Petri Sarasteen teos oli varsin positiivinen kokemus. Sarasteen tyyli on asiallinen, ja teos on nopealukuinen ja selkeä. Teoksessa on 159 sivua, ja joka luvun alussa on mustavalkoinen kuva. Kiinan työhön menevälle teos on erittäin hyödyllinen, ja maallikolle avartava. Saraste tarkastelee kiinalaisten ja länsimaalaisten suhteita, varsinkin kun kiinalaiset ovat varsin isänmaallisia, ja yrittävät hyötyä länsimaalaisista, tähän pohjustuksesta käsitellään hieman Oopiumisotaa, joka käytiin 1800-luvulla. Ihmisinä Sarasteen mukaan kiinalaiset ja suomalaiset eivät eroa, mutta järjestelmä ja kulttuuri ovat erilaisia. Sivulla 39-40 esitetään jopa teoria, jonka mukaan Y-krosomin N3-haploryhmään kuuluu suomalaisista 62% ja kiinalaisista 80%. "Näillä ryhmillä on yhteinen esi-isä, joka eli Kiinassa 35 000 sitten ... tarpeeksi pitkälle, kun mennään, niin sukulaissuhteita alkaa löytyä", eli Sarasteen tämä huomio on ehkä vain heitto, mutta mukava piristys.
Kiinassa myllertää "kapitalismi" liike-elämässä ja järjestelmä on "kommunistinen", (Jokken määritelmiä). Keisariuskin Kiinassa päättyi vasta 1900-luvulla, ja toisessa maailmansodassa Japani miehitti Kiinaa. Toisen maailmansodan jälkeen tapahtui vallankumous, ja 1960-luvulla oli Kulttuurivallankumous, jonka ajasta olen lukenut Liang Hengin ja Judith Shapiron teoksen Kiinalainen nuoruus
Kiina on nykyisellään maailman väkirikkain valtio, ja työvoima siellä on halpaa. Sarasteen mukaan työvoiman hinta on edullinen, suunnilleen yhden amerikkalaisen työntekijän palkalla työskentelee 40 kiinalaista. Sarasteen mukaan rakennusmiehetkin tekevät seitsenpäiväistä viikkoa ja saavat pienen palkkansa kerran vuodessa uudeksi vuodeksi, jolloin menevät kotiiinsa. Made in China lukee monessa tuotteessa, mutta kauppa ottaa lännessä suurimman siivun tuotteista, merkin hallitsija osan, ja murto-osa jää valmistusmaahan.
(Seuraava on Jokkea =). Kuitenkin Kiinalla on ollut rahaa lainata länsivaltioille rahaa, ja kun Kiinalla aikaa myöten on riittävästi saatavia länsivaltioilta, sillä on sekä taloudellisia että poliittisia vaikutuksia. Velkaantuminen on seurausta peräkkäisistä finanssikriiseistä, mutta myös yhteiskunnan joustamattomuudesta, menoja on helpompi lisätä, kuin vähentää eli myös hyvinä aikoina on eletty velaksi. (Jokkeilu loppui =). Saraste kuitenkin toppuuttaa Jokken teoriaa, sillä on kuulemma ennustettu, että talousihme voi hiipua, vuonna 1979 alkanut jatkuva kasvu asettaa myös haasteensa väestön ikääntymisen, pankkisektorin mahdollisten ongelmien vuoksi, työpaikat siirtyvät halvempiin maihin kuten Vietnamiin.
Kiinassa byrokratia on suurta, työluvan saaminen kirjoittajalta kesti vuoden, veroilmoituksia pitää täyttää vuosittain kiinaksi. Länsimaalaisen kannattaa hankkia kiinalainen autonkuljettajaksi, koska kaikki sujuu paikalliselta helpommin. Kiinassa puolestaan suhteet ja verkostot ovat kaikki kaikessa. Verkostoissa on poliitikkoja ja yrityselämän edustajia. Länsimaalaiset ovat monesti turhan sinisilmäisiä mennessään yrityksineen muille maille mantuville, ja suhteissaan, tämän olin lukevinani rivien välistä.
