Rudyard Kiplingin Meren Urhoja

Rudyard Kiplingin Meren Urhoja on legendaarinen poikakirja. Alkukielellä nimi on Captains Courageous, A Story of the Grand Banks ja julkaisuvuosi on 1897. Tämä upea A4-kokoinen teoskappale on kuvitettu ja sisältää kymmenen lukua ja 172 sivua, johon sivumäärään sisältyy kirjailijan lyhyt esittely sekä sisällys. Hannes Korpi-Anttila on mainittu suomentajaksi ja kuvituksen kohdalla lukee Pino (lienee Pino Daeni?). Tämän on Wsoyn Suuri lukukirjastosarjan ykkösosa vuodelta 1982.

Meren urhoja -teoksen päähenkilö on monimiljonäärin huonosti kasvatettu ja äidin hemmottelema noin kuusitoistavuotias amerikkalaispoika Harvey Cheney. Harvey Cheneyn iho on kelmeä, hän polttaa tupakkaa, ja on piloille hemmoteltu. Häntä ei ole koskaan käsketty, vaan äiti tasoittaa hänelle kaiken, ettei pojalle tule mielipahaa. Harveyn miljonääri-isä on aina töissä, jo ansaitut 30 miljoonaa dollaria eivät riitä, vaan perheen isä reissaa yksityisjunavaunussaan pisin Pohjois-Amerikan mannerta. Kirjan alussa Harvey Cheney on äitinsä kanssa matkalla valtamerihöyryllä Eurooppaan. Poika rehvastelee salongissa rahoillaan, ja polttaa sikaria. Huonon olon tullessa hän poistuu kannelle ja putoaa mereen, josta hänet pelastetaan "Täällä ollaan" -pieneen kalastuslaivaan, alkukielellä We're Here.

Harvey syyttää toistuvasti kalastuslaivan miehistöä varkaiksi ja vaatii pikaista palautusta kotisatamaan. Pontevista raivokohtauksista huolimatta kalastuslaivan kapteeni Disko Troop ei palauta poikaa kesken pyyntikautta New Yorkiin, koska kahdeksan ihmisen elanto on kiinni kalastuksesta. Harveyn ajatukset muuttuvat, kun Disko Troopin nyrkki kesken itkuista raivokohtausta pamahtaa nenään, suonen isku opettaa nöyryyttä.  Kalastuslaivan omistaja ja kapteeni on  Disko Troop, hänen poikansa Dan Troopin tehtävänä on auttaa keittiössä ja perata ja hangota kalaa, sekä siivota kantta sekä tehdä omat vahtivuorot, ja tehdä mitä muut käskevät. Harvey korvaa laivalla hukkuneen Otto Svendsonin ja on Danin työpari. Kalastajia on maanviljelystä kiinnostunut Salters-setä ja tämän suojaama "Pensylvania Pratt" eli Penn, joka on oikeasti Jakob Poller -niminen saarnaaja, jonka vaimo ja neljä lasta kuolivat padon murtuessa, Penn on unohtanut murhenäytelmän. Miehistöön kuuluvat vielä Harveyn valtamerestä onkinut portugalilainen Manuel, sekä karskit Tom Platt ja Pitkä-Jack. Kokkina on gaelinkieltä puhuva MacDonald, skotti-nimestään huolimatta hän on irlantilainen ja musta. Kokilla on ennaltanäkemisen taito.

