William Shakespeare: Kuningas Lear

William Shakespeare: Kuningas Lear, suomennos Paavo Cajander, vuosi 1883, alkuperäinen näytelmä on vuodelta 1605 (noin), perustunee vanhaan taruun. Luin teoksen sekä Gutenbergistä että Elisa-kirjasta.

Loistava teos, joka on viisi näytöksinen "traaginen tragedia", jossa suurimman osan henkilöistä viikatemies ja tuoni korjavat. Henkilöluettelosta puuttuu sekä Elisasta ja Gutenbergista englantilaisessa alkuteoksessa mainittu  "Earl of Gloucester" - henkilö eli  Cajanderin suomennoksessa Gloster, joka on Edgarin isä, Glosterilla on lisäksi petollinen äpärä-poika Edmund, joka juonittelee sekä isäänsä ja veljeään että koko valtakuntaa vastaan. Vaikka Shakespearen Kuningas Lear -näytelmä oli erittäin hyvä ja selkeä, sen alku on hieman raskas ja epäselvä, luin ensimmäisen kohtauksen kolmesti ja ensimmäisen näytöksenkin kahdesti.

Juoni lyhykäisyydessään
Britannian kuningas Learilla on kolme tytärtä Regan, Goneril ja Cordelia. Hän luopuu vallasta ja jakaa "valtakuntansa" tytärtensä kesken Kentin kreivin vastustuksesta huolimatta, jonka Lear karkoittaa. Koska nuorin tytär Cordelia ei isosiskojensa tapaan sorru mairitteluun eikä isänrakkauden ylisanoihin, hän jää ilman perintöosaansa, ja Ranskan kuningas ottaa hänet ilman myötäjäisiä ja vie Ranskaan.

Goneril, joka  on naimisissa Albanian herttuan kanssa, yleenkatsoo vierailemaan tullutta isäänsä ja potkaisee hänet linnastaan ja varoittaa kirjeitse sisartaan Regania, joka on naimisissa Cornwallin herttuan kanssa. Isä joutuu Reganin luona toistamiseen epäsuosioon. Sisaret valittavat sadan miehen saattueen olevan irstaita juhlijoita, ja kehoittavat vähentämään joukkoja. Vaikka pyyntö on asiallinen, se lienee petollinen, sillä kaikki omaisuus on ollut isän kuningas Learin, ja saattojoukko on ollut tuolloin levottomina aikoina tapana. Lear päätyy nummelle harhailemaan rajuilmassa, missä huudetaan näytelmän väkevimmät vuorosanat.

Toisaalla Glosterin äpäräpoika Edmund juonittelee velipuolensa Edgarin epäsuosioon ja pakosalle. Lear ajautuu myrskyssä nummelle mökkiin, missä tapaa Tom-hulluksi naamioituneen Edgarin. Kent on valepuvussa mukana Learin apuna. Edmund juonittelee isänsä siis Glosterin epäsuosioon, ja Glosterilta puhkotaan silmät. Pian Edgar toimii vielä isänsä oppaana.

Edmundin juonet johtavat Ranskan kuninkaan maihinnousuun, lisäksi Regan ja Goneril ovat rakastuneita Edmundiin ja haluavat molemmat tämän kanssa naimisiin, Regan tosin on tuore leski, ja pian on Albanian kreivikin, kun siskokset tekevät selvää toisistaan ja itsestään, Edmundin määräyksestä Cordelia ja Lear on vangittu ja Cordelia on hirtetty. Lear ei kestä tätä. Edmundinkin kuolon hyhmä henkäisee pois Edgarin kanssa käydyn välienselvittelyn jälkeen.

Lopulta tantereella poistuu surumarssin soidessa Kentin herttua, ja Edgar, he tosin elävinä ja elävän Albanian herttuan sanoin
Tät' ajan synkkää valtaa täytyy kuulla;
Tunteella nyt on käskemist', ei muulla.
Pahinta vanhus kärs'; me nuoret emme;
Niin kauan elä, moista nähdäksemme.

Luin tätä näytelmää jokunen vuosi sitten kirjastossa. Ihmettelin, mitä siinä tapahtuu. Näytelmien lukemisessa on minusta kahdesta ominaisuudesta hyötyä: asenteesta ja kokemuksesta. Pitää olla asenne kuvitella mielessä tapahtumat, ja selvittää itselleen tarina pelkkien vuorosanojen avulla. Kokemuksesta on hyötyä olen lukenut Shakespearelta Romeon ja Julian, Hamletin ja Julius Caesarin sekä Tsehovin Lokin joka kerta se on "helpompaa".

