Mel Ellis: Valkoisen suden pako

Mel Ellis: Valkoisen suden pako,  Flight of the White Wolf 1970, suomentanut Pirjo-Iiris Manninen, WSOY NTK-sarja 232 1976, sivumäärä 154.

Mel Ellisin Valkoisen suden pako on jännittävä kirja, joka etenee varsin vauhdikkaasti. Teos on ajatuksia herättävä.

Viisitoistavuotiaan Russ Claggin isällä on koiratarha ja kennel Wisconsinissa. Russilla on lemmikkinä pentuna kiinniotettu susi, jonka nimi on Harmaa eli Harmaaturkki. Susi on aikuistuiessaan muuttunut valkoiseksi ja villiintynyt, se sietää vain Russin seuraa.

Tapahtumat alkavat vyöryä nopeasti. Susi, joka on kytkettynä, ärsyyntyy vapaana olevasta Russin isän bokserista ja tappaa sen ja karkaa. Russ lähtee suden perään. He etenevät laumana Millwaukessa Kettle Morainen "valtion metsässä". Susi tappaa yhden lampaan, ja pian on metsästysseurat hampaisiin asti aseistautuneena suden perässä. Russ ja Harmaa selviävät ensimmäisistä takaa-ajajista, mutta seuraavaksi sutta etsitään lentokonein ja helikopterein. Lopulta susi saadaan satimeen nauhoitetulla suden ulvonnalla, sutta ammutaan, ja se pakenee, niin Russ luulee, kuolemaan. Russ palaa kotiin. Hänelle selviää, että ihmiset ovat luulleet suden tappaneen pojan siis hänet. Jahti on ollut massiivista ja sen aikana on ammuttu neljä saksanpaimenkoiraa.

Kotona Russ havaitsee, että myös susi on tullut takaisin "kotiin", hän päättää palauttaa suden luontoon oikeaan susilaumaan. Vanhemmat antavat hiljaisen hyväksynnän missiolle ja varustavat pojan rinkalla, radiolla, kartalla, kompassilla, retkivarusteilla ja 50 taalalla, alkaa kujanjuoksu kohti erämetsiä. Takaa-ajo ei osoita laantumisen merkkejä, varsinkin radiosta Russilla on hyötyä, uutisissa kerrotaan paikat, joissa etsinnät ovat käynnissä. Harmaa jää kiinni ansarautoihin, mutta kaikista vaaroista selvitään. ...

***
Kirjalla on sen alkusanojen mukaan sen verran todellisuuspohjaa, että Wisconsinissa on ollut kesy susi, joka on karannut ja ollut kaksikymmentä päivää vapaana, ja päätynyt ketunrautoihin, josta se irrotettiin elävänä.

Minusta kirjan idea on kahdelta tavalla hyvä. Siinä susi yritetään palauttaa sen oikeaan elinympäristöön selviämään itsekseen, pois ihmisen reviiriltä. Villit eläimet villissä luonnossa, kesyt ihmisen reviirillä, hyvä idea. Toinen eittämätön etu on siinä, että palautuksen tekee nuori, eli ottaa tehtävän suorittaakseen, eikä vaadi jotakin muuta tekemään työtä, ja vaatimaan kaikenlaista palvelua yhteiskunnalta, eikä vaadi vanhemmiltaan kuljetuspalveluita "harkkoihin".

Kun luin tämän viisitoistavuotiaana olin haltioitunut. Nyt realismi voittaa, juonessa on monia hauraita kohtia, mutta pidin kirjasta silti edelleen todella paljon. Harmaan emo on ammuttu, ja sen vuoksi pentu on otettu koiratarhaan, joka sille ei ole  oikea paikka.

Ihmettelen, miksi vapautus piti tehdä monimutkaisesti. Russin isällä on kennel, ja koirienkuljetus auto (ei kerrottu, päättelen), eli olisi ottanut haavoittuneen suden kiinni, ja vienyt sen ilman monimutkaista jalkapatikkaa erämetsään. Milwaukee on Wisconsinin etelä-osassa, ja susi ja poika menivät luultavasti Kanadan rajalle päin. Kuvitelkaapa tilannetta, että joku kuljettaisi Etelä-Suomesta suden riekaleisia metsiä pitkin esimerkiksi Pohjois-Suomeen, luultavasti helpompiakin tapoja olisi. Amerikassa aseiden määrä on vielä paljon suurempi kuin Suomessa.

Teos on erittäin hyvä nuorten kirja. Siinä on selvä ajattelukehikko, mutta ei valmiita vastauksia. Villi luonto, villi eläin, metsästys ja sen oikeutus, ja lihan syönti, siinä pulmia pureskeltavaksi. Susi kuuluu luontoon, niin kuin piisami tai peurakin? Pitääkö suden reviiri olla erillään ihmisen reviiristä? Susiviha ja intomielinen halu saada susi ammutuksi tulee hyvin ilmi tekstistä. Jahtiporukoita on liikkeellä runsaasti.

Entä riistan hoito?  En kuulu metsästäjiin, mutta ihmettelen tilannetta, jossa hirvi- ja peurakanta on liian iso, mikä näkyy esimerkiksi hirvi- ja peurakolareiden määrässä, eli miksei kantoja harvenneta, niillä ei selvästi ole luontaisia vihollisia paitsi ehkä autot. En syö naudan enkä sianlihaa harvemmin muutakaan, mutta olin katsovinani marketissa että  "koiranmakkarassa" taisi olla sian- ja naudanlihaa raaka-aineena. Kirjassakin suden ravinto ilmenee selvästi, pyydystys- ja syöntikohtauksia on useita, tässä eräs, varsin siisti
s.146 "Russ pyyhki lunta kannolta ja nojasi siihen. Harmaa kävi makamaan toiselle puolelle ja söi piisamia Russin mutustellessa suklaapatukkaa."

***
Teos oli minusta erittäin jännittävä, ja intensiivinen. Siinä susi ja Russ muodostivat "lauman" tai ainakin parin, mutta niin, että molemmat tiesivät paikkansa, tässä mielessä kuvaus muistuttaa Paverin Suden veli -teosta.

***
Kirjan tapahtuma-aika voisi olla loppuvuosi 1968, koska Vietnamin sodan vastaisia mielenilmauksia on. Tällöin Russ olisi syntynyt 1953, eli täyttäisi tänä vuonna 60 vuotta.