Kersti Bergroth: Kuninkaita

Kersti Bergrothin Kuninkaita, on Otavan painama satukirja vuodelta 1956, jossa on kymmenen satua. Kuvitus ja ilmeisesti myös kannen kuva on Kylli Kosken.

Kirja oli kirjaston poistokappale ja vaimoni omaisuutta nyt, hinta 0,70 euroa.

Luin ensimmäisen ja viimeisen sadun eli Prinssi, joka ei tietänyt, kuinka viisas oli eikä kuinka tyhmä hän oli sekä Tyttö ja hänen kuninkaansa. Kirja on imenyt elämän nesteitä, joten jätin enemmät lukemiset.

Molemmat sadut olivat kuitenkin hyvin opettavaisia ja herttaisia.

Ensimmäisessä Prinssiä varjellaan ulkomaailman vaikutteilta. Hän tapaa kuitenkin kerjäläistytön, jonka ajatukset syntymisestä johonkin luokkaan, ja ammatin hankkimisesta ovat meille kaikille huomion arvoisia, myös Prinssille. Vaikka tyttö oli syntynyt kerjäläiseksi, hän pyrkii sisäköksi, ja hänen veljensä suutariksi. Prinssi taas astuu kuninkaaksi juurikaan ponnistelematta. Tässä tarinassa tapahtuu rakastumisen vuoksi pikahäät, ja kerjäläistytön sisäkön haaveet saivat jäädä.

Viimeisessä tarinassa yltäkylläisenä elävä kuningas tapaa villaa kehräävän tytön, joka osaa puhua lintujen kanssa, ja tekee maittavaa leipää ja kalaa, jotka maistuvat viinin ja herkkujen turruttamalle kuninkaalle. Tapaamiset kuninkaan ja köyhän tytön välillä ovat merkityksellisiä. Tässä tarinassa tytön aviosääty ei vaihdu, mutta tapaamiset jatkuvat eräiden ongelmien ja katkosten jälkeen.

Kävin uudessa Turun kaupungin kirjastossa varaamassa erään kirjan, jonka matkan seurauksia tämäkin kirja on.

Turun kaupungin kirjasto on minusta moderni sivityksen keskus ja lukupaikka. Lasten kirjaston hyllyjärjestystä, joskus kummastelin, mutta ymmärsin sen viimein. Sokkelo on lapselle luultavasti elämys, ja kaikki kirjathan loppujen lopuksi löytyvät. Tilaa myös ylöspäin riittävästi. Lisäksi lasten osasto on alakerrassa parhaalla paikalla :)