Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
Sivut
▼
tiistai 29. toukokuuta 2012
Tina Lundán: Ensimmäinen kesä
Tina Lundán: Ensimmäinen kesä, WSOY, 180 s., 2008, on romaani surusta, sen kohtaamisesta ja elämästä aviomiehen (isän) kuoleman jälkeen ensimmäisenä kesänä.
Romaani on äidin (Sanna) minäkerrontaa ja osin tyttären (Ulla) näkökulmaa, kun Isä (Pauli) on poissa.
Kesä vietetään kesäpaikassa, joka on itse asiassa yhteisöllinen ihmisiä, jossa Sanna sinnittelee surunsa kanssa. Kerronta on ruohonjuuritasolla ja kesäisen arkista. Eeva ja Jussi, heidän lapsensa, Sannan uusi miestuttavuus Harri jakavat aikaa keskenään, lapsilla on omat telttaretkensä, osa tarinasta on Sannan ajatuksia Paulin sairaudesta ja kuolemasta. Tarina on arkipäiväinen ja ennakoitavissa, mutta monella tapaa koskettava.
Lumiomena/Katja on blogannut tästä näin.
--
Joitain lainauksia
s.8 Ulla kurkisti leikkimökkiin. Sen oli ... rakentanut heille sitten kun ei ollut keksinyt muuta rakennettavaa.
s. 10 Likaiset vaatteet kielivät elämästä ja niiden pesemiseen kuului elämän jatkumisen pakko
s.17 Häneltä puuttui se osaaottava hienotunteisuus, jonka veruukkeella sureva jätetään omaan rauhaansa eli yksin.
***
Bloggaamistani teoksista tässä on paras kansikuva. Kesäinen tunnelma on aito.
Kirjan kansi on kaksiosainen valoisa yläosa, ja peilikuva-alaosa, jossa värit ovat tummat, niin kuin kirjassa jossa päähenkilön kesään kuuluu uuden elämään etsintää, ja häntä painaa raskas suru.
Yläosa edustaa valoa ja impressionismia vesipisaroiden kimaltaessa auringossa, auer kultaa vasemman käden, jossa pidetään vihkisormusta, sormet eivät näy. Oikea käsi alhaalla epäselvänä, reidet paljaana, uumalla jonkin näköinen vaate. Kaunis vartalo. Yläkuvassa on reipasta liikettä, joka on jämähtänyt alakuvassa. Yläkuvan reisi jatkuu polveen, reiden tumma peilikuva on samassa kulmassa kuin olisi sääri. Kuvaa katsoessa harmonia katoaa.
Myös vasen-oikea tilassa on kaksijakoisuutta. Huomaa alakuvassa näkyy oikea käsi, mutta ei juuri vasenta. Alakuvassa painovoima painaa vettä alas, vaalea vaate on tumma kuvan pohjalla.
En tiedä, onko kuvan tekijä miettinyt näin syvälle, mutta aivan loistava kansi.
Kirjan ostin kirjakaupasta, ja arvoin sen. Nyt uusi omistaja voi ihailla loisteliasta kantta.
Tämä, sekä etenkin tätä edeltävä Viikkoja, kuukausia olivat vaikuttavia kirjoja.
VastaaPoistaOletko jo lukenut tuon aikaisemman, jonka Tina Lundan kirjoitti miehensä Reko Lundanin kanssa yhdessä?
En ole, on ollut listalla, mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia sitä. Arvasin, että tämä liittyy siihen toiseen. Lukulistalla on :)
PoistaMinäkin pidin tästä ja suosittelen kovasti myös Viikkoja, kuukausia. Ja Reko Lundánin molempia romaaneja myös! Huomasin juuri tilastoistani, että luin ne kaikki putkeen marraskuussa 2009 (Ilman suuria suruja, Rinnakkain, Viikkoja, kuukausia ja Ensimmäinen kesä). Kertonee jotain kirjojen vaikuttavuudesta.
VastaaPoistaKiitos, pitää laittaa lukulistalle.
PoistaVoi, tämä on kyllä koskettava kirja, ja Viikkoja, kuukausia on pakahduttava. Lundanin Ilman suuria suruja on myös hyvä; eniten tykkäsin Kom-teatterin näytelmistä, joihin se perustuu (Aina joku eksyy ja Teillä ei ollut nimiä).
VastaaPoistaSamaa mieltä edellisten kanssa, mulle kävi kuten Pekalle, että luin molempien teoksia putkeen jokunen vuosi sitten. Onkohan Tina Lundán tämän jälkeen kirjoittanut mitään...?
VastaaPoistaMinäkin olen odotellut josko Tinalta tulisi uutta tekstiä.
VastaaPoistaKiitos Maria, Kirjanainen ja ruohonkortta luultavasti pitää etsiä näitä aikaisempia kirjoja.
VastaaPoista***
Minä pidän tuosta kannesta kovin näen siinä impressionismia :)
Minuakin Lundanien kirjat kiinnostavat, en ole lukenut vielä ainuttakaan kirjaa. Aiheet ovat surullisia, mutta ehdottomasti luen tämänkin jossain vaiheessa :).
VastaaPoistaKannattaa kokeilla :)
Poistakiitos vinkistä. en tiedä, osaisinko lukea tätä kirjaa miettimättä reko lundánia, mutta aina voinee yrittää. koskettava aihe varmasti ja voisin kuvitella, että arkinen ote vain korostaa kaiken hetkellisyyttä.
VastaaPoistaVaikka en ole lukenut Reko Lundanin teoksia, tiedän hänen tarinansa, ja hän tuli mieleen monta kertaa.
Poista