Shakespeare William: Hamlet

Shakespeare William: Hamlet oli mahtava lukukokemus. Luin ensin Paavo Cajanderin suomennoksen vuodelta 1879, Gutenberg-palvelun kautta ja myöhemmin Matti Rossin uuden suomennoksen vuodelta 2013, kuva on kirjan kannesta, jossa on Ralf Långbackan loistava esipuhe "Hamlet -kysymyksiä ja arvoituksia".

Hamlet on nimeenomaan näytelmä, joka pitää katsoa teatterissa. Tämä bloggaus perustuu lukukokemukseen, jossa painottuu kirjoitettu kieli.  Hamletissa on kyse itsensä etsimisestä, Hamletin "yksinpuheluista", ja tietoisuuden kasvamisessa. Hamlet tajuaa palattuaan Tanskaan, että Claudius uusi kuningas on murhannut hänen isänsä ja nainut Hamletin äidin Gertrudin. Hamlet rakastuu Ofeliaan, Hamlet hylkää Ofelian, joka hukuttutuu. Hamlet itse asiassa surmaa myös Ofelian isän Poloniuksen, joka salakuuntelee verhon takana. Porukkaa muutenkin lakosi näytelmässä kuin sadonkorjuussa viljaa. Claudius ja Hamlet molemmat kuolevat eli tragediahan tämä oli, joskin kertomus sisältää aimo annoksen huumoria ja huikeita vuorosanoja ja runoja. Kuten Långbackan alustuksen nimestä voi päätellä, näytelmä sisältää paljon myös pohdintaa.

Tapahtumapaikkana on Tanska ja Helsingörin linna, jossa prinssi-Hamlet on murheen alhossa, kuningasisänsä poismenon johdosta. Epätoivoa raivoksi muuttaa haamun ilmoittama tyly tosiasia.

Sukurutsaan Hamletin Claudius-setä ryhtyi, ensin veljensä myrkyttämään pystyi, kuningattaren veljen oman, kovin soman Gertrudin hurmas. Hamlet epäilyilleen saa lisäpontta, vahvistuksen näytelmän reaktioista. Tuoni niittää miestä naista, ensin hurme vuosi Poloniukselt', tyttäreltään Ophelialt' järki häipyi, veteen uppos. Kuningas-setä juonii henkeä Hamletilta, mutt' Hamlet kirjeen avas, sen tavas, mutta loppukahinoissa huonost' kaikill kävi, potin omi Fortinbras, korskea Norjan orhi...

Näytelmän kuuluisin runo on kolmannen näytöksen eräs runo, jossa Hamlet runoilee, että
Ken nuo haitat kärsis
Ja hikois, voihkais elon kuorman alla,
Jos pelko, mitä tulee kuolon maassa, —
Tuoss' salatussa, jost' ei matkamiesi
Palaja ykskään, — niin ei huumais mieltä,
Ett' ennen kärsimme nää tietyt vaivat,
Kuin uusiin riennämme, joit' emme tunne?
Tuskin moni maallikko tästä korvaansa lopsauttaa, mutta jos kirjaamme runon alun, niin tuntemukset ovat erilaiset

Ollako vai ei olla, siinä pulma: , jossa
Jalompaa onko hengen kärsiä
Kaikk' inhan onnen iskut sekä nuolet
Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan,
Lopettain kaikki? — Kuolla, — nukkua,
Ei muuta; — luulla, uness' että päättyy....

Kuinka pintatasolla on siis Hamletin tuntemus?

Näyttelijät, jotka esittävät teosta ja teatteriyleisö sisäistävät tämän hyvin, entä muut?

Teoksesta jää vain muutama sananparsi elämään, vaikka jokainen rivi ja sana ovat suurta draamaa ja taidetta. Tajusin, että eräs kuninkaan vuorosana sisältää termin Vesissä toinen silmä, se on eräs Eeva Joenpellon teos, jonka olen lukenut, mutten tajunnut viitettä, vaikka olin lukenut kerran ennenkin Hamletin.

