Laila Hietamies: Valkeat yöt

Laila Hietamies: Valkeat yöt, Otava, 1990, kuusi osaa, sivumäärä 507. Tämä kuuluu Laila Hietamiehen Laatokka-sarjaan, ja Valkeat yöt on sen viides osa, kuusi niitä on kaikkiaan. Olen saanut kirjan tai pelastanut sen roskikselta, joten arvioin nyt vain tämän teoksen Valkeat yöt.

Valkeat yöt romaani on historiallinen ja sen reunaehdot ovat Venäjän vallankumouksen jälkeiset ajat. Historiallisia henkilöitä ovat ainakin Trotski ja Lenin, joista Trotskilla ja hänen vaimollaan on paljonkin puheenvuoroja, Leninin tekemisiäkin päivitetään. Lisäksi teoksen päähenkilö Anna Ustinova on yrteillään parannellut Leninin vointia. Kun luet arvosteluani, otathan huomioon minun penseän asenteeni historiallista romaania kohtaan. Historian raameja voi joutua venyttämään ja dramatisoimaan, tekemään omia tulkintoja, ja yksilöiden toiminta kasvaa usein liian isoksi ja yksipuoliseksi, kuten tässä romaanissa Annan, hänhän vaikuttaa varsin vaikutusvaltaiselta naiselta, jolta onnistuu lähes kaikki. Toisaalta suoraan hyppään viidenteen osaan suoraan vaikea hahmottaa päähenkilöiden suhteita. Näillä romaaneilla on toisaalta oma vankka lukijakuntansa, joita arvostan  ja jotka arvostavat tällaisia teoksia.

Valkeat yöt  
I Solovetskin saaret
Kirja alkaa lääkäri Anna Ustinovan matkalla  Neuvosto-Venäjällä 31.1.1922 Solovetskin luostarisaarelle, jossa on vankeja, näkyvänä syynä vankien keskuudessa riehuva punatautiepidemia, Annalla on toinen syy matkalle: hän haluaa löytää erään vangin ruhtinas Mihailin (miksi pitäisi lukea edelliset osat?). Vankilasaaren olot ovat ankeat ja kuolleisuus on suurta. Anna on matkalla perheen henkivartijan Kostjan kanssa. Vankilasaarella kuria ja järjestystä pitää yllä sadistinen Eichmans, jonka kanssa Anna joutuu käyttämään valtuuksiaan, bluffia ja äärimmäistä tahdonvoimaa. Punatautisten joukkotarkastuksissa Mihail löytyy nimellä Vasienko. Anna palaa Pietariin, jossa Annan mies "taidekomissaari" Timofei Ustinov  saa pelillä vapautuspaperiin allekirjoituksen. Anna lähtee vapauttamaan vankia. Kaikki voitot pitää saada pelillä, jossa omia kortteja ei saa paljastaa, motiivit ja päämäärät täytyy pitää salassa. Annalla on edessään vaikeita öitä, vaikeita päiviä.

II Pietari
Anna ja Timofei järjestävät ruhtinas Mihailin ja myös kovia kokeneen sisaren yhteen. Anna saattaa yhteen myös muita vallankumouksen erottamia ihmisraunioita. Anna puuttuu orpolasten asemaan, ja hoitaa orpa Iraa, jonka haluaa myöhemmin adoptoida.

III Moskova
Anna joutuu Moskovan matkalla Tsekan pidättämäksi. Kostjallakin on suhteita

IV Puol'öisellä taivaalla lennossaan
Anna adoptoi Iran, mutta löytää myöhemmin isoäidin ja junailee vanhemmat vapaaksi. Käy salaa Suomessa Viipurissa tapaamassa tytärtään, tämän miestä ja lapsenlapsiaan, ja Petjaa ja muita Suomen sukulaisia. Takaisintulo matkalla tulee lyijyntäyteinen vastaanotto.

V Ei kukkia, ei ihmeitä, ei pyhiä arvoja, ei haaveita, ei kyyneleitä, ei hymyjä
Lenin saanut sairaskohtauksen (historian mukaan kuoli vuonna 1924). Anna ja Kostja vievät Mihailin ja siskon Ukrainaan, josta lähtevät Englantiin, jonka kansalaisuus heillä on. Annan ja Timofein välit kiristyvät

VI Valkeat yöt 
Annan pitää lähteä tarkastamaan Ufan nälänhätää. Hän näkee liikaa kurjuutta....
***

Arviointia
Kirjan kaikkitietävä kerronta on yksikön kolmannessa personassa. "Anna lähtee ulos, ja jää sairaalarakennuksen luo". Se tekee kerronnasta melko persoonatonta. Tapahtumat sinäänsä ovat rajuja, ja juoni on monissa kohdin jännittävä.

Anna on varsin uskonnollinen, lienee ollut luostarissa (Valamossa?). Tiukan paikan tullen Anna itsekin huutaa "lopettakaa Jumalan nimessä". Timofeikin pohtii bolshevismia ja uskontoa, mutta uskoo Jumalan luoneen ihmiset tasa-arvoisiksi. Ruhtinas Mihail palaa vankeudesta vanki-Vasienkona omien sanojensa mukaan "lapsuuden kotiinsa kuin tuhhlaajapoika". Itse olen Luukaksen evankeliumin Tuhlaajapoikavertauksen ymmärtänyt toisin. Siinä esikoinen tuhlaa rahansa ja palaa kotiin isänsä luo. Tässä Mihailin veli ollut ilmeisesti Ohranan palveluksessa, joten Mihailin kotiinpaluu tapahtuu toisenlaisissa merkeissä, eikä hänen isäänsä ole paikallakaan.

