Volter Kilpi: Alastalon salissa I ja II -osat, Kuvaus saaristosta, Seven pokkari, Otava 2011, alkuteos vuodelta 1933. Sivumäärä I-osa 421 sivua Ensimmäisessä osassa 10 lukua.
Volter Kilven Alastalon sali on valittu kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi romaaniksi. Sen tapahtumapaikka on Alastalon sali, johon kokoontuu väkeä, jota vastaanottamassa on Alastalon isäntä. Tapahtuma-aika lienee 1800-luvun loppupuoli? (oletukseni). Tarkoituksena on keskustella, kuka sijoittaa rahaa Alastalon parkkiin (on siis laiva). Rakennettavasta parkista puhutaan ensimmäisen kerran luvussa 9 sivuilla 370 Alastalo kysyy Langholmalta "Oletkos sinä nyt ajatellut sitä parkkiasiata paremmin, josta viimisviikollakin oli juttua, kun minä ja Härkäniemi seilasimme asiassa Langholmassa". Parin sivun kuvailun jälkeen sivulla 372 Langholma vastaa "Sinä olet siis ajatellut että jaksamme ilman velantekoa ja rahan juoksemista rakentaa parkkilaivaan pitäjään?" Pitäjä on Kustavi. Mutta tätä puheenvuoroa ennen on paljon kuvailua ja tämän jälkeen, sillä parkkikirjaan kyllä merkitään osuuksia, mutta ...
Teos alkaa itsenäisellä ja loistavalla kuvauksella kirkkomaasta. Seuraava bloggaus kertoo lähinnä juonesta ja henkilöistä, joka tulee Volter Kilven tekstistä ilmi. Juoni ja henkilöt eivät oikeastaan ole olennaisia vaan kerronta ja siinä ilmenevät mestarilliset vivahteet ja viipyilevä ote, joka paljastaa kylän miesten suhteet.
Juonitiivistelmä: Varsinaisesti teos alkaa, kun Alastalo ottaa vieraita vastaan. Alastalon saliin kokoonnutaan laatimaan parkkilaivan omistuskirjat, eli Alastalon isäntä Hermann Mattsson järjestää tilaisuuden. Hän ottaa vieraat vastaan. Usea heistä menee istumaan sohvalle kuka piippuhyllylle. Pukkila (ilmeisesti nimeltään Petter Pihlman) menee peräsohvaan istumaan. Pukkila on päättänyt kokonaan pitää mölyt mahassaan, mutta jo ensimmäisen osan lopussa päästää sappeaan ulos. Hän on kateellinen Alastalolle vaimosta, laivoista ja kaikesta. Hän suhtautuu myös muihin vieraisiin tunteella. Kateellisena hän kyttää Karjamaan Eenokkia ja haaveilee isommasta sohvasta kuin Alastalo.
Alastalon emäntä on Eevastiina, joka on pitojen emäntä ja tarjoilija yhdessä 17-vuotiaan tyttärensä Siviän kanssa.
Käteltyään isännän Malakias Afrodite Härkäniemi suuntaa askeleensa piippuhyllylle. Harkitsevainen Härkäniemi huomaa Pukkilan, joka on ottanut hyvän piipun. Härkäniemi ei halua antaa Pukkilalle tytärtään, koska Pukkila pitää piippua pesästä, eikä polta tunnolla. Härkäniemellä ei tosin ole tytärtä eikä vaimoa vaan on joskus kilpaillut Eevastiinasta Alastalon kanssa. Härkäniemi on leppoinen eikä ole katkera. Härkäniemen piipun valintaa tarkastellaan luvun verran ja muutenkin piipuista puhutaan. Alastalon Hermanni on ostanut piiput eri paikoista, Aronssonilta maaherran piipun ja tusinan verran muita piippuja muualta. Malakias komea piippu kourassaan pohtii piippuhyllyllä piippuja ja niiden polttamista, mutta Härkäniemi ei otakaan heti piippua vaan muistelee Efram Langholmaa, tuomari Ristimäen piippua, kalastustyylejä, Pukkilan linnustusta, mutta ottaahan Härkäniemi ottaa lopulta piipun.
