Taina Sampakoski: Ikoni

Taina Sampakoski: Ikoni, Tammi 2006, 45 lukua, 236 sivua.

Ikoni on Taina Sampakosken (s.1957) esikoisteos.  Sampakoski toimii opettajana Ruotsissa. Teos on ollut kannen "bannerin" mukaan Finlandia-ehdokas vuonna 2006, ja alla analysoin ehdokkuutta enemmän.

Ikoni on neliosainen romaani, jonka osat ovat Sonja ja Nikolai, Laura, Andrei sekä Julia. Nämä henkilöt ovat keskeisiä tarinan kannalta eivätkä osat mitenkään keskity vain yhteen henkilöön. Tarina etenee kronologisesti, mutta kirjan alussa ja lopussa Nikolai katselee parvekkeelta istuen rullatuolissa  katsoen kahta hahmoa ja hänelle vaihdetaan vaippa ja käytetään suihkussa. Mitä on tapahtunut? Sitä en paljasta!

Henkilöt
Nikolai Härmälä on tarinan päähenkilö noin 30-vuotias, 194 cm:ä pitkä, hoikka, mutta heikko sitoutumaan. Nikolai puhuu venäjää ja hänen äitinsä on venäläinen Tamara. Nikolai on töissä ilmeisesti VR:llä tai ainakin "raideliikenneyrityksessä".
Sonja on venäläinen ikonimaalari ja uskonnollinen, siveä nainen, joka on muuttanut Pietarista Suomeen. Sonja tekee ikonitekniikalla tauluja, joita galleristi Viktor myy. Sonja on Nikolain äidin Tamaran ystävä. Sonjalle Nikolai on Kolja. Sonja tuntee syvää rakkautta Koljaan, johon tämä ei osaa vastata. Sonja on 23-vuotias ja 174 cm pitkä (miksi pituustiedot on kirjassa kerrottu?)
Laura on Nikolain eli Niken tyttöystävä, joka oli välillä vuoden poissa. Laura on suora moderni nainen, joka on kuntosalilla töissä. Laura tutustuu Sonjaan taideostostensa vuoksi. Laura saa selville Sonjan ja Koljan siteen, joka on näkymätön, mutta vahva. Lauran suhde Nikkeen on käytännöllinen.
Andrei on Sonjan ystävä, kuten galleristi Viktorkin
Julia on lapsi, Julian rooli kirjan loppuratkaisuissa on hänen ikäänsä ja asemaansa nähden liian suuri, mutta Julia on Sonjan lapsi.

Tarina tapahtuu nykyajassa. Siinä katsotaan maailmaa aluksi Ikonin päähenkilön Nikolain silmin, mutta pääpaino on Sonjan ja Lauran suhteessa, ja keskusteluissa hengellisyydestä. Naiset lähentyvät. Laura on hyvin suora ja naiivi, hän kitisee pikku ongelmiaan Sonjalle, jonka taakka on moninkertainen ja sen hän kantaa vaiti. Laura hengellistyy, ja Sonja onnistuu päästämään taakastaan irti. Heillä on ollut sama onni tai ongelma eli Nikolai. Sonja on vielä moniulotteisempi ihminen, jonka sielunliikkeitä olisi Sampakoski voinut avata enemmänkin, viedä enemmän teosta Rikos ja rangaistus -teemaan, ainekset olisivat olleet olemassa

Sonja ja Laura ovat toistensa vastakohtia. Sonja on venäläinen, hengellinen, taiteellinen ja syvästi uskonnollinen, Laura on entinen urheilija, ja hänen käsityksensä elämästä ovat suoria. Hän on spontaani, reilu, mutta hyvin lapsellinen ja myös utelias. Hän etsii syvyyttä ja hengellisyyttä. Sonja taas lopettaa ikonimaalauksen, muuttaa maalle ja alkaa entisöidä huonekaluja. Laura on lapseton ja lapsettomaksi ehkä jää ja pohtii adoptiota, Sonja on puolestaan antanut lapsensa pois. Laura pyytää sanomisiaan anteeksi Sonjalta. Sovitus on Lauralle tekoja, hän vie Sonjan kuntosalille. Lauran maailmassa masennus huonontaa ryhtiä ja venytykset parantavat mielialaakin. Kaikki on kiinni vatsalihaksista. Myös Nikolai suree, mutta suree oudolla tavalla, katsoo turtuneena tv:tä, ei ota kontaktia, tekee yhä enemmän matkoja yksin äitinsä huvilalle, jossa parveilee lintuja ja myös naakkoja, joiden pesä on tukkinut savupiipun. Nikolai unelmoi Sonjasta, jonka lähellä hän ei pystynyt olemaan.