Kerronnassa on voimakkaita kontrasteja. Aika ennen Venäjän vallankumousta ja sen jälkeen verrataan. Todellisuudessa asiat olivat 1922 melko sekaisin, Venäjällä oli ainakin osissa sisällissota sen loputtua nimikin muuttui. Kuitenkin kirjassa monin osin Anna romantisoi aikaa ennen vallankumousta. Anna on pohjimmaltaan romanttinen haihattelija, joka pitää aikaa ennen vallankumousta parempana, mutta hän onkin asunut Suomen suuriruhtinaskunnassa. Timofei, joka on asunut Englannissa on sen sijaan realisti. Timofei tunnustaa, että vallankumous ei ole lunastanut ihanteitaan, mutta yrittää työskennellä niiden puolesta, mutta minusta ymmärtää, että joku pian hänet kavaltaa. Timofei toteaa vallankumouksen juuri tapahtumaksi, missä luokka syöksee toisen vallasta.

Samoin Annan Suomen matkan keskustelut kummastuttivat. Vävy-Viktor selittää kohtelun olevan Viipurissa hyvää, sanasta Venäjä, ajatellaan "ensiksi Turgenevia tai Nikolai Gogolia, eivät suinkaan bolshevikkeja". Vävypoika on minusta väärässä. Suomessa itsekin oli 1918 alkaen punavankiongelma, ja sen jälkeen kansan kahtiajaon ongelmia, luultavasti Gogol ja Turgenev eivät olleet päällimmäisenä mielessä ihan jokaisella. Mullistava juonen käänne sen sijaan on se, että Annan bolshevikin tytär pääsee kansanedustajaksi Kokoomuksen riveistä. Annan haave, Iran tuomisesta Suomeen "kasvamaan vapaaksi ihmiseksi", on jokseenkin omituinen.

Annan hahmoon tuodaan myös paljon yrttiparantamista ja maagista vaikutusvaltaa ja katteetonta kaikkivoipaisuutta. Minusta järjestelmään ja Annan vastustajiin kohdistetaan paljon paheita, mutta Annan vain hyveitä. Tämä tekee tarinasta epäuskottavan. Toisaalta historiallisessa romaanissa pitää olla sankari tai sankaritar, joka selviää kaikista tilanteista. Anna itse elää täydellisessä yltäkylläisyydessä: Timofei Ustinovilla on virka-auto vuonna 1922 ja siten myös Annalla, heillä on iso asunto. Heillä on romaanissa mahdollisuus erityispalveluihin ja kaviaariinkiin, ja hotelliyöpymisiin. Jatkuvia juonitteluja kuvataan, ja aseman muutoksia. Tilanne Venäjän sairaaloissa, lastenkodeissa, ja vankileireillä kuvataan romaanissa melko järkyttäväksi, vertailukohdaksi on lukijan hyvä muistaa, että maassa oli ollut vallankumous, ja siellä riehui sisällissota ja tämä on "vain" historiallinen romaani.

Melko erikoista tekstiä on myös kolmannessa osassa, jolloin matkustetaan Moskovaan. "Biljeti posalusta". Luultavasti Anna puhuu venäjää alituisesti, eli miksi sitä erityisesti korostetaan tässä osassa. Lisäksi olisin odottanut edes "kyriilisiä aakkosia", kuten vastaukseenkin "Spasiba.... mitä tarkoitatte tavarists". Pietarissa puhutaan vain tovereista. Minua myös ihmetytti, että Annalla ei ole kontakteja Pietarin punaisiin suomalaisiin, jotka vuonna 1918 pakenivat Suomesta, vaikka Anna asui Pietarissa ja matkusteli ympäriinsä.

Kirjan nimi Valkeat yöt mainitaan muutamaan kertaan, se liittyy Pietarin kauneuteen "Pietari on mykistävän kaunis kaupunki valkeiden öiden aikaan, mutta kaunis on Moskovakin". Pietarin ja Moskovan miljöötä kuvataan ainakin niminä hienosti.

Historiallisen romaanin ystäville -minä siis en ole- on huikea tarina tarjolla vallankumouksen kuohuissa, kun kurjuus, sairaus ja hidas byrokratia ovat voittamassa Anna valkopesee puhtaaksi.

***
Laila Hirvisaaren Minä, Katriina ja Me Keisarinna, olen blogannut täällä.

Kirjailija Laila Hirvisaari (1938 - 2021) oli lukijoidensa keskuudessa arvostettu kirjailija, ja jonka myynti oli yli 4 miljoonaa nidettä. Laila kirjoitti vuosina 1958-2004 Laila Hietamies -nimisenä. Laila Hirvisaari ja Heikki Hietamies ovat kirjailija Eve Hietamiehen vanhemmat. Otavan sivuilla on tietoa Laatokka-sarjasta, jonka viimeinen osa Valoa kohti "päättänee" Annan tarinan. Kirjailijan suosituin teos on Hylätyt talot, autiot pihat