Robert Louis Stevenson: Aarresaari sekä R.L. Stevenson: Huomispäivän laulu

Robert Louis Stevenson: Aarresaari, wsoy Nuorten toivekirjasto

R.L Stevensonin Aarresaari (1883) on legendaarinen kirja, Jim Hawkinsin kertomus hurjasta aarteen etsinnästä, löytämisestä ja poiskuljetuksesta. Jim on tarinan päähenkilö, joka on merkinnyt 1700-luvulla tapahtuneen tarinan muistiin, kirjassa jotkut luvut ovat tohtori Liveseyn kertomia.

Juonitiivistelmä ja henkilöt
Nuori Jim Hawkins tutustuu perheensä Amiraali Benbow täysihoitolassa neuroottiseen merimieheen Billy Bonesiin. Jimin isä kuolee tarinan alussa ja majatalo jää Jimin ja äidin hoitoon. Billy Bones pelkää yksijalkaista merimiestä ja ihmisiä yleensäkin. Sokea mies tovereineen ilmestyykin pian tekemään tiliä.Bonesin kanssa. Musta merkki annetaan ensimmäisen kerran, se on eräänlainen haaste. Kapteeni kuolee. Aarrekartta jää kuitenkin Jim Hawkinsille. Paikallinen patruuna Trelawney varustaa Hispaniola-laivan aarteen poishakemiseksi.  Patruunan ja Jimin lisäksi laivaan tulee tohtori Livesey. Laivan kapteeniksi pestataan kapteeni Smolett, mutta merirosvoja pestautuu salaa miehistöksi. Kokiksi pestautuu mukavan oloinen puujalkainen John Silver.  John Silver on erityisen ystävällinen Jimille, ja kehuu tätä. Jimin pelot yksijalkaisesta merimiehestä unohtuvat. Laivamatkalla Jim on ruumassa ja piiloutuu omenatynnyriin. Sieltä hän kuulee kiihkeän keskustelun kapinayrityksestä, jota johtaa "mukava ja yhteistyökykyinen" John Silver. Kapina alkaa saarella, ja miehistöt hajaantuvat, mutta miehistö jakautuu kahteen osaan. Saarella on taisteluja aarteesta. Aarre ei kuitenkaan löydy kartan osoittamasta paikasta, vaan saarelle jätetty erakko Ben Gunn on sen siirtänyt. Jim tutustuu matkoillaan Ben Gunniin. Saarella on monia käänteitä, ja Jim siirtää laivan paikkaa ja joutuu väärään leiriin. Lopulta kapina kukistetaan. Kuitenkin kapinan päällikkö John Silver nöyristellen ja imarrellen pääsee laivaan paluumatkalle kokiksi, ja karkaa muutama rahapussi mukanaan. Hawkins otaksuu, että hän elää värillisen vaimonsa ja papukaijansa kapteeni Flintin kanssa.

Kirjan on kirjoittanut Robert Louis Stevenson 1800-luvulla, eli kirja on kirjoitettu ennen Tarzania, mutta Robinson Crusoen jälkeen. Kirjan kansi on loistava, lisäksi alkulehdillä on kartta. Tarina jakaantuu VI osaan, 34:ään lukuun ja 224 sivuun. Teos voi jakaa mieleisellään tavalla: eräs tapa on ennen kapinaa ja sen jälkeen, tai maassa oloaika, laivamatka ja saarella oloaika. Kirjan kannessa on kuvattu suurin konna, kiero, lipevä liero ja paatunut petturi, jolla puheenlahjoja piisaa. Pitkä-John Silver on yksi päähahmo koko tarinassa, jossa hahmoja on runsaasti, ja osa poistuu päiviltä. Henkilöt jakautuvat kapinallisiin ja muihin.

Lienee parasta olla kertomatta koko juonta yksityiskohtaisesti vaan keskittyä muihin asioihin.
1. Naisia saarella ei ole. Ainoa kertomuksen nainen on Jimin äiti ja nainen josta puhutaan eli Silverin värillinen vaimo, tämä kasvaa myyttisiin mittasuhteisiin.

