Sivut

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kari Väänänen, Päivi Alasalmi: Taivaantulet, punainen kukko


Kari Väänänen, Päivi Alasalmi: Taivaantulet, Punainen kukko, toinen osa. Mäntykustannus, Bookwell 2011. Sivuja on 253, ja lukuja on 12. Luvut alkavat usein joko Kemijärven kuvailulla, tai henkilön tekemten analyysillä. Lukujen määrämittaisuus viittaa, että kirjan luvutus on tv-sarjan jaksotus. Ensimmäisen kakkoskauden jakson nimi on "Karaokekuningas", jossa Aarne Kallio saapuu Kemijärvelle kiikaroimaan, ja asetta käyttämään, kirjassa sama asia myös kerrotaan, mutta kirjassa lukuja ei ole nimetty, mutta tapahtumat vyöryvät  samoin. Itse asiassa tv-sarjan siirrossa kirjaksi on minusta onnistuttu kohtalaisesti. Mikään elämää suurempi teos tämä ei ole, vaan lähinnä juoni- ja henkilövetoinen kertomus. Kirjoitettuna tietyt "alapääläpät" tuntuvat roisimmilta kuin sarjan loistavien näyttelijöiden esittämänä ja tapahtumia on liikaa, ja kohtaukset ovat minusta liian voimakkaita.

Kirja perustuu Taivaan tulet tv-sarjan toiseen tuotantokauteen, jossa päähenkilö poliisi Rauni Väänänen-Viherkoski on avioitunut lääkäri Erkkinsä kanssa, joka on leskimies, kahdella lapsella siunattu. Raunin isä Pekka on sairaalan dementiaosastolla, ja äiti on hukkunut avantoon. Muita hahmoja ovat Sinikka Ström kaupunginjohtaja, Päivikki Korkea-aho hoitaja, sekä Raunin kollega poliisi Aimo Peltoniemi, jonka hahmosta tv-sarjassa kovasti pidin niin kuin Rauninkin, joka muuten tuli kotiseuduilleen etelästä, oli ollut Kilon poliisi. Aimon ja Päivikin välit kuumenevat monessakin mielessä, kuten dementiaosaston asiat. Aimon tili ja sairaalan lääkeverasto tyhjenevät. Paha hoitaja leimasi ylihoitajan hulluksi ja lääkärin rikolliseksi, ja työpaikkakiusasi lähes kaikkia. Näistä ei oikeudessa koskaan rankaista,  mutta luultavasti sisar hento valheinen sai muista ansioistaan ison kakun.

Neljän kopla tai juopporemmi (tuttu ykköskaudelta niin ikään) kokee muutoksia, kun kämppä ja Jetsun Tex Willerit palavat. Kirpparilta saadaan toki uusia Tex Willereitä, mutta kopassa ilmestyy vauva, joka ristitään Urhoksi. Urho raitistuttaa remmin, ja miehet käyvät "huoltajuuskiistaa" tai vaativat oikeutta kasvattaa lasta. Raunin biologinen kello tikittää, ja hän vaatii aviomieheltään tekoja, tekoja vaatii Erkin Saanakin, tytär oireilee nuoruuttaan, on ekstaasissa ja sitten teholla. Sinikka Ström joutuu kokemaan tyttärensä Sinin isän kiikaroinnit, ja poismenon ja kamalan keskenmenon. Kallungin menneisyys kummittelee, mutta selviää, monta muuta kaunaa kahinoidaan ase kädessä ja kiukku kasvoilla ...

Isoin tapahtumavyyhti liittyy eräiden aineiden kauppaan. Kopla saadaan kiinni, sitä ennen dementiaosaston hoitajien välit kiristyvät, Aimo nollaa elämänsä ja poistuu hetkeksi kaupungista ja majoittuu radan vieressä, eikä naisten kanssa vieläkään natsaa.

Teksti ei nosta ihmisiä jalustalle, vaan näyttää ihmiset raadollisina viettiensä vankeina. Minusta kielen käyttö on jo liiankin suoraa ja roisia, kun Rauni esittelee bilogisen kellon mukanaan tuomia haasteita lääketieteellistä julkaisua lukevalle Erkilleen tai  kun kaupunginjohtaja Sinikka Ström kertoo vanhalle kylässä käyvälle äidilleen rakastumisen fysiologisia vaikutuksia. Oi sitä romanttisen rakastumisen ihmettä ja viatonta avio-onnea,  Toisaalta entinen ryyppyremmi kuvataan Urhonsa kanssa leperteleviksi esimerkkikansalaisiksi, eli tasa-arvoa tämäkin. Kaverit lukevat vauvalle Tex Willereitä, Muumia ja Myyrää. Ryyppyremmi on lopettanut pontikan myyntinsä, ja käyttäytyvät siivosti. Erkin lapsista tytär oireilee, poika ei. Erkki on esimerkillinen isä. Päivikki rötöstelee, Aimo kärsii. Tehtaanjohtaja Launis vaihtaa vapaalle, kumma kyllä silloin mopo alkaa keulia, oikea mopo keulii vain vaihde päällä.

Julkaisen nyt postauksen, sillä sarjaa esitetään TV2:ssa aina keskiviikkona, ykköskauden uusinnat ovat lopuillaan, ja jatkuuko se kakkoskaudella, joka tapauksessa keskiviikkoisin kannattaa avata TV2, klo 21. Arvostan kotimaista tv-tuotantoa, sarja oli minusta ykkös- ja kakkoskaudella hyvä (enempää en ole katsonut, jos on tullutkaan), kirja on tarkoitettu sarjan faneille ja on hieno ele, ottakaa arviointi "huumorilla", oikeasti sarja nostaa kovia asioita ihmisten arjesta.

Punainen kukko on nimitys tulipalolle.

***
Taivaan tulet tv-sarja päättyyi lutuisasti häihin. Densojengin raittiuskin piti.

3 kommenttia:

  1. En tiennytkään, että tästä on tehty kirja! Olisin kyllä superepäluuloinen tv-sarjan pohjalta tehtyä teosta kohtaan ja tuo kuvauksesi vastaa aika hyvin sitä, mitä voisin kuvitella teoksen olevan. Ainakin ensimmäinen tuotantokausi tv-sarjasta oli aika hyvä. Pidin tosi paljon jo ihan Kemijärvestä tapahtumapaikkana. Ei sarjasta ihan noin roisi kuva jäänyt mieleen, mitä kuvailet kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta oli myös mukava sarja, jonka kirjaversio on siis niin tiivis, että roisit jutut pursuivat pahasti ylös. Minä olen pitänyt tätä sarjana varsin pienille esim. K12 (saattaa olla jopa K7), mutta kirjaversio ei minusta ihan ole, tosin en usko lasten tätä lukevankaan.

      Poista
  2. Taas opin jotain uutta, että minun tv:n lempisarjastani on kirjasarja. Kiitos Jokke :)

    VastaaPoista