Boris Pasternak: Tohtori Živago

Boris Pasternak: Tohtori Živago, osa 1, Suuri Suomalainen kirjakerho 1991, alkuteos: Doctor Zivago 1957, Suomentanut Juhani Konkka, runot ovat suomentaneet Helvi Juvonen ja Arvo Turtiainen, sivumäärä 304. Tämä teoskappale on hyvä, siinä on alkuun perinpohjainen henkilöluettelo, lempinimineen ja henkilöiden sukulaissuhteista.

Tarina alkaa 1900-luvun alusta Venäjän ja Japanin sodan jälkeisistä levottomuuksista. Päähenkilöiden taustaa tarkastellaan. Vuoden 1911 eräät tanssiaiset ovat merkittäviä, seuraavaksi syttyy ensimmäinen maailmansota ja heti sen jälkeen helmikuun ja lokakuun vallankumoukset ja sitä seurannut sisällissotamainen ajanjakso.

Keskeisiä henkilöitä ovat
Tohtori Zivago on ristimänimeltään Juri. Juri Andrejevits Zivagon äitiä haudataan kirjan alussa. Juran eno Nikolai Nikolajevitš huolehtii hänelle kasvattiperheen. Nikolai on kirjailija, joka muuttaa Sveitsiin, jossa hänen aatemaailmansa muuttuu punaisemmaksi. Vielä Venäjällä ollessaan hänen mielestään "laumahenkisyys on lahjattomien piilopaikka" Jura kuten Juria lapsuudessa kutsutaan päätyy Gromekojen taloon professoriveljesten talouteen Moskovaan. Veljeksistä Aleksandr Gromeko on naimisissa ja hänellä on tytär Antonina eli Tonja. Jura sopeutuu perheeseen hyvin ja hänellä on myös ystävä Mihail "Misa" Gordon. Jura on hyvin taiteellinen ja kirjoittaa runoteoksenkin, mutta pitää taidetta kauniina harrastuksena ja aloittaa kymnaasin jälkeen lääkärinopinnot. Tonjan äidin kuolinvuoteella äiti pyytää Tonjaa ja Juraa avioitumaan. Tonja ja Jura avioituvatkin ja saavat lapsen ja vielä toisenkin. Juran isä on toiminut holtittomasti ja tuhlannut rahoja. Juralla on velipuoli Jevgraf. Meneillään on perintöriitoja oikeusistuimissa, mutta niistä ei ole odotettavissa rahaa. Asianajajana häärii  Viktor Ippolitovits Komarovski. 

Larissa eli Lara on kotoisin Moskovasta, jossa asui leskiäitinsä Amalian kanssa. Lara on herkkä tyttö, joka kymnaasiaikana joutuu irstaan Viktor Ippolitovits Komarovskin kynsiin. Lara karkaa kotoaan rikkaan silkkitehtailija Kologrivovin lasten kotiopettajattereksi. Laran kadettiveli Rodion pelaa hallussaan olevia rahoja, ja pyytää Laralta apua. Tilanne kärjistyy ja Lara yrittää ampua tanssiaisissa 1911 Komarovskia, jolla on jo seuraava nuori tyttö pihdeissään. Ampumistapaus painetaan villaisella. Lara menee naimisiin Pavel Pavlovitš Antipovin kanssa. Lara tunnustaa taustansa, joka aiheuttaa Pavelille huolia. He saavat lapsen Katinkan, mutta ensin Pavel eli Paša lähtee ensimmäiseen maailmansotaan, jossa katoaa. Hän putkahtaa vallankumouksen aikana esiin ja on tehokas punakenraali Strelnikov. Lara menee maailmasodassa vapaaehtoisena rintamalle, ja on siellä sairaanhoitajana, tai kuten Pasternak ilmaisee laupeudensisarena. Juri joutuu rintamalle lääkäriksi ja loukkaantuu räjähdyksen paineaallosta. Hän on Laran hoidettavana. Jura arvostaa Laran puhtautta ja laupeutta. He työskentelevät molemmat sairaalassa. Juri ihailee Laraa, ja ihastuu, mutta suhde on ensimmäisessä osassa kauniin puhdas ja platoninen.