2. Kirja voidaan jakaa osiin jopa juonen käänteiden osalla, eräs tärkeimmistä on Jimin omenatynnyrikuuntelu, jolloin puujalkapaten petturuus ilmeni sekä erakon ilmestyminen aarteen kanssa, Jim on päähenkilö, mutta ei muissa hahmoissa on paljon enemmän sisältöä. Jim jää seikkailuistaan huolimatta tapahtumien kertojaksi ... ,

3. Saari. Saaren luontoa, muotoja ja erakon elämää hyödynnetään paremmin kuin Robinson Crusoessa. Robinsonissa saari ei ole keskeinen.

4. Aarteen etsintä. Kirjassa on kaikki elementit: salaisuus, varustelu, etsintä, kapina, taistelu, löytyminen ja miten sitten kävikään.

5. Kirjassa on läsnä sekä isänmaallisuus että uskonto. Kapteeni Smolett, joka  on pedantti johtaja ottaa mukaansa saareen joukon tavaroita, ja kun ne luetellaan, mainitaan ensin Britannian lippu ja sitten Raamattu. Tässä kuvastuu hänen arvonsa. Myös lääkäri Livesey on kruunun mies, ja kaikki Jumalaa pelkääviä, paitsi tietenkin konnat.

6. Eläimistö, erakoituminen ja yhteys
John Silverin lemmikkinä on papukaija kuten Robinson Crusoella. Saarella on vuohia kuten Crusoen saarella. Erakoituminen vaikuttaa Ben Gunnin mieleen hajottavasti toisin kuin Robinson Crusoen. Tarzanhan taas kesti yksinäisyyttä hyvin ja pystyi kehittämään itseään yksin yksinäisyydessään. Toisaalta Robinson viihtyi yksin pisimpään, ja hän ei etsinyt seuraa, mutta tuli myöhemmin toimeen Perjantain kanssa opettaen häntä. Tarzan taas piti alkuasukasheimon aisoissa, pelasti amerikkalaiset, hyvät eurooppalaiset ja tunsi vetoa Jenkkilän Janeen.

7. Kerronta
Robinson Crusoessa näkökulma on Robinson Crusoen, Aarresaaressa Hawkinsin (ja tohtorin) kerrontaa ja Tarzanissa henkilön, joka on kuullut tarinan ja tarkastanut "asiakirjoja".

8. Kritiikki
Robinson Crusoe näkökulma on lievästi kolonialistinen ja "hieman" sovinistinen, tai nainen vain puuttuu. Aarresaaressa John Silverin vaimosta puhutaan, mutta teos ei ole sovinistinen eikä siirtomaa-asia ole mukana. Tarzanissa kolonialismi on läsnä, mutta sitä ei minusta ihannoida.

Stevenson on laajentanut aarresaarikertomustaan novellissaan joka on julkaistu teoksessa Huomispäivän laulu, 

Viimeisenä tarinana on Aarresaaren sankarin kapteeni Smolletin ja kapinallisen John Silverin, konnan keskustelu, kahden luvun välillä eli lukujen XXXII ja XXXIII, teoksessa on 34 lukua, eli teoksen loppuvaiheessa ennen toiseksi viimeistä lukua, missä tapahtuu eräs monista käännekohdista. Kapteeni Smollett hyvien puolelta, ja John Silver pahojen puolelta keskustelevat. Lyhyttarina aukeaa vain Aarresaaren lukeneille. Molemmat henkilöt ovat keskeisiä. Smollett on isänmaallinen ja uskonnollinen periaatteen mies, joka tekee aina velvollisuutensa. John Silver on taas koko kirjan mielenkiintoisin henkilö. Kaveri, joka juonitteluistaan ja kapinastaan huolimatta onnistui lähtemään laivalta rahapussi mukanaan, on kiinnostava myös taustaltaan. Silver oli tiettävästi ainoa, joka oli naimisissa. Hänen vaimoonsa sisältyi myyttistä ihailua, mutta myös pelokasta epäilyä, joka selviää Aarresaaren  Trelawnyen kirjeestä, missä hän kirjoittaa ennen merimatkaa. ”Hän (John Silver) jättää vaimonsa hoitamaan ravintolaa, ja koska tämä on värillinen nainen, niin on kai anteeksi annettava, jos me kaksi vanhaapoikaa otaksumme olevan yhtä paljon vaimon kuin terveydenkin syytä, että hän lähtee merille”. Itse asiassa miltei koko miehistö oli John Silverin "palkkaamaa" ja hän todella tiesi, mitä oli tekemässä, eikä syynä lähtöön  todellakaan ollut vaimo vaan aarre ja sen saaminen itselle.