Harveyta kuvataan teräväpäisen miehen ja tunteellisen äidin lapseksi, joka on ylimielinen ja veltto, mutta kova työ, turskan perkaus, hankoaminen, suolaus, kalastus ja säännöllinen päivärytmi tekevät ihmeitä pojalle. Kalastuslaivan arki kuvataan teoksessa loistavasti: turskat perataan, osa sisälmyksistä ja päät syödään, osa käytetään syötteinä, jos muita syöttejä ei ole. Turskas siis pyydetään, perataan ja suolataan. Kalastuslaiva liikkuu pitkin kalavesiä, ja liikkeellä on muitakin aluksia. Myrskypäivinä on kova merenkäynti. Sunnuntaisin ei tehdä töitä. Merimiesten juttuja, soittoa, laulua ja tarinoita on teoksessa paljon. Harvey itse kertoo juttuja kultapellestä, pojasta, joka järjestää hippoja keskenkasvuisille ja omistaa ponien vetämät valjaat. Dan tajuaa, että Harvey puhuu itsestään ja kokki tietää. Kokki kohtelee Harveyta kunnioittavasti. Harveylla on hyvä laskupää, ja hän oppii käyttämään merikorttia ja kvadranttia ja pääsee ruoriinkin.

Meri on myös armoton. Hukkumisia tapahtuu, ja erään kalastuslaivan päälle ajaa valtamerihöyry. Laivan omistaja menettää hetkessä miehistönsä, poikansa, laivansa ja lastinsa. Penn muuttuu -minusta hieman teennäisesti- vain päiväksi - Jakob Polleriksi, joka saarnaa ja rukoilee, ja muistaa oman tragediansa. Kun poika pelastetaan, niin tylsyys valtaa taas Pennin.

Täällä ollaan on kalastuslaivoista ensiksi satamassa, ja saa siten parhaan hinnan kaloistaan, Harvey sähköttää isälleen että "täällä ollaan". Alkaa isän junamatka, ensin San Diegosta Chicagoon, ja se kesti 57 tuntia 54 minuuttia ja valtamereltä valtamerelle matka kesti vain 87 tuntia ja 35 minuuttia. Isä Cheney maksoi ruhtinaallisesti ripeydestä. Isä saapuu laivaan tuntemattomana ja kyselee Harveysta. Diskon mukaan poika on pystyvä. Cheney ymmärtää, että Diskoa hän ei pysty ostamaan rahalla ja miesten välillä vallitsee kunnioitus. Harveysta on kasvanut isän mittoihin kelpaava poika, joka lupaa opiskella. Myös Dan pääsee Cheneyn imperiumin valtamerilaivaan, ensin tosin kansipojaksi, josta alkaa nousta yhä ylemmäs haaveena kapteenin pesti. Kirjan loppu ei ole aivan täyttä siirappia, sillä hukkuneiden omaisille, joita on paljon koko kalastuslaivastossa, vietetään muistotilaisuus, meri vaatii joka vuosi oman osansa, purjelaivojen aikaan hukkumisia tapahtui. Meri on armoton.

Olen lukenut Meren Urhoja -kirjan ainakin viidesti. Viimeksi runsaat kaksi vuotta sitten. Silloin kummastelin kirjan loppuosaa, missä isä ja poika kohtasivat. Pidin kaikkitietävän kertojan näkemystä isän ajatuksista hieman yksiuloitteisina. Harveyn ongelmat hän selittää sentimentaalisen äidin hemmottelusta johtuviksi. Äidin, joka on hänen vaimonsa Constance. Vaimonsa, jolle hän on palkannut armeijan tukihenkilöitä lääkäreitä ja sairaanhoitajia, vaikka normaalioloissa riittäisi yksi aviomies, mutta joka aviomies joutuu haalimaan lisää osuuksia ja väistelemään kilpailijoiden "puukkoja", Tämän jälkeen mies ruikuttaa vaimon hermojärkytystä. Hän myös ajattelee, että Harveyssa tapahtunut muutos on pysyvä, vaikka "tietää", että vaimonsa -Harveyn äiti- ei olisi sallinut tätä. Avioparin liittoa ei avata, mutta sivulauseessa vihjataan erääseen menetykseen, onko tragedian eräs alkupiste menetetty lapsi. Ainoan lapsen hemmottelu tapahtuu helpommin kuin kokonaisen lapsikatraan. Äidin hermot ovat riekaleina, ja hän luulee, että Harveyllä on myös, ja uskoo, että kalastuslaivalla "ovat varmaan rääkänneet" Harveyta. Isä-Cheney pitää itseään nousukkaana, kun ei ole ollut mahdollisuutta opiskella. Itse en näe asiaa tälläisena, orpolapsena hänellä ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta kouluttautua, mutta se ei tee hänestä nousukasta. Isä suosittaa pojalleen pänttäämistä ja lain lukemista. Hän itse on ollut varsin raaka kilpailija, joka on saattanut kilpailijansa hämäyksillä ja muilla keinoin vararikkoon ja laajentanut yrityksiään. Toisaalta kirjassa valitetaan, että on jo liikaa kilpailua. Ilmeisesti 1800-luvulla ei ollutkaan toimivaa kilpailulainsäädäntöä, nyt on lainsäädäntö, mutta suuryrityksiä on edelleen.