Kirjan kerronta on herkkää ja hyvin runollista. Monesti ankeatkin tilanteet muuttuvat hyvin kauniiksi. Lokakuun vallankumouksen jälkeen talvella puutteellisilla varusteilla ja nälkäisinä Zivagon perhe on evakkomatkalla itään, kun junamatka keskeytyy lumikinosten vuoksi, ja matkustajat lapioivat lunta puutteellisessa varustuksessa. Kuitenkin Pasternak kuvaa Jurin tunteita seuraavasti. "Mutta aurinko säteili lumitasangoilla niin häikäisevästi, että lumen valkoisuus sokaisi silmiä. Miten säännöllisiksi paloiksi lapio leikkasikaan sitä! Miten timantinkirkkaina kipinöinä se varisikaan lapion jäljiltä! Miten nämä päivät palauttivatkaan mieleen etäisen lapsuuden, jolloin pieni Jura päässään vaalea, reunusnauhalla koristettu huppu yllään lyhyt lammasnahkaturkki, joiden nappulanapit olivat tiukasti ommeltu nahkaan, rakensi kotipihalla samanlaisesta häikäisevän kirkkaasta lumesta pyramideja ja kuutioita, kermatorttuja, linnoituksia ja luolakaupunkeja. Ah, kuinka ihanaa olikaan silloin elää, kuinka lumoavaa kaikki ympärillä. Mutta myös tämä kolmipäiväinen elämä rakkaassa ilmassa synnytti kylläisyyden vaikutelman. Eikä aiheetta. Iltaisin työssä kävijöille jaettiin kuumaa juuri paistettua leipää, jota tuotiin ties mistä ja kenen määräyksen nojalla. Leipä oli maukasta, sivuilta hauraasti murenevaa, suurenmoisesti paistunutta, alakuoressa oli pieniä hiilenmuruja". s.277   Viidestoista osa Loppuvaiheet osio 15. Pasternakin luonnon ja tapahtumien kuvailu on olennainen osa teosta, ei irrallisia paloja. Hän pystyy kuitenkin kertomaan ihmisten tunteista ja tapahtumista kaiken olennaisen kuitenkaan paisuttelematta, vähättelemättä tai moralisoiden.

Kirja etenee myös historiallisessa ajassa eteenpäin. Moskovassa on Japanin sodan aikasia ja jälkeisiä levottomuuksia vuonna 1905 ja 1906, seuraavaksi tarkastellaan vuotta 1911, ja seuraavaksi riehuu jo maailmansota, jonne monet päähenkilöistä menevät joko vapaaehtoisesti tai pakosta. Maailmansota päättyy rintamalta poistumiseen, ja alkaa vallankumousten sarja. Tilanne on hyvin kaoottinen. Juri toimii sairaalassa, mutta Jevgraf kehoittaa heitä levottomuuksien vuoksi siirtymään Uralille sukutilalle.

Ensimmäinen kirjan osa päättyy junamatkaa Jurjatiiniin ja Varykinoon. Juri käy ensimmäisen keskustelun Strelnikovin kanssa. Molemmat tietävät Larasta tai heidän suhteestaan Laraan.

Boris Pasternak: Tohtori Živago, osa  2, Suomentanut Juhani Konkka, Suuri Suomalainen kirjakerho 1991, Doctor Zivago 1957, runot suomentanut Helvi Juvonen ja Arvo Turtiainen, sivumäärä 366. Viimeinen tekstisivu on 314, sitä seuraa osio Tohtorin Zivagon runot.

Tarina jatkuu ykkösosasta suoraan, eli juna tuo matkustavaiset perille, myös Jurin. Varykino on maaseudulla, lähimmässä taajamassa paloi, pahiten Gigantti valaisintehdas. Juri ja Tonja asettuvat asumaan, etäisyydet näyttivät pelastavan heidät, mutta rauhaa ei kestä kauan, vaan levottomuudet leviävät lännestä. Varykinossa asuu Averkij Stepanovits Mikulitsyn , entinen tilanhoitaja, jonka poika on  partisaanipäällikkö Liverij Mikulitsyn. Sisällissota riehuu, mutta myös Juri rinnassa riehuu. Hän tapaa Jurjatinin kirjastossa Laran, joka asuu tyttärensä kanssa kaupungissa. Laralla ja Zivagolla, kuten he toisiaan nimittävät on raju suhde. Juri kamppailee kertoako suhteesta Tonjalle, kun partisaanit kaappavat hänet, ja hän joutuu partisaanien lääkäriksi. Sotaretki on raskas ja kestää yli 1,5 vuotta ja tohtori tympääntyy joukon eripuraan ja teloituksiin. Valkoiset ovat ottaaneet vallan Varykinossa, ja tohtori on hyvin huolissaan perheestään ja muistelee myös Laraa,. Ihailtuaan pihlajia ja lintuja, hän  karkaa, ja saapuu nälkiintyneenä Jurjatiiniin, jossa majoittuu Laran asuntoon. Lara on ollut käymässä tyttärensä Katinkan kanssa Varykinossa. Hän on auttanut Tonjaa synnytyksessä. Jurilla on tytär Miša. Perhe on kutsuttu takaisin Moskovaan. Lara ja Zivago kuten he toisiaan nimittävät ovat ahtaalla. Epävakaitten olojen vuoksi molemmat ovat vaarassa Lara Strelnikovin vuoksi, Zivago rikkaiden sukulaistensa vuoksi ja siksi että karkasi partisaanijoukoista.