Viitteitä Silverin vaimoon teoksessa on muitakin myös lopussa. Huomattavaa on, että Silver on äärimmäisen uskollinen vaimolleen, joka puolestaan odotti miestään jossakin ennalta sovitussa paikassa, jonne kapinan johtaja rahojen kanssa tuli.

R.L. Stevenson: Huomispäivän laulu, Satuja täysikasvuisille ; Basam books 2003 sisältää Aarresaari teoksen kirjoittajan postuumisti julkaistuja lyhyitä tarinoita, joista kaksi on faabelia. Miltei joka tarinassa on voimakkaita kannanottoja ja opetuksia. Teoksessa on 92 sivua, ja suomentajan jälkisanat. Suomentajaksi on mainittu Virpi Hämeen-Anttila.

Nimitarina on toiseksi viimeisenä. Siinä kaunis prinsessa oppii vuosien kuluessa nauttimaan tästä hetkestä ja oppii olemaan murehtimatta turhaan huomisesta.

Huomispäivän laulun tarinat julkaistiin vasta kirjailijan kuoleman jälkeen lähipiirin vastustuksen vuoksi. Monessa tarinassa on teemana usko, rajoittavat uskomukset ja totuus. Monessa tarinassa on kuitenkin rajuja tekoja ja armotonta moraalia. Eräässä tarinassa palomies hakkaa kirveellä sairaan autettavan, sillä tämä käskee pelastamaan vain voimakkaita. Syytä kysyttäessä sairas toteaa, että voimakkaiden pitää auttaa heikkoja. Tämän hölmöyden vuoksi palomies lyö kirveellä sairasta. (perustelut olivat siis ristiriitaisia).

Samanlaista hölmöyden halveksimista on eräässä toisessa tarinassa. Tarinoita on yhteensä kaksikymmentä. Eldin talo -tarinassa kahleista vapautuminen vaatii rajuja toimia, ja johtaa uuteen orjuuteen, ja entistä huonompaan tilanteeseen. Uppoavan laivan kannella voi miettiä, mitä kannattaa tehdä, ja sanoma on joka päivä ajankohtainen. Kahden tulitikun syttymättömyyttä pohdiskellaan, lähetyssaarnaaja pysyy uskossaan, veljekset etsivät koitinkiveä, toinen liian pitkään.

Kahdessa faabelissa vaunuhevoset tapaavat ratsuhevosen, ja nuijapää puhuu sammakon kanssa, joka väittää, ettei ole ollut nuijapää. Lapset luultavasti jossakin vaiheessa tajuavat, että heidän vanhempansa ovat olleet hyvinkin heidän kaltaisiaan ja tehneet samat hölmöilyt, joista he varoittelevat..

Rumakin mies saa vaimokseen kauniin ylimyksen, kun pokka pitää. Rajuin tarina lienee silti Neljä maailmanparantajaa, jotka päätyvät varsin kyyniseen lopputulokseen.

Loppusanojen kanssa teos kattaa sata sivua. Minusta tämä kannatti ostaa. Tosin sain tämän syntymäpäivälahjaksi, mutta oli siis mukava lahja.