Julius Caesar: Gallian sota

Julius Caesar: Gallian sota 489 sivua selityksineen. Commentarii de bello Gallico, latinasta suomentanut Gunnar Rancken, kolmas painos, Karisto 1988. Kirja oli luettavassa kunnossa, mutta imenyt punaisia nesteitä.

Teoksen alkulause ja suomentajan selitykset ovat erittäin perinpohjaiset.  Gunnar Rancken on selittänyt Caesarin taustaa ja Gallian sodan päätapahtumia ja vuosilukuja sekä roomalaista sodankäyntiä ja Caesarin vastustajia. Vuonna 58 eKr Caesar sotii helvetialaisia vastaan, ja monien vaiheiden jälkeen vuonna 51 eKr voittaa viimeiset gallialaiset, ja palaa vuonna 50 eKr Roomaan, ja kuoli 44 Ekr maaliskuun iduksena. Teoksen alkulauseen mukaan Caesar olisi syntynyt vuonna 100 eKr Quintilis-kuussa, josta myöhemmin tehtiin Julius (July eli heinäkuu). Caesar oli naimisissa kolmesti Cornelian Cinnan tyttären, Pompeian sekä Calpurnian kanssa. Huomattavaa on, että vuonna 62 eKr hän äänesti Catilinan tuomiota vastaa (vrt Ciceron puhe Catilinaa vastaan: Quo usque tandem abutere, Catilina, patientia nostra? jne, eli Ciceron cuppi cupli yli).  Tämän bloggauksen tarkoituksena on tarkastella itse Caesarin Gallian sotaa, eikä syventyä mielenkiintoisiin selityksiin. 

***

Tarkastelen kolmea osaa: alkua eli Helvetialaissotaa, sitten loppupuolen taistelua Vercingetorixia vastaan, ja lopuksi teoksen loppua, missä Caesar kertoo Caesarin olevan omnipotentti.

Helvetialaissota-osio alkaa 

"Helvetialaisten kesken oli Orgetorix verrattomasti kuuluisin ja rikkain mies. ... Orgetorixin henkilökohtaisen vaikutusvallan alaisuudessa he päättivät koota kaikki, mikä oli tarpeellista lähtöön, ostaa varastoon, ... tehdä kylvöt, jotta matkalla olisi riittävästi viljaa ja solmia rauhan- ja ystävyyden liiton läheisempien kansakuntain kesken. Kaikkeen tähän he arvelivat kahden vuoden ajan riittävän". 

Tästä voi päätellä, että joukkojen huolto ja diplomaattiset tunnustelut olivat tärkeitä tekijöitä jo yli 2000 vuotta sitten sotaisissa oloissa. Sotavalmistelut kestivät varsin pitkään, ja kulkeminen oli hitaampaa. Joukkojen huolto piti aina turvata.

Teksti on hieman vanhahtavaa "suunnitelma joutui ilmiantotietä helvetialaisten tietoon" ja sen seurauksena Orgetorix, joka oli yrittänyt saada ylivaltaa, tuomittiin polttoroviolle eli tekstisivulla kolme kuoli Orgetorix. Itse asiassa minulla oli vaikeuksia ymmärtää logiikkaa, luulin Orgetorixin olevan jonkin näköinen Helvetialaissodan päähenkilö. Myöhemmin hänen tytärtään kylläkin käytetään naimakaupoissa. Toinen hankala asia käsittää on Orgetorixin suunnitelma, jota noudatettiin. He polttivat poroksi kaupunkinsa ja lähtivät!

Caesarin toimista Caesar raportoi seuraavasti: " Kuitenkin hän, voittaakseen mikäli mahdollista aikaa, kunnes ne sotilaat, jotka hän oli määrännyt värvättäviksi, ennättäisivät saapua, vastasi hän lähettiläille ottavansa aikaa punnitsemiseen; jos he jotakin toivoivat, niin heidän piti palata huhtikuun idukseksi" Latinassa on predikaatti lauseen lopussa, ja tekstissä on ollut paljon lauseenvastikkeita kuten Ablatiivus absolutusta ja Accusativus cum infinitivoa. Tässä näytteessä ei ehkä kumpaakaan, mutta aiempi ilmaissee menneessä ajassa tekemistä. Voitettuaan viholliset Caesar oli erittäin suosittu ja lempeämielinen. (Tämä ei ollut Caesaria), myöhemmin olen lihavoinut rakenteen, jonka oletan olevan ablativus absolutus.

Caesarin tavoitteena on joka tilanteessa varmistaa joukkojensa ruokahuolto: "Caesar joka päivä vaati aeduilta heidän valtion nimissä lupaamansa viljaa". ... "jo kahden päivän kuluttua olisi jaettava viljaa sotajoukoille". ... "Caesar lähetti kehoittamaan olemaan auttamatta pakolaisia viljalla" ... Viljan saanti on ollut tärkeää, samoin kun piiritystilanteissa myös vesi ja muu huolto. Jos paikalliset eivät keränneet viljaa hänen joukoilleen, sitä Caesar katsoi karsaasti  "Nämä peloittavat kiihottavalla ja rikollisella puheillaan rahvasta kokoomasta sitä viljamäärää, joka heidän piti suorittaa".