Lara puhuu rakkaudestaan Pašaan ja Pašan lahjakkuudestaan ja herkkyydestään sekä matematiikassa että humanistisissa aineissa. Zivago kysyy voisiko Strelnikov muuttua uudestaan Pašaksi, puhuu virheestään ja Pašan sotaan lähdöstä. Zivago hoiti kolmea tointa, esim. sairaalan päivähoitolassa. Zivago pelkää että hänet vangitaan, Tiverzin ja Paša Antipovin isä ovat mahdollisesta tuomioista päättämässä. Tonja ilmoittaa että hänet ja isä karkoitetaan oikeistososialisteina ulkomaille (kuten kirjailijan isä Leonid Pasternak, joka kuoli 1945). Tonja rakastaa Juria, mutta tajuaa Jurin vieraantuneen.

Lara törmää Komarovskiin, jota ei halua kahdestaan tavata. Komarovski ehdottaa heidän mukaan tuloa Kauko-Itään, jonka tasavallan oikeusministeriksi menee. Komarovski hoiti Jurin isän perintöasioita ja oli hyväksikäyttänyt Laraa. Zivago lähtee pakoon Varykinoon, oma talo on tuhottu murtautuu Mikulitsynien taloon. Juri etääntyy Larastakin, ja tunne lähdöstä lähenee, susien piirittäessä hän rustaa runonsa paperille. Komarovski taivuttelee Laran lähtemään Vladivostokiin, minne Juri ei lähde. Juri tapaa Laran miehen Pavelin. "Strelnikov" kertaa suhteensa Laraan, avioliittonsa ja sotaan lähtönsä sekä vallankumoukseen uppoamisensa motiivit. Hän on etsittyjen listalla, mutta päättää päivänsä itse revolverin laukaukseen. Hahmo on kuin Kauriin metsästäjän "Nick" jota Christopher Walken esitti hienosti.

Loppuosa kirjasta on Jurin alamäkeä ja loppuvaiheita. Jurin kuoltua Lara tulee hautajaisiin, on lähtenyt Vladivostokiin Komarovskin kanssa pelätessään pidätystä. Entisessä asunnossaan hän tekee tiliä menneisyytensä kanssa ajatuksissaan. Kun hän poistuu talosta, hän katoaa.

Epilogissa eletään toista maailmansotaa, jossa Misa Gordon ja Dudorov ovat upseereja. Jevgraf hoitaa Tanjaa Bezotseredevaa, joka on henkilöluettelon mukaan  Laran ja Zivagon yhteinen lapsi, elämä siis jatkuu

Misa Gordon ja Dudorov, professorimiehiä molemmat, muistelevat Juria  toisen maailmansodan jälkeen.

Teos päättyy.

Hellä rakkaus tähän pyhään kaupunkiin ja koko maahan ja tämän kertomuksen henkilöihin ja  heidän lapsiinsa täytti heidät onnen ja turvallisuuden tunteella, joka levisi kaikkialle heidän ympärilleen ...

Käännekohdat
Käännekohtien kannalta sekä Komarovski että Jevgraf ovat hyvin merkittäviä. Komarovski oli Jurin ja Jevgrafin isän perintöasioiden hoitajana, josta Juri ei saanut tiettävästi kopeekkaakaan. Komarovski käytti Laraa hyväksi ja haavoitti hänen sisimpänsä. Kun Lara tunnustaa asian Pavel Antonoville häävuoteessaan, särkyi Pavelin unelma, ja hänen kujanjuoksunsa alkoi päättyen itsemurhaan. Komarovskin sormet olivat monessa epäedullisessa käänteessä. Jevgraf vastoin odotuksia toimii hyvän velipuolen tavoin.