(Seuraava on Jokkea =). Kuitenkin Kiinalla on ollut rahaa lainata länsivaltioille rahaa, ja kun Kiinalla aikaa myöten on riittävästi saatavia länsivaltioilta, sillä on sekä taloudellisia että poliittisia vaikutuksia. Velkaantuminen on seurausta peräkkäisistä finanssikriiseistä, mutta myös yhteiskunnan joustamattomuudesta, menoja on helpompi lisätä, kuin vähentää eli myös hyvinä aikoina on eletty velaksi. (Jokkeilu loppui =). Saraste kuitenkin toppuuttaa Jokken teoriaa, sillä on kuulemma ennustettu, että talousihme voi hiipua, vuonna 1979 alkanut jatkuva kasvu asettaa myös haasteensa väestön ikääntymisen, pankkisektorin mahdollisten ongelmien vuoksi, työpaikat siirtyvät halvempiin maihin kuten Vietnamiin.
Kiinassa byrokratia on suurta, työluvan saaminen kirjoittajalta kesti vuoden, veroilmoituksia pitää täyttää vuosittain kiinaksi. Länsimaalaisen kannattaa hankkia kiinalainen autonkuljettajaksi, koska kaikki sujuu paikalliselta helpommin. Kiinassa puolestaan suhteet ja verkostot ovat kaikki kaikessa. Verkostoissa on poliitikkoja ja yrityselämän edustajia. Länsimaalaiset ovat monesti turhan sinisilmäisiä mennessään yrityksineen muille maille mantuville, ja suhteissaan, tämän olin lukevinani rivien välistä.
Kiinan kieli on vanhin puhuttu kieli, ja kiinan kielessä on monia murteita ja kirjoitusmerkit ovat hankalia. Kiina ei kuitenkaan ole mitenkään homogeeninen maa, vaan suurien kontrastien maa. Monia kansallisuuksia asuu Kiinassa. Siellä on todella rikkaita, todella köyhiä, kaupunkien ja maaseudun vastakohdat ovat suuria, on etelä ja pohjoinen. Kiina alueenakin lienee Euroopan kokoinen, joten Sarasteen teos kaikessa erinomaisuudessaan on vain raapaisu, mutta minusta hyvä.
Kiinan halpa tavaratuotanto hyödyttää Sarasteen mukaan Yhdysvaltoja ja muita valtioita, koska tavara saadaan halvemmalla. Kirjan mukaan moni vientiyritys on yhteisyritys, josta hyötyy myös ”länsimaa”. Minulla on älykännykkänä alle 200 euron Huawei, joka on kiinalaista tekoa, se on toiminut hyvin, ja varsinkin netissä (Anroid-käyttis).
Väestön kasvua hillittiin yhdenlapsen politiikalla, tämä johtaa Sarasteen mukaan tilanteeseen, jossa vanhempien lisäksi myös isovanhemmat huolehtivat pienen vesan tulevaisuudesta. Poikien määrä verrattuna tyttöihin on varsin suuri. Tupakointi on yleistä. Lääkärinhoito on kallista ja vaikea päästä. Suosituin kiinalainen lienee Yao Ming, koripalloilija (Houston Rockets), lienee lopettanut uransa?
Koska Saraste on toimittaja, pohditaan sananvapauden rajoja.
Koska Saraste on toimittaja, pohditaan sananvapauden rajoja.
Edellä kuvatut asiat ovat mielenkiintoisia, mutta minusta parasta antia oli ihan tavallisen arjen esittely: autonkuljettajan kuvaileminen, liikennejärjestelyt, paikka, josta saa suomalaisia lihapullia, saasteongelma, liikenneruuhkat, ja käytännön pulmat jokapäiväisessä elämässä.
Tämä teos oli minusta lukemisen arvoinen, ja sen jälkeen arvostaa Suomen avaraa ja puhdasta luontoa, ja tietää Aasian asioista hieman enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti