Anni Swan: Tottisalmen perillinen

Anni Swan: Tottisalmen perillinen, W.S.O.Y, seitsemäs painos, 1941, ostin teoksen kirppikseltä hintaan 1,50 e, 200 sivua XII lukua.

Swanilta olen lukenut Ollin oppivuodet, ja tämä on leivottu hyvin paljon samoista aineksista. Tuhmaa tenavaa hemmotellaan, mutta vaikeuksien jälkeen kaveri on Herran ja herran nuhteessa. Perintöjä kytätään, mutta vilunkimiehet paljastuvat, huikeita tapahtuu  ja lopussa kiitos seisoo kahdella jalalla.

Minusta tämä oli varsin viihdyttävä ja vauhdikas kirja.

Juoni lyhykäisyydessään, ilman loppukäänteitä
Tottisalmen perillinen teoksen tapahtuma-aika on 1800-luvun Suomi ehkä enintään puolivälissä vuosisataa. Tottisalmen kartanoa hallinnoi rikas paroni von Sumersie, jonka oma poika on kateissa. Paronin edesmennyt tytär on mennyt naimisiin ja tuleva perillinen on hemmoteltu Klaus. Klausilla on sisko Beata. Sisarusten isä on hermoheikko leinitautinen kapteeni, joka ei halua kasvattaa lapsiaan, ja kukaan muu ei osaa eikä viitsi. Kapteenilla on ongelmallinen ruotsalaispalvelija Jonas. (Ollikin kidnapattiin juuri Ruotsiin, tämä on julkaistu vuonna 1914).

Klaus tekee kepposia, mustepullon laittaa taskuun, kissan vetää lipputankoon ja ampiaiset päästää luokkaan.  Juonta leivotaan eteenpäin, kuriton Klaus viedään pappilaan porisemaan paremmaksi ja oppimaan ihmisten tavoille, ja pappilasta tumma nuori Yrjö-renki otetaan kartanoon. Yrjö on kuin kauan sitten kadonnut paronin poika, jota varkaaksi syytettiin, ja sekös aiheuttaa eräissä epäluuloja ja vainoharhaisutta, ja pian pikku-Yrjö on varkaussyytösten kohteena ja häätöuhan alla. Mamseli kovasti pikkupoikaa puolustaa . ....

Pappilassa eletään Herran nuhteessa Maria yhdeksän vuoden ikäinen tekee jo ”toimistotyötä” sekä Josef ja Joel ahkeroivat. Klausille elo pappilassa tekee lopulta hyvää ja Yrjön kanssa tiet risteävät sekä kartanossa ja myöhemmin kymnaasissa, jossa Yrjö osoittautuu varsin lahjakkaaksi latinassa ja kreikassa ja hyväksi pallon lyöjäksi, kisällipoikia vastaan taistellaan, koulussa kollektiivirangaistuksia kärsitään, Yrjö opettaa asennetta myös Klausille, ja vaikka Jonas manipuloi Klausia, hän ei onnistu manipuloimaan mania itselleen...

Maaseudulle ilmaantuu väkeä etelän mailta ...
Veren sakeus lopussa mitataan ja asiat totuuden vaa'alla punnitaan, Kreikassakin käydään ja lopulta saadaan perillinen Tottisalmeen.
***
NIPOTUSTA

Anni Swan on taivuttanut nimeä Klaus genetiivissä Klauksen (ei sentään Klaun), kun minulle sopisi paremmin muoto Klausin. Klaus tekee maisteri Tickleniukselle kaikenlaisia kepposia, esimerkiksi kirjan alussa avaa Kreikan historian tunnilla sikarilaatikon, "jonne suurella vaivalla oli samana aamuna saanut ampiaispesän suljetuksi ... parvi ampiaisia lentää pörräsi ... ympäri huonetta.... pöristellen ja pistellen..." Siis ketä ne ampiaiset pistelivät huoneessa Klaus, Beata ja maisteri - ei heitä ainakaan, ja miten ampiaispesä, joka on paperimaista ainetta mahtuvat sikarilaatikkoon ja ampiaiset? Lapsuuden kodissani oli paljon ampiaisia kesäisin, ja pienimmät pesät ovat vain omenan kokoisia, ja niissä ei montaa ampiaista ole, enkä suosittele sen laittamista sikarilaatikkoon, eikä edes se sinne mahdu. Maassa oleva pesä tai muualla oleva iso pesä sen sijaan voi sisältää niin lukemattomia ampiaisia luultavasti tuhansia, eli en suosittele senkään laittamista edes jätesäkkiin. Ampiaisista toisaalta ei ole edes juurikaan haittaa, ellei pesä ole lasten kannalta väärässä paikassa.

Kieli on paikoin vanhahtavaa, kiihoitus on monesti suuri ja yhtymisiä tapahtuu. Tekstiasun modernisointi pilaa ehkä jonkun tunnelman, mutta voisi voittaa uusia lukijaikäpolvia puolelleen, puhutaan Robinson Krusoesta (ei Crusoesta).
Swanin teksti on  väkevää, ja tarinat hyviä ja ehyitä.

Kapteenin nimi, kuten Klausin ja Beatan on Wärnehjelm, esimerkiksi sivulla 155, sivulla 119 se on muodossa Värnehjelm "Vieläkö Värnehjelmin korvia särkee?" Oli lintsannut koulusta, mutta oppi olemaan lintsaamatta :)
***
Jotenkin näistä Anni Swanin romaaneista tulee mieleen nykylehtijuttujen "curlinglapset", joiden tieltä esteet kuulemma silotellaan. Äiti, isä, kummi ja mummi pyyhkivät kuulemma harjalla esteet edestä. Se, että onko nykyaikana tällaisia lapsia on minulle epäselvää, järkevät vanhemmat suojaavat pientä lasta, ja rohkaisevat isompaa asteittain ottamaan vastuuta, miten se tehdään, on minulle kuitenkin epäselvää, mutta tuntemani lapset ovat hyväkäytöksisiä.

Anni Swanin resepti kurittomiin kultamussukoihin eli kauhukakaroihin tuntuu olevan köyhyyden ja kovien kokemusten ja työn sekä toveripiirin taika, oppikoulun tunteja ja oppikoululaisten taistelua kisällejä vastaan teoksessa tarkastellaan ja työn kautta kauhukakarasta kasvaa urhea urho, joka ottaa vastuuta perinnöstään ja alustalaisistaan.

Suositan Tottisalmen perillinen -teosta myös aikalaiskuvauksena.

 Anni Swanin joku kirja olisi yleissivistyksenkin kannalta hyödyllinen.
***
Myönnän, että en ole lukenut näitä lapsena, jos olisin pitäisin varmasti vielä enemmän.