Alexandre Dumas: Musta tulppaani

Alexandre Dumas: Musta tulppaani, wsoy, Punainen sulka-sarja n:o 31, toinen painos 1970, suomentanut Hertta Tirranen, alkuteos La Tulipa Noire. Ilmestynyt suomeksi jo 1912-1913 kaksiosaisena. Alexandre Dumas eli ja kirjoitti vuosina 1802-1870, tämän teoksen luultavasti vuonna 1850. Olen lukenut tämän noin kymmenvuotiaana, ja pidin kirjasta kovin. Tämä on kirjaston poistokirja ja uudelleen luin sen 262 tarunhohtoista sivua. Aikuisena tämä saattoi olla vielä parempi lukukokemus, pidin tästä enemmän kuin Kolmesta muskettisoturista.

Tarina alkaa Haagissa 20.8.1672, jolloin tasavallan päämies Jan de Wittin vallan päivät alkaa olla menneisyyttä. Samaan ajanjaksoon linkittyy historiassa Ludvig XIV hyökkäys Hollantiin Englannin tuella, ja Englannissa parlamentarismin tuleminen ja katolisuuden vastustus, jonka seurauksena Vilhelm Oranialainen III hallitsi Hollantia ja Englantia William III nimisenä 1689 Mainion vallankumouksen jälkeen. Jan yrittää saada vankilasta elävänä veljeään Corneliusta roskaväen pakkautuessa vankilan portille, ja valmiina lynkkaamaan rikollisena pitämänsä Corneliuksen, joka on kidutuksen jälkeen heikossa kunnossa. Vanginvartija Gryphuksen lukutaidoton mutta herttainen tytär Rosa avittaa veljekset pakoon, mutta kansan raivo on liian suuri, tuoni kohtaa veljet ja veljesten ruumiit laitetaan riippumaan vielä hirsipuuhun. Rosa toimittaa Corneliuksen de Wittin kummilapselle -niin ikään Corneliukselle -viestin Raamatun lehdellä, että hänen haltuunsa annetut asiakirjat pitää hävittää lukematta.

Kummilapsi Cornelius Van Baerle on tarinan päähenkilö. Hän on upporikas poikamies, jonka isä on kartuttanut monen sadan tuhannen florintin omaisuuden Intian kaupoillaan. Cornelius Van Baerle on alkanut ajankulukseen tutkia kasveja ja tehnyt kuvitetun väitöskirjan, jonka jälkeen varakas 28-vuotias tohtori aloittaa tulppaanin viljelyn. Cornelius Van Baerle yrittää myös kehittää mustaa tulppaania, jota on turhaan yritetty kehittää, ja ensimmäinen, joka aikaansaa täysin mustan tulppaanin saa palkinnon.  Cornelius Van Baerle on onnistunut puuhassaan ja hänellä on mustan tulppaanin sipuli.

Tulppaanin viljely on ollut tuolloin kallis ja vaativa harrastus. Tulppaanien pitää kasvaa oikeassa lämpötilassa, ja saada vain aamu ja ilta-aurinkoa, ja kasvu edellyttää jonkin verran varjostusta, ja tarkkaa lämpötilaa ja tulppaani pitää suojata kylmältä tuulelta. Cornelius Van Baerle rakentaa kasvatusta erillisiä rakennuksia esimerkiksi sisätiloja sipulien säilytykseen ja kasvatukseen. Hänen rakennuksensa varjostaa naapurin niin ikään tulppaanin viljelijän Isaac Boxtellin viljelmiä. Boxtel on paha ja ilkeä ihminen. Boxtellin kateus aikaansaa kaukoputkella kyttäyksen. Boxtel yrittää tuhota naapurinsa sipuleita ja tulppaaneja ja lopulta kavaltaa hänet. Van Baerle vangitaan ja viedään Haagiin. Boxtell kalppii puutarhaan hakemaan mustan tulppaanin sipuleja, mutta ei löydä niitä edes kaikkein pyhimmästä eli sipulien kuivatushuoneesta. Hänen on pakko rientää sipulien perässä Haagiin, missä Van Baerlea vastaan on järjestetty oikeudenkäynti ja tuomittu kuolemaan. Boxtellia kiinnostaa mustan tulppaanin sipuli, kunnia ja 100 000 floriinin palkinto sekä nimi Tulipa nigra Boxtelaensis. Tulipa nigra Barlaensis tai rahapalkinto ei ole tärkeää Van Baerlelle vaan tulppaanin kasvatus ja kauneus sinäänsä. Tässä on ratkaiseva ero miesten välillä. Miten van Baerle selviää mestauksesta ja elinkautisesta vankeudesta? Cornelius on jakanut sipulin kolmeen osaan, ja niiden kohtaloa tarkastellaan. Corneliuksella on useita ongelmia elinkautisensa lisäksi. Miten ja missä hän kasvattaa sipulit? Boxtell on muuttanut Rosan isän Gryphuksen luo asumaan, ja vakoilee ja vartioi tulppaaneja. Miten Cornelius saa omakseen Rosan, eli vakuuttaa itselleen ja Rosalle, että Rosa on tärkeämpi kuin (musta) tulppaani...