Pukkila kadehtii, kadehtii ja kadehtii Alastalon isäntää, hieman pienemmän pirtin omaavalle Karjamaan Eenokille kehuu itseään ja panettelee Alastaloa. Pukkila ei halua parkkia Alastalolle. Pukkila ottaa piipulliset Härkäniemen kanssa. Sitten ajatukset menevät Mustaan klupuun. Musta klupu on luoto, Pukkilalle huono. Pukkila panettelee itsekseen Alastaloa ja Langholmaa, toivoisi, että oltaisiin Pukkilan salissa.
Salissa Alastalon Eevastiina tarjoilee itsensä tekemiä leipomuksia. Siviä, Alastalon Hermannin tytär kaataa kahvia, suutahtaa Härkäniemelle, muttei tohdi vanhalle sedälle, vaikka Härkäniemi ollut myös ihastunut Eevastiinan, hän ei enää kade, mutta silloin. Härkäniemi pohtii vaimoväkeä. Salissa on hyvät tarjoilut, koska myös totia tarjotaan, luonnollisesti myös kahvia tarjotaan ja sämpylöitä. Kahvi ja sokeri ovat koko parkkilaiva-touhun ydin. Niitä tuodaan laivalla ja tietenkin tullitta.
Teoksen kuudennen luvun voi kirjailijan mukaan jättää lukematta, koska siinä ei tapahdu mitään. Edellä oleva on tapahtunut viidessä edellisessä luvussa, joten kuudes luku kannattaa lukea. Luvussa asioita katsotaan Lahdenperän silmin. Lahdenperä on naimisissa eikä hän ole ahne, hän on lähtenyt eräistä häistä mitään syömättä. Hänen silmin katsotaan Pukkilaa ja muita vieraita. Lahdenperällä on metsää Vaarniemessä eli ruplia pystyssä. Parkki tarvitsee puuta.
Seitsemännessä luvussa kuullaan kuinka sokeritoppia tuodaan ja tullimiehiä juotetaan rommilla. Alastalon Mattson muistelee satamaan tuloa, jolloin tullimiehet kärkkyivät ja etsivät sokeria. Alastalo juottaa ruotsalaista rommia Alastalon salissaan tullimiehille ennen tarkastusta, lastiksi on ilmoitettu tulliton suola: 80 tullitonta suolatynnyriä, mutta joukossa on paljon sokeria. Alastalo piikittelee jutussaan etenkin Pukkilaa tai enemmän vielä tullimies Blombergiä, joka ei ole paikalla, tullimies juotetaan humalaan ja kahvit ja sokerit tuodaan maihin.
Kahdeksannessa luvussa Härkämäki kertoo seuraavasta reissusta. Alastalo tuo silloinkin sokeria ja suolaa, Blombergin hän kertoo tulleen odottamaan laivaa ja halunneen tarkastuksen jälkeen rommia. Ovella olevan käryn Janne hoitaa, hän pelastaa Alastalon pinteestä, tosin tämän neuvosta huutamalla, että englesmannit tulevat. Janne riia Alastalon tytärtä Siviää.
Yhdeksännessä luvussa puhutaan otsikon mukaan jo parkkilaivastakin. Pukkila on päättänyt pitää kaikki sisällä, mutta jupisee "parkista puhelen parkinpaskasta". Karjamaan Eenokki aloittaa parkkipuheet.
Alastalo kertoilee "jollei mies ole piilu kädessä ... päästäköön housut kintuille ja lainatkoon peukalonsa tikuksi takapuolen putsaamiseen ..." Tilanne kehittyy ja Pukkilan kiukku purkautuu kymmenennessä luvussa "Rikinkös laivaasi vain rakennat ... paskoja sinä puhelet" johon Alastalo kuittaa ivarotlalla. Sanailu jatkuu vertailuilla laivoista Pukkilan Usko ja Alastalon Siwiä. Tämän jälkeen Pukkila puhisee hevosista ja ajureista. Ensimmäinen osa päättyy.
Volter Kilpi: Alastalon salissa II -osa, Kuvaus saaristosta,
Toinen osa sisältä 405 sivua ja 13 lukua. Teos alkaa luvusta yksitoista.
Juoni: Efram Langholma kysäisee, onko kirjat merkitty täyteen. No ei ole edes aloitettu. Totivesi tuodaan ja alkoholin huuruja levittäytyy saliin. Rommia, vettä ja sokeria. Janne katsoo Siviää, joka Eevastiinan kanssa piikoo piiputtelevia miehiä.
