Tove Jansson: Taikurin hattu

Tove Jansson: Taikurin Hattu, viidestoista painos, 2001, Trollkarlens hatt, 1956, suomentanut Laila Järvinen.

Tove Janssonin Taikurin hattu on täysverinen seikkailutarina, jossa on paljon tapahtumia. Johdannossa Muumit käyvät talviunosille, nukutaan sata päivää ja yötä vatsassa kuusenneulasia, ja kevään tullen herätään. Johdannossa tulee yllätys, myös Nuuskamuikkunen nukkuu talviunet muumitalossa ”Mutta Nipsu kuorsaa niin kauheasti, pyytää Muumipeikko, enkö saa nukkua mieluummin Nuuskamuikkusen kanssa”. Saahan hän ja kuusenneulaset vatsassaan talven yli nukutaan, kunnes keväällä herätään, ja seikkailun avainesine Taikurin tiputtama "korkea musta hattu" löydetään. 

Taikurin hattu muuttaa kaiken sinne joutuvan, munankuoret pilviksi, joilla leijaillaan, Muumipeikon kummituseläimeksi, joka muuttuu vain äidinrakkauden myötä takaisin muumiksi, Muumipeikko sanoo itse olevansa Kalifornian kuningas ja panettelee Muumipeikkoa. Hiekka muuttuu vedeksi, Vesi muuttuu mehuksi. Muurahaiskorento muuttuu pieneksi siiliksi, ja sanakirjan sanat eläviksi.  Hattu on siis vaarallinen, se muuttaa kaiken ennakolta arvaamattomaksi, särjetkin muuttuvat kanarialinnuiksi.

Piisamirotan tekohampaat, ei kerrota miksi muuttuvat, äiti kuulemma osaa kertoa? Itse en tiedä ja luulen, että Tovekaan ei tiedä tai ei ainakaan kertonut, tätä olen monesti pohtinut. Jokin elävä se saattaa olla, sillä luolassa oli kummia jälkiä.

Muumit ovat omistamisen suhteen vapaamielisiä. Rannalta löytyy purjevene, ja nimetään Seikkailuksi ja lähdetään seikkailulle Hattivattien saarelle. Hemuli, joka täydellisen postimerkkikokoelman jälkeen on hankkinut uuden harrastuksen, joka ei koskaan ole täydellinen eli kerää kasveja. Hän suuttuu hattivateille, ja varastaa tai ottaa heidän palvomansa ilmapuntarin. Ovatko hattivatit ostaneet sen? Epäilen, mutta omanaan he sitä pitävät. Hattivattien vierailun aikana Niiskuneidin otsatukka kärähtää ja myöhemmin löydetään puinen keulakuva, jossa "kaunis" nainen. Saarelta löytyy myös kultaa ja kultavuori. Myrsky on tuonut hylkytavaraa. Muumipeikko saa omakseen lasipallon, "jonka sisällä sataa lunta".

Taikurin hattu aikaansaa muumitalossa viidakon, jossa lapset leikkivät Tarzania. Mamelukkikala pyydystetään, vaan sitä ei ehditä punnita, kun Hemuli jo sen paistoi viidakon puilla. Väkevä oli taikurin hatun voima, taikuri oli sen retkillään pudottanut. Taikuri etsii maasta ja planeetoilta kuningasrubiinia ja kerää jalokivia, keräilyharrastus toki sekin. Muumitaloon pyrkii kaksi pakolaista ja joku, joka ajaa heitä takaa: Tiuhti ja Viuhti ja Mörkö. Tiuhti ja Viuhti puhuvati omituisestiti, ovatti pohjoisestati.  Heidän matkalaukkua tai sisältöä Mörkö halajaa. Käydään oikeudenkäynti, jossa roolit jaetaan. Matkalaukun sisältö on todisteiden mukaan Mörkön, laukku ei. Hemuli saivartelee kuitenkin asialle, eli onko tämä kritiikkiä oikeudenkäyntejä kohtaan. Kysehän on jo varkaudesta, tai riita-asiasta, jossa esineen omistusoikeudesta on epäselvyyttä. Mörkö hyhmää pukaten tulee paikalle, ja hänen kuningasrubiini on, kuten oikeuskin sen totesi, mutta Mörkö vaihtaa sen toiseen tavaraan.

Tiuhdilla ja Viuhdilla on jatkossakin ongelmia ymmärtää omistusoikeuksia...

Taikuri tulee Muumilaaksoon ja toteuttaa toiveita, ja ketkä toivovat mitäkin?

Juoni on  siten likimain kuten piirretyssäkin , mutta syitä miksi kannattaa lukea tämä kirja, koska selviää

- Mihin kirjassa Mörkö vaihtoi kuningasrubiinin?