Ruumiillinen kuritus on ollut aikansa kasvatuskeino, mutta vain yksi senkka otettiin nenästä, eli se kasvatuskeino ei ole hallitseva kirjassa. Disko kasvattaa työn ja rutiinien kautta, ja Contance pettymysten välttämisellä. Teollisuusimperiumin pyörittäminen vie isältä aikaa, ja kasvatus jää "heikon" äidin vastuulle. Kun on rahaa, mutta ei rajoja, tapahtuu näin. Minusta nykyperuskoulu on hyvä, koska kaikki ovat samalla viivalla rikkaan lapsi ja köyhän kersa.

Kipling kirjoittaa omia ajatuksiaan toisten suihin, jotka varmasti ovat totta myös nykyään ja hänellä on yllättävän kirpeä mielipide palkollisista:
”palvelija pysyy paikassa vain suurella palkalla”. No Harvey sai palvelijan mustasta laivakokista, joka on sympaattinen hahmo, tähän miljonääri toteaa, että "vapaaehtoinen palvelija vastaa neljää palkattua". Cheney on myös tulospalkkauksen keksijä, hän antaa aina bonukset nopeudesta. Tässä kirjassa asetetaan miehen työ kaiken muun edelle: Mitä yksityisiä murheita monimiljonäärillä lieneekin, hänen on kuten jokaisen muunkin työtä tekevän miehen hoidettava toimensa ja asiansa". Luvun yhdeksän avaus s.134.

Totuutta ei aina kerrota tai haluta kuulla. Harveyn totuutta rikkaudesta ei uskota. Pennille ei kerrota totuutta vaan kaikki yrittävät olla muistuttamatta häntä vaimon ja lasten kohtalosta. Ihmettelen joka lukukerralla tätä Pennin hahmoa, jota Salters-setä suojelee totuudelta. Joka kerta pohdin lisäksi, mitä Kiplingillä on ollut vastaan fosfaattilannoitusta, sillä Salters sitä kovin vastustaa ja kannattaa apilan viljelyä (eikö typpitaso nouse silloin ?), luultavasti ei ainakaan tule valumia vesistöön, ei ainakaan fosforia.

Luin nyt ensimmäistä kertaa kummitädiltäni aikoinani saamani kuvitetun ison teoksen. Aiemmin olen lukenut Nuorten toivekirjaston n:o 102, joka on sama suomennos 208 sivua. Teoksen ydin on sen kannen mukainen. Mies ja poika meren armoilla kääntävät ruoria, ja luonto myllertää ulkopuolella. 

***

Rudyard Kipling (1865 - 1936) syntyi Bombayssa, ja oppi ensin paikallista kieltä. Kuusivuotiaana hänet vietiin Englantiin kasvatettavaksi. Kipling julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa vuonna 1881, lehtimiesvuosien jälkeen hän julkaisi teoksia mm. Viidakkokirjat (1894 ja 1895), Meren urhoja siis vuonna 1897 ja  Kim koko maailman ystävän (1901). Hän on nobelisti vuosimallia 1907.