Härkäniemi kertoo vaasalaisesta Villestä, joka varustaa fregatin, kapteeniksi lähtee Kalle. Fregatti tulee seitsemän vuoden päästä kurjassa kunnossa mutta rahaa, kahvia ja rommia on, puhutaan varojen jaosta. Alastalo tuo parkin paperit ja piirustukset. Parkin piirustukset laitetaan esille, niitä Lahdenperä ensin kommentoi, lähinnä siksi, että hänellä on metsää, puita, joita parkin rakennus tarvitsee. Härkäniemi kehuu piirustuksia, Pukkila murjottaa ja napisee.
Laivakirjat tuodaan ja niitä täydennellään. Langholma on kylän "päällikkö" ja hän merkitsee osuutensa (1/8) ensimmäisenä. Alastalo sitten toisena, muiden merkitsemistä hidastaa Pukkilan ja Alastalon välillä oleva suukopu Siviästä.
Lopulta halukkaat merkitsevät osuutensa jopa Pukkila, jonka tuntemuksia tarkastellaan. Kateuden myrkyttämä mies. Katkeruuteen löytyy syitä. Janne on Pihlmanin piian avioton poika, jonka isäksi Pukkila väittää mielessään Löfgreniä. Jannen äiti Jata-Fina on vielä merkinnyt Jannen sukunimeksi Pihlman. On siinä miehellä nielemistä. Janne, joka on kapteeni ja kaikkea, kuittaa parkistakin enemmän kuin Pukkilan oma poika Evald, jolle Pukkila olisi halunnut myös Siviän ja Alastalon talon. Siviä on menossa Jannelle. Jannen äitiä Jata-Finaa Pukkila nimittää termillä "minun muinainen kertainen kompastuslystini". Tulkintani mukaan Janne on Pihlman myös geenistöltään.
Parkin paperit allekirjoitetaan, paperit laitetaan klahviin ja Alastalo polttaa maaherran piippua. Toimitus kesti Alastalon salissa kuusi tuntia ja lopussa Alastalon sali on tyhjä.
Laivakirja sen sijaan ei ole tyhjä siihen rustasivat osuutensa ainakin
Langholman Efram Eframsson 1/8
Alastalon Hermann Mattsson 1/8
Karjamaan Eenokki 1/32
Petter Filemon Pihlman -Pukkila 1/16
Krooklan Mikkel Mikkelsson 1/32
Härkäniemen Malakias 1/8
Lahdenperä 1/16
Söderberg "Säröpäri" 1/32
Alfred Erland Sjöberg "Syöpäri" 1/32, rahalla, mies on velaton
Kaukisten Franssi 1/32 tarjoaa neljäsosaa, mutta mies on rahaton juopp, vain kahdeksantena päivänä viikossa selvänä
Nordeval Adolf 1/64
Janne Pihlman 1/16
Evald Pihlman 1/32
Pöyli 1/64
Jäderholm 1/64
Näistä minusta tulee vain 52/64 laivasta, joten olen lukenut tai laskenut epätarkasti. Odotan parempia analyysejä omistuksista.
Sama pätee tulkintoihini juonesta, joka siis ei ole niin tärkeää kuin Kilven mestarillinen kerrontatyyli.
Hieno kirja.
****
Volter Kilpi (entinen Ericsson) oli kustavilainen kirjailija. Volter Kilpi eli vuosina 12.12.1874 - 13.6.1939. Alastalon sali on hänen pääteoksensa ja Saaristosarjan ensimmäinen osa ilmestyi 1933.
Kustavissa vietetään Volter Kilpi -viikkoa, tässä pienennetty 2013 vuoden esite. Merellisissä maisemissa ovat myös jutut Alastalon salissa, sillä ainakin Turun Hirvensalossa sijaitseva Pikisaari sekä Turun Ruissalon Kuuva mainitaan kirjassa.
Joku viisaampi joskus sanoi, että jos pääsee tuon kirjan ykkösluvun yli, selviää mistä tahansa elämässään. Samaistutko?