Toinen asia joka säännöllisesti toistuu, ovat panttivangit. "vaati heiltä panttivankeja, aseet ja heidän puolelleen karanneet orjat". Panttivankeja ei siis siepattu vaan niitä vaadittiin tai annettiin.

"Hankki panttivangeilla vakuutuksen .."

Helvetialaissodat päättyivät luonnollisesti Caesarin voittoon. Minusta tuntui, että teksti oli vielä jotenkin realismin rajoissa teoksen alkuosassa.

Vercingetorix nostaa kapinan

Vercingetorixin onnistui nostaa kapina jo kerran rauhoitetussa Galliassa. Nostan tämän esiin lähinnä Asterix-teosten takia, siinä samainen Vercingetorix esiintyy hahmona. Caesar pitää galleja juoruilijoina "Gallit itse liioittelevat ja sepittävät tilanteen mukaisia lisähuhuja".

Vercingetorixin kanssa Caesar ottaa tuimasti yhteen, mutta lopulta Vergingetorixin käy huonosti. Alesian piirityksessä Caesar rakennuttaa ansoja, ja vallihautoja sekä yrittää katkaista kaikenlaiset huoltotiet. Tämä on minusta tyypillistä. Vastustajat kuristetaan myös insinööritaidolla. Caesar kuvaa, että hän teki sillan päivässä, mihin olisi galleilta kulunut ainakin kaksikymmentä päivää. Usein kaupungit ovat rakennettu kukkulan huipulle, joka on oiva paikka heittää alas kiehuvaa talia, mutta huono paikka, sikäli, että huoltotiet on helppo katkaista.

Vercingetorixin kanssa lopulta käydään tuima taistelu. Caesar turvautuu jopa germaanien apuun. Asioilla on aina kaksi puolta. Critognatuksen puhetta Caesar pitää erikoisena "törkeän julmuuden takia", vaikka kaveri vain pohtii murtautuako piiritetystä kaupungista vai antautua, ja pohtii roomalaisten motiiveja, jotka nyt katsottuna olivat varsin sotaisat, eivätkä kovinkaan oikeutettuja. Tässä jaksossa selviää, se mikä ei Asterix-albumeista selviä, eli gallialaisilla on luonnollisesti hevosia, ratsuväki ja jousimiehiä. Tässä jaksossa mainitaan "Brutus-nuorukainen". Lopulta Vercingetorix häviää, ja selittää ryhtyneensä taisteluun yhteisen vapauden puolesta, ei omia etuja tavoitellen, mutta gallialaiset luovuttivat Vercingetorixin ja aseet.

Loput Gallian sodan taistelut ovat Caesarin omakehuista selitystä. Se on toisaalta mielenkiintoista, mutta raakaa.

"Itse hän lähti hävittämään ja tyhjentämään Ambiorixin aluetta"

"hävitettyään kaikkia seutuja veritöillä, tulipaloilla ja ryöstöillä sekä surmattuaan tai vangittuaan suuren määrän ihmisiä, Caesar lähetti ... Heidän kansakuntansa ei paljoakaan poikennut raakalaismaisilta elintavoiltaan germaaneista"

Ehkä ymmärsin väärin, mutta minusta Caesar tuhoaa ja hävittää, eli miten määritetään raakalaismaisuus, eikö Fabius ole raakalainen "Fabiusta suosi erittäin hyvä onni ja nopea menestys hänen alistaessaan uudelleen kansakuntia"

"Sitten hän (Caesar) koetti katkaista kaupunkilaisilta vedensaannin" ... ja onnistui .. "Siksi eivät ainoastaan karja ja juhdat vaan myös suuri määrä vihollisia menehtyi janoon".

Mutta Caesar oli omasta mielestään lempeä "Caesar tiesi hyvinkin lempeytensä ...", joka ilmenee puoli sivua myöhemmin " Senvuoksi hän leikkautti kädet kaikilta asekuntoisilta, mutta säästi heidän henkensä, tehdäkseen heistä eläviä esimerkkejä ilkityön rangaistuksesta".

Tämä on minusta jo liian paksua millä mittarilla hyvänsä mitattuna, ja Caesar mainitsee Caesarin suorittaneen maapäivät, ratkoneen riita-asiat ja jakaneen palkintoja. Caesarilla on Caesarin mukaan päämääränä pitää kansat ystävyyssuhteissa, siksipä "kaikkialla missä Caesar kulki pyrittiin kaikin ajateltavin keinoin juhlimaan häntä". Luultavasti kuitenkin ne, joilla ei ollut enää käsiä, eivät kuitenkaan vilkuttaneet.

Mykistävän hieno teos, jonka lukeminen avarsi, suositan sotahistoriasta kiinnostuneille, mutta myös pasifisteille, sekä niille, jotka haluavat tietää millä tavoin  saatiin aikaan Pax Romana.

***
Shakespearen Julius Caesar näytelmän arvioni on täällä.

Linkkaan lopuksi mielenkiintoisen bloggauksen Gallian sodan kuvitetusta laitoksesta tänne.