Vaikein Learin vuorosanarypäs on minusta seuraava, missä Albanian herttua neljännessä näytöksessä toruu vaimoaan, itsekästä ja isälleen ilkeää Gonerilia.

ALBANIAN HERTTUA:
                               Goneril,
Et tolmaa ansaitse, jot' ilman tupru
Puhaltaa silmiis! — Sisuasi kammon:
Olento, joka syntyns' ylenkatsoo,
Ei itsellensä vankkaa pohjaa saa;
Se oksa, joka emäpuunsa nesteest'
Eroittuu pois, se väkisinkin kuivuu
Ja joutuu surman välikappaleeksi.

Tupru tarkoittaa minusta tuprahdusta, mutta tolma -sanaa en tunne, vuorosanojen loppuosassa puhutaan Gonerilista (ei siis äpärä-Edmundista, jonka kanssa ihastuneesti Goneril edellisessä kohtauksessa leperteli), mikä selviää alkutekstin ilmauksista she, her ja herself 

Alb.
                                O Goneril,

You are not worth the dust which the rude wind
Blows in your face! I fear your disposition.
That nature which contemns it origin
Cannot be bordered certain in itself.
She that herself will sliver and disbranch
From her material sap, perforce must wither
And come to deadly use.

Albanian herttua kyllä kuittaa vaimolleen vielä tämänkin varsin selkokielisen viestin
Kuvaas piru katso! Ei tekokaunis häijyys paholaista niin julmaks tee kuin naista.

Joku voi pitää Matti Rossin myöhempää suomennosta ehkä selkeämpänä, mutta minusta tässä Cajanderin suomennosta on runollista tenhoa. Shakespeare ei karta äpäristä ja portoista puhumista.
Glosterin sanoin "Hauska huvi oli häntä tehdä ja äpäräpoika on kuin onkin lapseksi omistettava", ja Edmundin sanoin  yhtä jalo muoto kuin siivon rouvan vesoilla? Miks meihin äpärän tahra? äpärän ja hyljyn? Me jotka luonnon hurjan salanautteiss' enemmän väkeä ja tulta saamme ... Glosterin tämä virhe (tunnustaa Edmund pojakseen) maksoi paljon ja silmät, kuin myös Learin vallanjako ja sitä parutaan nummella. Gonerilkin toteaa Learin vallanjaosta "Hupsu ukko, kun yhä tahtoo valtaa käyttää, jonka jo antoi pois ... sille täytyy käyttää kuritusta". Narrikin toteaa "jok' antaa leivän pois kädestään, saa nuoleskella kynsiään". Lear vielä koittaa Reganille selittää  "kiitollisuus ja kunnioitus vaatii, et puoltavaltakuntaa unhotanna, jonk' annoin sulle". Ei ehkä unohtanut, mutta Lear ohjautuu nummelle, jossa kysyy toiselta päähän potkitulta eli Edgarilta Annoitko sa kaikki tyttärilles ja noinko olet köyhtynyt? Edgarin ahdinko johtuu äpäräveljestä, mutta Edgarin toimissa on jotain huumoriakin, kun hän kovasti eläytyy nummella Tom -hahmoonsa.

Loistava tumma tragedia.

***

Elisakirjan kansi ylempänä, yläkuva on Jokken piirtämä ei Elisan, jolla hieman samantyyppinen kansi, mutta parempi. Kirja on myös ilmaisena Elisa-kirjassa, se on sama Paavo Cajanderin suomennos, joka on myös Gutenbergissä.

Minulla oli lukemista varten Elisalta OSTETTU Huawei 7 tabletti ja oma itse maksama Elisan liittymä. Kirjan ostaminen (ostetaan, hinta on 0 euroa) onnistui helposti, mutta tabletilla salasanojen syöttäminen on hankalaa. Itse lukeminen ja sivun vaihto onnistuu pyyhkäisemällä. Sivuja on vähemmän kuin Gutenbergissä yhteensä 61 (arviolta Gutenbergissä on tuplaten), johtuen, että vuorosanat on rivitetty eri tavalla, jolla voi olla merkitystä mahdollisten loppusointujen ja riimien tunnistamiseen. Tablettini oli niin pieni, että 1 Elisakirjan sivu vaatii kolme pyyhkäisyä eli yksi ruudullinen oli kolmasosasivua. Lukeminen sujui kaikin puolin hyvin. Kirja on Elisan hyllyllä, joka aukeaa työpöytäni ikonista.
***
Ja vielä

Kentin kreivi vastaa Oswaldille "sinä hävytön jalkapallon potkija" ja katsoin alkutekstiä, siellä todella luki  "football".