VastaaPoistaKirjan varsinkin toisen osan Kalle ja Ville sekä tullimies -tarinat olivat tervanjuontia. Ensimmäisen osan piipun valinnat, jossa ei sitten heti piippua valittukaan meni vielä suhteellisen sujuvasti.
PoistaLukemis-hommaa on tullut harjoiteltua ja harjoitettua, että on helpompi lukea.
Elämästä selviämisestä en tiedä, jokainen päivä on uusi. Tämän kirjan oletin haastavaksi, ja siihen keskittyi. Usein näennäisesti helppo tai yksinkertainen tilanne tuo yllättäviä päänvaivoja.
Wow, onnea! Olet lukenut sellaisen teoksen, jota eivät kaikki pysty. Kuten minä, pakkoluin ehkä 50 sivua yliopistoaikoina...sitten luovutin! Enkä usko että yritän enää uudestaan..
VastaaPoistaKuten aiemmassa kommentissa ilmenee varsinkin toisen osan parkkiin kuulumattomat jutut puuduttivat. Toisen osan sain luettua laskemalla parkin omistusta, myös Petter Pihlmanin kaunan syyt selvisivät. Minusta Kirkkomaa, joka on heti kirjan alussa, eikä liity mitenkään tarinaan on sinällään upea ja on minusta oma teos.
PoistaKirja on sangen hankala lukea, eli Kilpi on todella haastanut. Jälkeenpäin voin todeta, että luku-urakka oli kannattava.
Olen hieman huolissani esim. kritiikistä joistain kirjoista, missä ei tapahdu mitään, esim. Hyryn Uuni. Minusta siinä tapahtuu, siinä eletään harmonista elämää, Uuni on loisyava kirja. Tässäkin tapahtuu mutta minusta paljon rivien välissä. En tosin väitä ymmärtäneeni kaikkea mitä siellä rivien välissä on.
Alastalon salista puhuttiin iltalukiota käydessäni, sen vaikealukuisuudesta. Miten vertailisit Kilpeä ja Kalle Päätaloa? Itse en ole lukenut kumpaakaan, mutta kirjoittajatyyli tuntuisi olevan melko samanlainen - jahkaileva ja hidassoutuinen. Itse aina kirjoja lukiessani tuskailen, kun mennään vauhdilla eteenpäin ja jätetään aukkoja kerrontaan, eli siirrytään kappaleesta toiseen niin, että väliin jää vuosien matka, eli aika kuluu liian nopeasti. Toisaalta liian hidas eteneminen ei kuulosta hyvältä sekään.
VastaaPoistaAlastalon salissa kuulostaa kirjalta, jota lukiessa ei ilmeisesti pitäisi pitää kiirettä, vaan jäädä pohtimaan, miltähän kirja mahtaisi tuntua kuunneltuna - äänikirjana. Ehkä se olisi hyvä unilääke. :)
Lukemani perusteella totean:
PoistaSamanlaisuus
Realistinen ote ja verkkaisuus
Erot:
Päätalo kertoo aika paljon itsestään. Hän kirjoittaa, mitä tarkoittaa ja toistaa asioita. Päätaloa on suhteellisen helppo lukea ymmärrysmieless.
Kilpi käyttää eri kerronnan keinoja ja menee moniin hahmoihin sisälle. Kilpi kirjoittaa tekstiä, joka ei ensimmäisellä kerralla ilmennä totuutta. Kilpikin toistaa asioita, mutta eri syystä, se joko syventää tai paljastaa uuden puolen. Kilpi on enemmän fiktiivinen romaanikirjailija, minusta Päätalo kirjoittaa itsestään ja omista ajatuksistaan.
Voih, onnittelut sinulle. Minä yritän tällä hetkellä lukea tätä kirjaa ja olen onnistunut pääsemään sataanviiteenkymmeneen sivuun. Neljäs luku on vain puuduttava, vaikka piipunvalinta meni odottamaani helpommin. Arvostelusi selkeytti hieman kuitenkin tarinaa, kun olin jo ehtinyt unohtaa mitä varten oli kokoonnuttu. Tästä siis vain eteenpäin, yritän kannustaa itseäni loppuun asti. Alastalon salissa on omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta myös välillä puun syöntiä.