Teemat
Usean roolihenkilön sisin hajoaa. Laran illuusio neitsyydestä hajoaa, seuraavaksi Antipovin sisin kovettuu ja Strelnikovin viitta jää päälle. Jurin minuus murenee hiljalleen, hänen tarttumakärhet reaalimaailmaan katoavat, kun alamäki on alkanut, hän vielä korjailee runojaan, mutta elämän viime vuodet hän on tylsistynyt, ja kuolee sairaskohtaukseen raitiovaunusta poistuessaan.
Myös vanhat rakenteet hajoavat. Tsaarinvalta hajoaa, yhteiskunta repeää ja pirstoutuu, kaikki hajoaa muruiksi.

Kannanottoja
On mahdotonta sanoa, mikä on kirjassa poliittista kannanottoa, ja mikä on historian subjektiivista tulkintaa ja juonta, mutta seuraavia poimintoja ainakin löysin.
Kansasta: Pitääkö kansaa lellitellä sekä kansa on lapsi
Venäjä tarvitsee kouluja ja sairaaloita ei fauneja eikä efebejä
Kirjassa tarkastellaan Zybusinon tasavallan syntyä ja tuhoa ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa.
Kirjassa vuorosanoissa todetaan, että marxilaisuus ei ole tiede, koska se ei ole objektiivista
Viimeisessä luvussa ennen epilogia on suurin kannanotto
Kerran Larissa Fjodorovna lähti talosta eikä enää palannut. Ilmeisesti hänet pidätettiin niinä päinä päivinä kadulla ja hän katosi ties minne todennäköisesti unohdettuna,   ... s297/II. Lainauksen loppuosa siis spekuloi minne.

Jurin mielestä vallankumouksen eräs ongelma on siinä, että ihminen syntyy elääkseen eikä valmistautuakseen elämään.

***
Boris Pasternakille myönnettiin Nobelin kirjallisuudenpalkinto vuonna 1958 ja jota palkintoa hän ei voinut tai halunnut noutaa, mutta jonka hän kyllä minusta ansaitsi. Tohtori Zivago pelkästään on herkkä taiteellinen kudelma, joka jatkaa venäläistä kirjallisuusperinnettä. Pasternak kirjoittaa Zivagossa sekä mystiikasta että dekadenssista. Minusta tässä ei ole positiivisessa mielessä kumpaakaan, asiat on selkeän runollisesti kerrottu, ja dekadenssia rappeutumisen tai liian hienon tai itsensä jalustalle asettamisen muodossa ei ole. Minusta Pasternak jatkaa mainitsemiensa suuruuksien  kirjallista työtä

Pasternakilla on monia kirjallisia viitteitä, joista eniten hän puhuu Tolstoista ja Sodasta ja rauhasta. Pasternak ihailee Tolstoita, mutta asettuu eri kannalle historian etenemisessä. Tekstissä ainakin painotetaan yksilöiden merkitystä enemmän kuin Tolstoi Sodassa ja rauhassa. Kirjassa todetaan myös, että "en rupea saarnaamaan tolstoilaisittain". 35/II
Dostojevskiin viitataan monesti ja Raskolnikoviin, ja taiteeseen Rikoksessa ja rangaistuksessa. Taide ja runous ovat muutenkin keskiössä.  Pušhkinista puhutaan ja Tsehovista ja myös minulle tuntemattomasta Aleksandr Blogista, joka oli teoksen mukaan varsin suosittu runoilija ja jota pidettiin Pushkinin seuraajana. Eniten teos ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan kuvauksen osalta muistuttaa toisen neuvostoliittolaisen nobelistin eli Mihail Šolohovin teosta Hiljaa virtaa Don.  Šolohovin teoksessa käsitellään paljon ensimmäistä maailmansotaa ja sisällissodan aaltoja ja erillisiä kapinajoukkoja. Pasternakin teoksessa Juri toteaa, että partisaanit ovat pohjasakkaa, perusteena juonittelut ja omien salaliittolaisten teloitukset. Molemmat kirjat on muuten kääntänyt Juhani Konkka. Kirjojen antamaa kuvaa voi verrata, ja miettiä olisiko kuohuvassa tilanteessa ollut muita mahdollisuuksia. Sisällissodalla on aina omat ylilyöntinsä, joista kertoo myös teos Täällä Pohjantähden alla. Pasternakin tekstissä partisaanit kehuvat suomalaista puukkoa, sillä saa sisälmykset pois.