Huikeden vaiheiden jälkeen  Van Baerle vapautuu vankeudesta, voittaa ja saa Rosan itselleen. Ilkeän nilkin sydän kestä harmitusta. Tulppaanilajin nimeksi tuli Tulipa nigra Rosa Baerlensis, avioparin mukaan. Hauska nimi tulppaanille, rosahan on ruusu, mutta nimi Rosa on osa teoksen ironiaa, jota lapsena en varmaan ymmärtänyt. Tämä oli lapsena minun lempikirjani, mutta en muista miksi? Aikuisena nautin kirjan hienosta kateuden kuvauksesta. Jokaisen kunnon kateellisen ihmisen tai kateellisen uhrin kannattaa lukea tämä, josko se saisi kateuden purkautumaan positiivisena yrityksenä, eikä tuhoisana. Lopulta tässäkin kateus pysäyttää Boxtellin sydämen, kun tappio jysäyttää mielen matalaksi. Intohimo harrastukseen on niin ikään kuvattu mitä kauneimmalla tavalla. Jokainen harrastelijapuutarhuri ja puutarhurin läheinen löytää itsensä ja läheisensä tästä kuvauksesta. Van Baerle ei halua tuhota de Wittien asiakirjoja, sillä mielenkiintoa riittää vain tulppaaneille, kun vangitsijat tulevat, Cornelius ei halua hypätä ulos, alas ja pakoon, etteivät vaan kauniit tulppaanit ruttaannu. Cornelius huolehtii aina ensin rakkaista tulppaaneistaan. Ihmettelen, kuinka tarkasti Dumas on onnistunut kuvaamaan intoutunutta harrastajaa ja tätä kadehtivaa kaiken tuhoavaa voimaa.

Lainauksia,
Ne ilmentävät tulppaanin viljelyn tärkeyden. Tässä on hyväntahtoista ironiaa. Roomalaiset numerot viittaavat lukuihin. Tulppaani ja tulppaanin kasvatus ovat elämää tärkeämpiä asioita.

VI
Ei ainoakaan niistä neljästä tulppaanista, joihin murhayritys lähinnä oli kohdistunut ollut vahingoittunut. Ylväinä ne pitivät päänsä koholla kaatuneitten kumppaniensa keskellä.

XVI
Sen multa on aavistuksen verran hiekansekaista pikemmin kosteaa kuin kuivaa, ja aivan kivetöntä ...

XVIII
Eilen illalla ... olin näkevinäni varjon ... Hän vakoili minun tulppaaniani

XXII
Rosa en tiedä mihin maan tai taivaan ihmeeseen sinua vertaisin ... vertaa minua mustaan tulppaaniin, Cornelius...

Cornelius hipaisi kukan teriötä keveästi huulillaan, eikä naisen suudelma, ei Rosankaan, olisi saattanut vavahduttaa syvemmälti hänen sydäntään

XXV
meillä on Harlemissa sekä tuomioistuin että vankila ja me olemme perin herkkiä, kun tulppaanien kunnia on kysymyksessä

XXVII
Rosan näkeminen sai Boxtellin koko ruumiin vavahtamaan ikään kuin hän olisi koskettanut Voltan sähköparistoon

XXXII ja viimeinen luku
...lämmön, kylmyyden, valon ja varjon salaperäisiä lakeja noudattavan vuorovaikutuksen voimasta oli puhjennut yhdeksi ainoaksi päiväksi kukoistukseen...


kasvattamaan kaksi kaunista lastaan, jotka molemmat syntyivät tulppaanien lailla toukokuussa

Loistava teos, jonka tenho kestää.

***
Rosakin opetettiin vielä lukemaan :)