VastaaPoistaItse jaoin teoksen osiin, ja luin jotain varsin kevyttä väliin. Minun painoksessa oli lukujen yllä hieman mitä siinä tapahtuu sekin hieman helpotti,
PoistaJos kirjaa ei olisi valittu parhaaksi suomalaisromaaniksi, tuskin olisin sitä lukenut, toisaalta tämä on ehkä kuvaus siitä, mitä tunteita pinnan alla väreilee väenkokouksissa ja on omassa kirjallisuuden lajissaan nerokasta. Suuret massat eivät varmaankaan lue koskaan teosta.
Kalle Päätaloa nyt reilun parin kirjan verran lukeneena Alastalon salissa -kirjan lukeminen ei enää tunnu ollenkaan pelottavalta ajatukselta :) En siis ole Kilven klassikkoa lukenut, mutta olin vähällä ostaa sen ja ajatus lukemisesta houkuttaa...
VastaaPoistaEi kun lukemaan :)
PoistaKirja luettu ja oli kyllä aikamoinen urakka.
VastaaPoistaJos haluat hyvää kirjaa unen päästä saamiseen, niin tämä kirja on sinua varten.
Analyysiani parkin jaosta:
21. Luvussa mainitaan Raha-Simu ja Risu-Simu ( Simonssonit) kävivät nimensä kirjoittamassa. Mainitaan myös Tupakorven vanha isäntä (mutta kirjoittiko hän nimensä vai mainittiinko nimi vain muussa yhteydessä, en tiedä)
Nordblom ja Nordberg ja muut (montako?) kirjoittivat osansa, mutta pienen vaan.
Seuraavassa kuvassa salissa istuu 28 vierasta ja yllä olevassa listassa on 15 nimeä, joten jää jäljelle 13 henkilöä ja josta määrästä lasketaan pois myös mainitut Simonssonit, Nordblom ja Nordberg (eli 4 henkilöä) jäljelle jää siis ainakin 9 henkilöä joita ei mainita nimiltä mutta ilmeisesti kirjoittivat myös nimensä ja osuutensa.
Se mistä tuohon kuvaan (kuva linkki alhaalla) on nuo isäntien paikat ja määrä päätelty, en tiedä.
Ehkä kirjassa jossain mainittiin montako toti lasia kannettiin saliin, jolloin siitä voisi laskea vieraitten määrän ja päätellä jako-osuudet.
Kirjassa myös mainitaan ettei parkin jako tullut täyteen, toisaalta myöhemmin kirjan loppu puolella muissa luvuissa annetaan käsittääkseni ymmärtää että jako meni kuitenkin täyteen.
Ottaa tuosta nyt sitten selvää.
https://www.google.fi/search?q=Alastalon+salissa+parkin+osat&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwi2_-TrlvLSAhVEFywKHaCeCeQQ_AUIBigB&biw=912&bih=423&dpr=1.75#tbm=isch&q=Alastalon+salissa+&*&imgrc=6pY7E1ULMCa1qM:
Kiitos, pitää perehtyä tähän. Varmasti olen mennyt sekaisin, johtuen siitä että asiat kerrotaan varsin verkkaisesti ja muistaakseni mielikin muuttui.
PoistaOlen lukenut Alastalon salissa kaksi kertaa kannesta kanteen ja kuunnellut Yle Areenasta Esko Salervon loistavan tulkinnan myös kaksi kertaa.
VastaaPoistaJoka kerralla tästä teoksesta, jonka itse nostaisin melkeinpä maailmankirjallisuuden huipuksi, löytyy jotain uutta. Nyt uudelleen kuunneltuna ymmärsin, että Alastalon parkkiprojekti oli useampaan kertaan iltapäivän mittaan vaarassa kaatua, myös isännän oman provosoitumisen vuoksi.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis riittää! Samoin erilliset tarinat Villen ja Kallen fregatista tai tullipomon juottamisesta ovat tarpeen, koska niiden avulla suostutellaan vastahakoisempia isäntiä mukaan.
Nyt toisella kuuntelukerralla olen myös ihastellut Kilven huumoria: sitä kuinka yksi isännistä kirjoittaa vahintossa 16/1-osaa ja toiselta putoaa parkkikirjaan nenänpäästä pieni rommihöyryn tiivistystippa. Tai sellaiset nimet kuin Raha-Simu ja Risu-Simu (ja Filu-Simu, jota ei kutsuttu paikalle). Upeaa!