Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu, Sent i November, suomentanut Kaarina Helakisa, 1970, WSOY, 2010, sivumäärä 161.
Yhdistän tämän teemoiltaan ja tapahtuma-ajaltaan Muumipappa ja meri -teokseen, vaikka kirjoitusajankohdat eroavat viidellä vuodella. Tässä kirjassa myös ilmenee, että Muumipappa ja -mamma omistavat eri makuuhuoneet, ja tässäkin jokainen nukkuu kuka missäkin. Kirjassa on lisäksi sama lasipallo, joka on Muumipappa ja meri kirjassa sekä Muumipapan tupakkamaa. Samaa on myöskin Tuhton herkkyys enteisiin, on verrattavissa enteisiin lähteä tyhjään ja sammuneeseen majakkaan.
Muumilaakson marraskuu -teoksessa muumit ovat poissa, majakalla (luulen), muut eli Hemuli, Vilijonkka, Tuhto Homssu, Ruttuvaari, Nuuskamuikkunen ja Mymmeli kokoontuvat kuin magneetin vetämänä Muumitaloon.
Marraskuu koittaa.
Nuuskamuikkusella on uudesta sävelmästään viisi tahtia kateissa, eikä saa nistä kiinni. Hän hakeutuu metsän sijasta laaksoon ja etsii Muumipeikon kirjettä, Papan venettä ja odottelee tahteja.
Hemulille toiminta on tärkeä. Häntä alkaa tympiä, koska tajuaa, että siirtelee vain tavaroita edestakaisin ja hakeutuu laaksoon, siellä hän ahdistuu lisää ja muuttaa Nuuskamuikkusen telttaan.
Vilijonkka, joka elää omien vilijonkka-sääntöjensä mukaan, siivoaa ja järjestää kotiaan, järjestää ja siivoaa yhä uudestaa, sitten häntä alkaa huimata. Hän lähtee tapaamaan Muumimammaa. Siivoamattomassa talossa hän alkaa etsiä itseään.
Mymmeli, Pikku Myyn isosisko tulee myös taloon, mutta muumiperhe on poissa.
Ruttuvaari on vanha, ja hän unohtelee asioita, oman nimensäkin. Hän on joko ollut nuorena Muumilaaksossa tai kuullut siitä. Hän peilaa itseään ja luulee näkevänsä esi-isän. Ruttuvaari on huoleton, hän ei muista surra eikä hänen mukaansa lomalla voi kuolla.
Tärkein teoksen henkilö on kuitenkin pieni homssu Tuhto, joka asuu Hemulin veneessä. Hän kuvittelee muuttumattoman Muumilaakson, sireenit, sillan ja Muumipapan sinisen lasipallon. Hän haluaa oikeasti sisälle muumitaloon, mutta ei kuvitelmissa. Talossa hän hakeutuu yläkertaan ja lukee nummuliiteistä. Hän kuvittelee olennon, jota kasvattaa mielessään. Tuhto oppii myös suuttumaan, vaikka aluksi häpeää reaktiotaan. Hän kaipaa Muumimammaa.
Irrallisista kasvaa yksinäisyydessä yhtenäisiä tekemisen, tutustumisen ja kinastelun kautta. Toiminta huipentuu Ruttuvaarille järjestettyihin juhliin. Tuhto lukee kirjaansa ja Vilijonkka esittää varjokuvana perheen paluun. Juhlan jälkeen Vilijonkka pystyy taas siivoamaan, Hemuli lähtee purjehtimaan Nuuskamuikkusen kanssa. Ruttuvaari menee talviunille. He jättävät jotain taakse saadakseen jotain uutta tilalle, jokainen kokeilee jotain muuta ja jotain uutta.
Homssu ja Ruttuvaari ovat vaikeampia analysoida. Ruttuvaarikin lopulta ottaa lääkkeensä ja menee talviunille ja kirjan hiljainen sankari Tuhto päättää kuvitelmistaan, ja sulkee ne lasipalloon joka tyhjentyy. Hyvä pelon ja stressin hallinnan keino. Kun Nuuskamuikkunen poistuu Tuhton odotus huipentuu. Hän aistii herkästi Muumimamman tunnetiloja. Lasipalloon ilmestyy uusi näky ...
Muumilaakson marraskuu -teoksessa muumit ovat poissa, majakalla (luulen), muut eli Hemuli, Vilijonkka, Tuhto Homssu, Ruttuvaari, Nuuskamuikkunen ja Mymmeli kokoontuvat kuin magneetin vetämänä Muumitaloon.
Marraskuu koittaa.
Nuuskamuikkusella on uudesta sävelmästään viisi tahtia kateissa, eikä saa nistä kiinni. Hän hakeutuu metsän sijasta laaksoon ja etsii Muumipeikon kirjettä, Papan venettä ja odottelee tahteja.