Kirja sisältää monia rajuja tapahtumia ja myös kuvauksia
hoitolasta: "nainen vetäisi kovalla kädenliikkeellä vaipan pois miehen jalkojen välistä" s.9 sekä
mielisairaalasta. "Puista oli karsittu alimmat oksat pois, etteivät potilaat olisi yltäneet hirttäytyä niihin". Tämä teema jää monilta osin vain kuohuttaviksi kuvauksiksi, jotka jäävät siihen. Kuten myös Tamarin tarina, josta kerrotaan Vanhan Testamentin Toisessa Samuelin kirjassa Amnon ja Tamar -nimellä. En linkkaa sitä tänne, mutta Raamatusta tämä löytyy.

Ikoneista ja uskonnollisuudesta myös puhutaan  Ikoni on pyhä kuva, jonka maalamisen historia on Bysantissa, ikonin maalausohjeet ovat tarkkoja. Ikoni ilmeisesti pitää siunata. Minulla ei ole teologisia opintoja ja sivuutan uskonnollisen aiheen enemmiltä pohdinnoilta.

***
Ikoni on kannen irtolipukkeen mukaan ollut Finlandia-ehdokas vuonna 2006.

Suurin syy siihen, että palkintoa ei tullut, on Kjell Westön romaani Missä kuljimme kerran, joka voitti palkinnon.
Ikoni on kuitenkin ansainnut ehdokkuutensa, koska
-Aihe on hieno. Sonjan tekemät ikonimaiset maalaukset linkittävät Lauran ja Sonjan yhteen. Kuvien sanoma on selvä ja vahva.
-Teoksen kerronta on rauhoittavaa ja henkilöiden näkökulmat ovat aidohkot
-Yllättäen linnut, erityisesti naakat ja lentäminen ovat lopun tarinaa kannattelevia voimia. Sonja ja Julia osaavat unessa lentää, Nikolai ei.

Miksi Ikonia ei valittu, minusta johtuu seuraavista tekijöistä
-Ikoni-teema ei vie tarinaa loppuun asti, koska kirjan nimi on ikoni, se olisi pitänyt olla vielä voimakkaammin teoksen ytimessä
-Teos ei vie kerrontaansa loppuun asti, vaan loppu hätiköidään ja oiotaan mutkia. Traagiset juonen käänteet, Sonjan ja Nikolain suhteen loppu, sekä Lauran saatua sen selville, hukataan ja  jätetään auki. Nikolain kohtalon yhdistyminen Juliaan on hyvin epäuskottava ja hatarasti rakennettu, kuten myös Nikolain onnettomuus, joka kerronnan tasolla sivuutetaan lähes kokonaan. Lauran kohtalosta ei hiiskutakaan.
-Kirjan voimakkaat tapahtumat: auto-onnettomuus, halvaantuminen, vaipan vaihdot, kohdun ulkopuolinen raskaus, raiskaus, dementiakuolema, kuolema ja mielisairaala ... jäävät pelkiksi maininnoiksi, ne unohtuvat, kuten Sonjalta unohtuu ikonin maalaus. Se, että toteutuuko Sonjan pelko nuorena kuolemastaan jää myös auki.
-Teos olisi ehkä kannattanut jättää kypsymään poistaa siitä epäolennaiset, "saldo on loppu Lauran kännykässä" tai "Nikolai soittaa töihin ja kertoo olevansa loppuviikon flunssassa ..." -heitot ja pureutua kiinnostaviin teemoihin Tamarin tarinaan, ikonimaalaukseen ja yhdistää ne vielä kiinteämmin tarinaan, myös lintuteema olisi kannattanut viedä loppuun asti.

***
Taina Sampakosken Ikoni on kaikesta huolimatta esikoisteokseksi hyvä kirja: hyvin herkkä, selkeä, esikoisteoksen hapuilua siinä on ja epäuskottavakin ja siinä on liian kiire ratkaisukäänteissään. Teoksen etuna on kuitenkin sen helppo luettavuus ja rauhan tunne, joka lukemisen palkaksi sain, sellaista tunnetta harva kirja on minussa herättänyt.

***
Teos on hankittu kirppikseltä, se oli lukematon.