Teoksessa on hienoa kerronnan vienti, runoissa haamun vuorosanoista selviää Hamletille rutsainen petos, "se sukurutsa, haurelias peto. Älynsä tenholla ja konnan-taidollaan .... sai puolisoni tuon tekopuhtaan -riettaan himon helmaan. Oi, Hamlet, mikä lankeemus ja petos..."

***
Jätän analysoinnit viisaammille, mutta Tanska (tanskalainen ym) sisältyy näytelmään laskujeni mukaan 41 kertaa, ja minusta ei pelkästään myönteisessä mielessä, mikä on sääli, koska Tanska on vain tragedian näyttämö. Kuuluisin on Marcellon toteamus, että "Jotakin Tanskan valtioss' on mätää". Tähän minusta ei ole perusteita. Hamletinkin toteamus "Tanskanmaa on vankila" saa Rosencranzin vastaväitteet, johon Hamlet inttää vastaan, että Tanska on vankiloista pahin..

***

Cajander käyttää sanaa hornaa yhdeksästi.

Niin on se henki hornan, minkä näimme

Nyt yöst' on aika kummitusten; haudat

Nyt haukottaa, ja myrkkyns' itse horna

...

Näytelmässä on varhaisesta käännöksen ansiosta monia mainioita sanontoja, kuten murhe-vero

"Ett' isällesi murhe-veron maksat". Uusi vero varmaan olisi omiaan tasapainottamaan valtion taloutta. Vale -sana osuu loistavasti kuvaamaan tiettyä tilannetta "Ennenkuin valekyyneleitten suola/Veristä silmää punaamasta herkes"

***

Näytelmä lienee kirjoitettu ennen uskonpuhdistusta, joten eikö tämä haamu-kohta liity kiirastuleen?

Siks kunnes elämäni inhat synnit

Tulessa puhdistuvat. Jos ois lupa

 ***

Kuten Romeossa ja Juliassa Shakespeare on viehtynyt minusta lievään kaksimielisyyteen (anteeksi kirjallisuustietäjät :)

Onnettaresta puhutaan: .

Hamlet: Ettekä hänen kenkäinsä anturoina?

Rosencranz: Emme kumpaakaan.

Hamlet: Tyyssijanne on siis hänen uumiensa kohdalla, tai hänen suosionsa keskipisteessä?

Gyldenstern: Niin tosiaankin, me olemme hänen uskotuitaan.

Hamlet: Salaisissa asioissa kaiketi? Aivan oikein: hän on portto. — Mitä uutta?

...

Hamlet-tragediassa olevaa huumoria olen käsitellyt täällä.

Teoksen lukemista kovasti suositan ja bloggaamistakin :)

Gutenbergissä on Hamlet suomeksi

***

Hamlet on taipunut monesti myös elokuvaksi. Kuvassa oleva DVD:n kansi on sir Laurence Olivierin Hamlet vuodelta 1948, joka sai neljä Oscar-palkintoa: paras elokuva, paras miespääosa.

Jean Simmons näyttelee Ofelian osan, mutta miekankantajana on Christopher Lee, kaverilla on mahtava ura.

Filmi on mustavalkoinen, ja kuvasta näkyy paremmin kuin DVD-kannesta kuvauksen laatu. Filmissä painotetaan tarinaa miehestä, joka ei osaa valita. Filmi on varsin uskollinen Shakespearen tekstille ja näytöksille. Haamu esiintyy, on epäilys, masennus, Hamlet tuottaa teatterin esityksen, surmaa Poloniuksen, Ofelia kuolee, ja lopulta kuolevat suurin osa näyttelijöistä. En löytänyt koomisia piirteitä filmistä, mutta ilmeisesti se on ollut laadukas, jos on ollut vuoden paras elokuva.