Mazo de la Roche: Jalna

Tämä on Brinkhallin kartano Turun Kakskerrassa, ei Jalna.

Mazo de la Roche: Jalna, Suuri suomalainen kirjakerho, 1973, suomentanut Väinö Jaakkola, 1937, alkuteos on tässä niteessä merkitty vuodelle 1929, kuten kanadalaisissa lähteissäkin.

Jalna-teos alkaa Whiteoakin perheen nuorimmaisen jäsenen eli Wakefieldin toimien kuvailulla. Yhdeksänvuotias vesseli höynäyttää kaupan tätiä antamaan luotolla tavaraa, ja saa kaupan päälle muffinsit ja inkiväärijuomat, poika kun vetoaa heikkoon sydämeensä. Kotona kokoontuu päivälliselle koko perhe: matriarkkana häärii 99-vuotias punapäinen isoäiti Adeline, jonka jo kuollut aviomies Philip (vanhempi) oli tuonut hänet Intiasta Kanadaan, jonne he perustivat tuhannen eekkerin tilan, jolle antoivat Intian muistoksi nimen Jalna. Perheeseen romaanin aikaan kuuluvat Adelinen pojat elossa olevat posliiniesineitä keräävä Ernest kissoineen ja miehisempi Nicholas koirineen. Mummon vanhin tytär Augusta asuu Englannissa ja on lady. Pojat ovat sen sijaan tuhlanneet enemmän kuin ovat tienanneet. Yhteisössä asuvat Philip nuoremman orvot lapset nelikymppiset Meg ja punapää Renny, joka hoitaa tilaa, sekä toisen vaimon kanssa saadut lapset: runoilija Eden, Piers, Finch ja Wakefield. Phillipin toinen vaimo oli omaa sukua Wakefield ja oli vanhempien lasten kotiopettajatar. Kotilounas tuo perheen yhteen, vaikka samaa sukua ollaan, luonteet eroavat. Teoksessa perheenjäsenet saavat tasaisesti huomiota, Edenin runokirja, Ernestin kissainto, Nicholaksen Shakespeare-harrastus ja  nuoremman väen avioaikeet ovat vuorollaan käsittelyssä. Suuri suku vaatii suuret tilat ja se vaatii rahaa, rappeutumista tai ei, kukaan ei Rennyä lukuunottamatta vaivaa päätään rahalla.

Juoneen saadaan bensaa Piersin (20 v) suhteella naapurin Pheasantiin (17 v), kirjailijattaren tyyli on ehkä neitimäistä, kun Piersin kaksikymmenvuotiaan uroksen ensilempeä kuvataan seuraavasti "Hänen ajatuksensa kääntyivät Pheasantiin, Tämä oli hänelle loputtoman mielenkiinnon lähde: hänen sievät liikkeensä, se siekailematon avomielisyys, jolla hän avasi sydämensä Pearsille, hänen äkilliset peräytymisensä, hänen sivukuvansa kaukainen ilme. Piers saattoi nähdä hänen kasvonsa kuunvalossa ...." kovin romanttista, mutta hyvin vähän realistista. Joka tapauksessa Piers vie Pheasantin salaa vihille. Pheasant on Maurice Vaughanin lehtolapsi, jonka hän sai ollessaan kihloissa Piersin siskon Megin kanssa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Piersin ja Pheasantin kotiinpaluu hääyön jälkeen on myrskyinen ja myrkkyinen. Piparminttua mussuttava Mummo marmattaa, ja hänen Boney-papukaijansa osoittaa perheen nokkimisjärjestyksen.

Runoratsu Eden löytää muusansa New Yorkista kustantajan esilukijasta, hän rakastuu ihanaiseen orpoon 28-vuotiaaseen Alayne Archeriin. Eden (23 v) laittaa töpinäksi ja menee naimisiin ja pian Jalnassa käyskentelee toinenkin nuori pari, ja Eden jatkaa runojensa punontaa, mutta Alayne tutustuu vuorollaan perheenjäseniin: Finchiin, omituiseen herkkään näkijään, vanhoihin poikiin ja Megiin. Mummo papukaijoineenkin osoittaa kiinnostusta nuoreen neitiin, jota luullaan erheellisesti rikkaaksi. Suloinen tyttö, jolla on runoratsu miehenä, ja joka asuu muhkeassa kartanossa, joka on täynnä poikamiehiä, saa intohimot valloilleen. Renny tunnustaa, että ymmärtää paremmin hevosia ja koiria kuin naisia. Toisaalta Alaynea Renny kiehtoo ja pian Renny voikin todeta, että "olen syleillyt suloisinta tammaa..." Renny osoittautuu oriksi. Rennyn ja Alaynen kuplinta näkyy myös ulos päin, ja silloin myös Pheasant liehakoi Edeniä  ja yhteenotto voi alkaa. Yhteenotosta on seurauksena sekä eroja että yllättävä yhdistyminen...

Teos päättyykin syntymäpäiväjuhliin ensin Wakefielfin kymppijuhliin ja sitten mummon satasen viettoon. Kenen kanssa Alayne vaihtaa suudelmia "satalasissa" ja ketkä muuttivat Jalnasta pois jääköön tässä kertomatta.

Teos on sujuvasti kirjoitettu, ja tarkastelee päähenkilöiden ajatuksia ja toimia. Suurin puute teoksessa on miesnäkökulman naismaisuus, eikä aihekaan ole kovin omaperäinen: voimakas perhe, joka yrittää silputa miniöiden minuutta, ja toisaalta perhe yrittää imeä jäseniä sulatusuuniinsa, mutta toisaalta hylkii niitä ominaisuuksia, joita se ei hyväksy.

***
Tämä teos on ensimmäinen kirjoitettu Jalna-tarina ja kronologisessa järjestyksessä seitsemäs kuudestatoista kirjasta. Jalna-tarina tapahtuu vuosina 1924 ja 1925, kun koko teossarja sijoittuu vuosille 1854-1954. Mazo de la Roche on kanadalainen naiskirjailija, joka eli vuosina 1879 - 1961.
***
Useassa vastaavassa fiktiivisessä sukukronikassa naidaan riitaa taloon, kuten mainiossa tv-sarja Dallasissa, jossa Bobby Ewing tuo nuorikkonaan verisimmän vastustajan Digger-Barnesin tyttären hehkeän Pamelan, voi sitä onnea ja autuutta päivällipöydässä ja Ewing-Oilissa. Kuten Dallasissa matriarkka lopulta päättää, mutta kärsii siippansa lehtolapsista, joista Ray Krebbs on jopa tilanhoitajana. Sarja pyörii MTV3:n kaapelisarjakanavalla. Sarjassa Lucy on JR:n ja Bobbyn veljen Garyn tytär. Gary ei Southforkin kodin tympeässä ilmapiirissä viihtynyt ja JR:n alkoholistivaimo Sue Ellen haki lohtua Pamelan veljeltä Cliff Barnesilta, jonka isää Diggerillä ei saanut pullosta edes kaivamalla...