Hemulille toiminta on tärkeä. Häntä alkaa tympiä, koska tajuaa, että siirtelee vain tavaroita edestakaisin ja hakeutuu laaksoon, siellä hän ahdistuu lisää ja muuttaa Nuuskamuikkusen telttaan.
Vilijonkka, joka elää omien vilijonkka-sääntöjensä mukaan, siivoaa ja järjestää kotiaan, järjestää ja siivoaa yhä uudestaa, sitten häntä alkaa huimata. Hän lähtee tapaamaan Muumimammaa. Siivoamattomassa talossa hän alkaa etsiä itseään.
Mymmeli, Pikku Myyn isosisko tulee myös taloon, mutta muumiperhe on poissa.
Ruttuvaari on vanha, ja hän unohtelee asioita, oman nimensäkin. Hän on joko ollut nuorena Muumilaaksossa tai kuullut siitä. Hän peilaa itseään ja luulee näkevänsä esi-isän. Ruttuvaari on huoleton, hän ei muista surra eikä hänen mukaansa lomalla voi kuolla.
Tärkein teoksen henkilö on kuitenkin pieni homssu Tuhto, joka asuu Hemulin veneessä. Hän kuvittelee muuttumattoman Muumilaakson, sireenit, sillan ja Muumipapan sinisen lasipallon. Hän haluaa oikeasti sisälle muumitaloon, mutta ei kuvitelmissa. Talossa hän hakeutuu yläkertaan ja lukee nummuliiteistä. Hän kuvittelee olennon, jota kasvattaa mielessään. Tuhto oppii myös suuttumaan, vaikka aluksi häpeää reaktiotaan. Hän kaipaa Muumimammaa.
Irrallisista kasvaa yksinäisyydessä yhtenäisiä tekemisen, tutustumisen ja kinastelun kautta. Toiminta huipentuu Ruttuvaarille järjestettyihin juhliin. Tuhto lukee kirjaansa ja Vilijonkka esittää varjokuvana perheen paluun. Juhlan jälkeen Vilijonkka pystyy taas siivoamaan, Hemuli lähtee purjehtimaan Nuuskamuikkusen kanssa. Ruttuvaari menee talviunille. He jättävät jotain taakse saadakseen jotain uutta tilalle, jokainen kokeilee jotain muuta ja jotain uutta.
Homssu ja Ruttuvaari ovat vaikeampia analysoida. Ruttuvaarikin lopulta ottaa lääkkeensä ja menee talviunille ja kirjan hiljainen sankari Tuhto päättää kuvitelmistaan, ja sulkee ne lasipalloon joka tyhjentyy. Hyvä pelon ja stressin hallinnan keino. Kun Nuuskamuikkunen poistuu Tuhton odotus huipentuu. Hän aistii herkästi Muumimamman tunnetiloja. Lasipalloon ilmestyy uusi näky ...
Talo on typötyhjä, vain Tuhto jää odottamaan saapuvaa perhettä, hänellä on laiturilla lohdullinen loppunäky.
Muumilaakson marraskuu ja Muumipappa ja meri ovat muumikirjoja, joiden ongelmat tulevat henkilöidensä sisältä, heidän pitää kohdata omat ajatuksensa, rikkoa rutiininsa, ja vapautua turhista pakkomielteistään, tämän jälkeen he voivat palata omaan elämäänsä.
*****
Muumilaakson marraskuu ja Muumipappa ja meri ovat muumikirjoja, joiden ongelmat tulevat henkilöidensä sisältä, heidän pitää kohdata omat ajatuksensa, rikkoa rutiininsa, ja vapautua turhista pakkomielteistään, tämän jälkeen he voivat palata omaan elämäänsä.
*****
Muumilaakson marraskuu ylioppilastehtävänä olen analysoinut täällä.
Siinä käsitellään Vilijonkan siivousahdistusta ja -seikkailua, luvussa kolme. Luvun kuvat tukevat tarinaa. Tove Janssonin teoksissa kuvat ovat tärkeä osa, esim. kuvat Vilijonkasta ilmentävät siivoustilannetta osuvasti. Tove on rakentanut itsekin tarinaa luultavasti kuvin, joten ne niveltyvät tarinaan ja syventävät tunnelmaa.
******
Tove Jansson kirjoitti ruotsiksi eli kääntäjä Kaarina Helakisa on tehnyt hienoa työtä.
Hieno arvostelu! Muumikirjoista ehdottomasti oma suosikkini ja Ruttuvaari lempihahmoni. Itse olen tämän monta kertaa lukenut mutta arvostelua en tule koskaan kirjoittamaan, kuten itse sanoitkin tämä on vaikea kirja arvostella.
VastaaPoista:)
VastaaPoista