Boris Pasternak on syntynyt vuonna 1890 ja Mihail Šolohov 1905, Pasternak selvästi käsittelee oman ikäluokkansa edustajia, olettaisin, että Juri ja Lara ovat olleet ensimmäisen maailmansodan puhkeamisen aikaan olleet hieman yli 20-vuotiaita.

***

Tohtori Zivago -elokuva englanniksi Doctor Zhivago on  viidellä Oscarilla palkittu filmi. Katsoin filmin 60's Century Collection -DVD:ltä, elokuvassa on kaksi levyä.

Filmi alkaa Jevgraf Zivagon (loistava Alec Guiness) tekemistä etsinnöistä. Hän haluaa löytää Laran (Julie Christie) ja velipuolensa Jurin eli tohtori Zivagon (Omar Sharif) yhteisen lapsen. Hän puhuu karussa miljöössä erään nuoren naisen kanssa. Hän näyttää Juri Andrejevitšin runoteosta, jossa kyrillisin kirjaimin lukee Lara ja on Laran kuva.
Takaumalla siirrytään Jurin äidin hautajaisiin, josta leikataan suoraan lääkärin opintoihin. Juoni etenee kirjaa suoremmin. Sivuhenkilöitä on karsittu paljon ja keskiössä ovat Juri ja Lara ja heidän perheensä. Jevgraf myös esiintyy säännöllisin väliajoin.

Lara joutuu filmissä Komarovskin raiskaamaksi, ja Paša lähtee rintamalle, ja sieltä vallankumoukseen, ja on jäinen Strelnikov. Juri asuu Gromekojen luona, ja nai Tonya Gromekon (Geraldine Chaplin), ja he saavat lapsen. Ensimmäinen maailmansota ja vallankumoukset ovat typistetty vähälle ajalle, sen sijaan junamatkaa Varykinoon näytetään paljon. Matkalla Juri puhuu Strelnikovin kanssa. Elämä Varykinossa näyttää vakiintuvan, mutta Juri löytää Jurjatinin kaupungin kirjastosta Laran, jonka kanssa aloittaa kiihkeän fyysisen suhteen. Juri kaapataan partisaanien lääkäriksi, josta karkaa ja tarpoo Laran luo. Komarovski tulee tarjoamaan apua. Lara ja Juri ovat molemmat vaarassa. Kauniita talvimaisemia näytetään filmissä paljon ja siitä leikataan loppukohtaukseen, missä Jevgraf ja Tanja puhuvat, miksi Tanja menetti otteensa Larasta. Jurin alamäkeä filmissä ei kuvata.
Filmin esine on punainen balalaikka, joka annetaan nuorelle Jurille äidin kuoltua, ja Tanjalle filmin lopussa.

Filmi on varsin värikäs, kauniit kuvat ja upeat maisemat vievät elokuvaa eteenpäin. Klassinen musiikki soi vienosti taustalla, tunnusmelodia on mielestäni puuduttava. Junia ja junarataa on käytetty paljon filmin eteenpäin viennissä. Tiettävästi maastokuvaukset on tehty  Itä-Suomessa. Elokuvaversio on minusta varsin konservatiivinen ja ei-poliittinen, miltei kaikki voimakkaat ideologiset vastakkainasettelut puuttuvat, jopa vallankumous ja ensimmäinen maailmansota on häivytetty pitkälti taka-alalle. Laran kohtalosta ei hiiskuta lainkaan, kirjassa vihjataan keskitysleiristä, tässä suhteessa nobelisti Pasternakin teos sisältää erittäin heikon yhteyden nobelisti Aleksander Solženitsyniin, jonka teoksen Ivan Denisovitsin päivä olen blogannut täällä.
Tohtori Zivago -teos on kuitenkin miltei seitsemänsataa sivua pitkä ja ilmaisu on hyvin runollista ja pääpaino on aivan muussa, kuten filmissäkin, jossa Jurin runokirjaa näytetään heti ensimmäisessä otoksessa, ja runoista kovasti puhutaan, vaan ei minusta lainkaan lausuta.

Runonurkan nurkan puolella Pasternakista on postaus täällä.