- Kuka oli oikeuden tuomari, siitä kuvakin kirjassa :)
- Mitä taikuri taikoi kirjassa? Enemmän kuin tv-sarjassa, ja eri ihmisille
-Lisäksi Taikurin tulo on kovin erilainen, ja osaa ottaa toisia hahmoja

TV-sarjan jaksoja on tästä kirjasta useita. Sarja alkaa juuri tämän kirjan tapahtumista, mutta mamelukin pyydystyksestä on oma jaksonsa. Pikku Myy on tv-sarjassa, vaan ei tässä kirjassa, tässä on toisaalta Piisamirotta, joka saa tarpeekseen hulinasta ja lähtee erakoksi, mikä tarkoittaa sitä, että on jonkun toisen niskoilla, mutta vain vähäksi aikaa, pian hän on taas perheen passattavana. Nuuskamuikkunenkin lähti kesken pois, tulee sitten keväällä, eli Nuuskamuikkusen vaelluskausi alkaa.

Taikurin hattu on puhdas seikkailukirja, siinä on tuttu muumifilosofia: erilaisuuden hyväksyminen: Muumimamma hyväksyy ruman vitsailevan olion lapsekseen, Tiuhti ja Viuhti otetaan turvaan, Mörkön omakseen väittämää esinettä varten järjestetään oikeudenkäynti, Piisamirottaa siedetään, ollaan siis isoa perhettä, kirjassa löytyy myös väkivallattomuus, esimerkiksi alussa puhutaan Tarhakäärmeherran kanssa. Ei-kaupallisuus on monesti aistittavissa. Löytämällä kullalla muumit koristelivat puutarhaa. Toisaalta tavaroilla ja aarteilla on merkitystä. Lehti esimerkiksi tulee, ja kahvia juodaan. Muuten pärjätään pannarilla, hillolla, kalalla, munilla ja mehulla. Muumipapalla on omat viljelyksensä.

Elämässä joutuu tekemään valintoja. Kun Tiuhti ja Viuhti ovat turvassa, Mörkö jää ulkopuolelle. Niiskuneiti kokee ulkonäköpaineita. Hän muunsi silmänsä keulakuvan naisen silmien kaltaiseksi, mutta katui. Se, mikä toisella on kaunista, näyttää rumalta toisella.

Katsomalla kirjan alun karttakuvaa, jossa on huonejärjestys,  selviää, että Muumipeikon äidillä ja isällä on erilliset huoneet. Kertooko se jotain heidän suhteestaan? Tiuhtilla ja Viuhtilla on yhteinen huone, kuten Niiskuilla, huoneita on myös Nuuskamuikkusella, Hemulilla, Nipsulla, sitten on vierashuone ja Vaikka mikä huone. Piisamirotta asuu tietenkin talossa. 

Kertoja on kaikkitietävä.

Kirjoissa on upeita Tove Janssonin piirtämiä mustavalkoisia kuvia.

Taikurin hattu on mukava muumikirja, josta jo lapsena pidin, sen juoni tiivistyy Taikurin hatun ja kuningasrubiinin vaiheisiin: löytämisiin ja  katoamisiin.

***

Suosittelen jokaiselle suomalaiselle muumikirjoja, vaikka jossain iässä muumikirjat ovat mamisten juttu, mutta aikaa myöten niitä taas uskaltaa lukea.

Muumikirjoja ei voi ottaa tarkkana henkilökuvauksena. Myöhemmät kirjat muuttavat Nuuskamuikkusen enemmän vaeltajaksi, oman tiensä kulkijaksi, joka asuu teltassaan. Muumikirjoista Muumipeikko ja pyrstötähti sekä Muumipapan urotyöt ovat myös juonivetoisia, Vaarallinen juhannus sisältää tummempia sävyjä, kuten Taikatalvi. Viimeisenä kirjoitetut Muumipappa ja Meri ja Muumilaakson marraskuu eivät ole juonivetoisia, vaan pohdiskelevia teemoiltaan monisyisiä kertomuksia, mistä täällä.

Painamalla linkkisanoja Tove Jansson tai muumit pääset muihin "muumikirja-analyyseihini", jotka antaumuksella kirjoitettuja, mutta aika rosoisia (= +sekavia)

***
Kiinnostavin teoksen termi on "oikaisukone", jota Niisku toivoo. Se tietäisi, onko asiat oikeita vai vääriä. Ilman oikaisukoneita, voin sanoa, että tämä bloggaus on enemmän oikea kuin väärä. Oikeassa elämässä monen idealistin hanke toteutuessaan tuottaa hyvän lisäksi myös vahinkoa. Oikaisukoneelle olisi käyttöä.
***