutta treffit sen sijaan ehkä saatin "varattua".

Itse en pitänyt Terveisiä Ateenasta -tarinasta, jossa teinitytöt meilailivat lomamatkoiltaan toisilleen, ja oli niin hienoa lomaa ja romantiikkaa. Pikkuveljen näkökulma oli oikea. Kaikki meni plörinäksi.
Maailmanmatkaaja-tarina toistaa tätä teemaa, kertoja on hankkinut kotiinsa valematkamuistoja, lavastus on valehtelua eli kaikki tapahtuu vain fantasiamaailmassa. Ammatinvalinta-tarina muistuttaa Luokkakuva-tarinaa eri näkökulmineen. Muotokuva-tarina minusta tapahtuu teinin päässä. Yksin -tarinassa koetaan leiri-romanssi. Täyskäsi -jutussa tavataan paloharjoituksia pitävä opettaja, joka varastelee samaan aikaan oppilaiden lompakoita. Nautinto kertoo autovarkaan kuulustelusta. Tämä on tarkoitettu huumoriksi, mutta minusta varastelevassa opettajassa tai oppilaassa ei ole mitään hauskaa. Kirjan päättää teemasta irrallinen Siskonsa vartija -juttu.

Luokkakuva -kokoelma alkaa lupaavasti muutaman ensimmäisen sivun osalta, mutta alkuvauhti lopahtaa jo ensimmäisen tarinan moniin näkemyksiin. Kahden keski-ikää lähestyvän kirjailijan tarinat tuskin sytyttävät nykyteiniä, eivätkä ainakaan tätä bloggaria.

Loppuun pitää todelta, että tuntuu, että amislaisuutta mollataan. Vai mitä pidätte lainauksesta jutusta Suunnitelma A: "Make oli mennyt peruskoulun jälkeen amikseen, jossa hän opiskeli suurtalouskokiksi. Hän näyttikin sianruholta, tai ainakin juuri sen syöneeltä, ja hänen ilmeensä oli aina hölmistynyt, mikäli finnien alta ylipäätään erotti jonkin ilmeen". Otan sanani takaisin, tämä ei minusta sovi edes yläkoulun tunneille luettavaksi. Nuorten kirjojen pitää vähentää ennakkoluuloja, ei lisätä niitä. Amis ja suurtalousala on yläkoulun jälkeen hyvä valinta. Tuskinpa finni on sen tavallisempi ilmiö amiksessa kuin lukiossa, eikä finnissä ole mitään pahaa.