Sivut

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Pikku prinsessa, F H Burnett

Luin tyttökirjan Pikkuprinsessa NTK painoksena vuodelta 1974. Takakannen mukaan se on kahdeksas painos 58. tuhat, eli tarkoittaako tämä kappalemäärää, on aika huikea! Teoksessa on 191 sivua 17:ssa luvussa ja se on kirjoitettu vuonna 1909, eli teos on yli sadan vuoden ikäinen. Kuinka monta äitiä ja isoäitiä ja näiden äitiä on teoksen lukenut. Monta! (kuinka monta isää??)

Päähenkilö Saara Crewe on Intiassa palvelevan kapteenin ainoa tytär, jonka ranskalainen äiti on kuollut. Isä vie Saaran Englantiin neiti Minchinin tyttökouluun koulutettavaksi. Herttainen, mutta määrätietoinen haaveilija pääsee kaikkien lemmiksi koulussa, mutta Saara pitää aina heikompien puolta, mutta 11-vuotispäivänä kaikki muuttuu, rikkaus haihtui ja osa vaihtui. Vastoinkäymiset alkavat. Tämä käännekohta tapahtuu sivuilla 66-67.
Aluksi ajattelin, että onpa liian herttainen kirja, mutta myötätuulessakin Saara säilytti realisminsa, ja puolusti sorrettuja ja itseään, tuhotyttöduo Lavinian ja Jessien viha-, iva, ja kaunapuheilta. Kun kaikki muuttui Saara joutui "kotiorjaksi" ja Lavinia pääsi piireihin ja vanhapiikakaksikko Minchin ja Amelia pääsevät kostamaan, yleensä vältän sanaa vanhapiika, sanaa, jolla on huono kaiku. Tässä tätä piirrettä rivien välissä painotetaan. Minchinin ensimmäisten sivujen kuvailussa kerrotaan ulkonäöstä s.10 kookas ja ikävä, kopea ja ruma ... isot kylmät kalansilmät   .. leveä liehittelevä suu... minusta ikävästi ilmaistu, mutta kuvailu tehty tarinan käännekohdan ymmärtämiseksi. Minchin "halusi hallita ja tuntea valtansa", s.74.

Roolien käänteisyyttä pohjustetaan monesti s.51 todetaan viisaasti, että Sattumasta johtuu, etten minä ole sinä ja sinä minä. Sattumaa muutenkin käsitellään. Sattuma on minusta teoksen ja tasa-arvon ydin. Emme valitse vanhempiamme, elämä on täynnä sattumuksia. Vai onko? Heldelmätarhan Kilmenyssä puhuttiin ennaltamääräämisestä. Jos kaikki on ennaltamäärättyä, mikä on yksilön rooli? Jos sattuma määrää, miten voin toimia. Tyttökirjat vastaavat kysymykseen, säilytä optimistinen ja avoin elämänasenne, ole kiitollinen ja suvaitsevainen, sillä pärjäät. Tässä kohtalo suosii kilttiä ja urheaa ja loppua kohti satu saa upean lopun.

Ihmisten kohtelusta intialainen havaitsee seuraavaa: s.128 Koulun johtajatar, joka on ilkeä nainen kohtelee häntä niin kuin paariaa ... Paariahan tarkoittaa kastittomia, oikeuksia vailla olevia ihmisiä.

Kuka voi väittää, etteivät tyttökirjat herätä ajatuksia?!? Onko elämä ennaltamäärättyä predestinaatiota, jossa käsikirjoitus on tehty, vai onko kaikki sattumaa, vai niiden välimuotoa, voiko vain joku tapahtuma olla ennaltamäärätty. Kirja on vaimoni omaisuutta, hän on lukenut sen hieman yli kymmenen ikäisenä. Luultavasti tällöin nuori lukija ei ajattele sattuman ja ennaltamääräämisen problematiikkaa eikä paariaa, mutta teos on rivien välissä hyvin opettavainen ja raaka. Köyhän osa on ikävä, mutta köyhtyneen osa on vielä ikävämpi. Luultavasti Burnett on saanut teokseen jotakin omasta nuoruudestaan, ja minusta sanoma on luettavissa ja allekirjoitettavissa vielä vuosisadankin jälkeen. s77 Saara toteaakin Beckylle, "että olimme aivan samanlaisia kaksi pientä tyttöä vaan". Koska sekä Montgomeryn ja Burnettin teokset ovat uskonnollisia, tätä sattuma vai ennaltamääräminen -asiaa pystyy aikuinen pohtimaan, vaikka kyse on lasten kirjasta. Burnett liputtaa tosiaan sattuman, ja siksi myös oman käytöksen ja yritteliäisyyden puolesta. Puhuttaessa paariasta hän viitannee kastittomien kohteluun, Saarahan on Intiassa syntynyt. Tässä on yhteys omien tekojen vaikutuksesta siihen osaan, jonka joutuu kokemaan syyn ja seurauksen lain perusteella noin yksinkertaistaen. Saara on tässä suhteessa esimerkillinen, hän sekä rikkaana että köyhänä auttoi aina hädänalaisia ja vielä köyhempiä, ja nälissäänkin antoi ruokansa vielä nälkäisemmille, ja se oli myös avaintapahtuma uuteen parempaan kohtaloon, Burnettin kirjassa on siis lohdullinen loppu.

Ajaton loistava tyttökirja dramaattisine juonen käänteineen. ja hyvä aina lopulta voittaa!

19 kommenttia:

  1. Hyvää pohdintaa. Tekisi mieleni lukea Pikku prinsessa uudelleen, jotta voisin alkaa miettiä kirjassa olevaa predestinaatio-oppia tai viittauksia siihen.

    Rakastin Pikku prinsessaa lapsena ja lainasin sen kirjastosta kerta toisensa jälkeen. Nyt aikuisena olen lukenut Burnettilta vain Salaisen puutarhan, joten ehkä tänä vuonna voisi olla Pikku prinsessan vuoro - ihan vaikka osana oman blogini kuukauden tyttökirja-projektia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Predestinaatiota on minusta varsinkin John Irvingin Ystäväni Owen Meanyssä ja Åsa Larssonin Mustassa polussa, vaikka tässä korostetaan minusta sattuman merkitystä, niin "sattumalta" tämä lopun herrasmies asettui asumaan vastapäätä, tässä on monta tasoa :).
      Moni on ihmetellyt, miksi luen myös nuorten ja lasten kirjoja "aikuisena", minusta hyvä nuorten kirja ja lasten kirja sopii myös aikuiselle ja toiseksi silloin voi miettiä vähän taustafilosofiaa.
      Minusta Pikku prinsessa oli hyvä, luultavasti meillä on myös Salainen puutarha, jonka voisin myös joskus lukea, luultavasti voit suositella.

      Poista
    2. Minusta on hienoa, että luet aikuisenakin tällaisia kirjoja. :) Niitä vähätellään ihan turhaan. Itse sain palata lastenkirjojen maailmaan jälkikasvun myötä, varsinkin muutama vuosi sitten niitä tuli luettua paljon. Mutta nuortenkirjoja olen nyt viime vuosina lukenut ihan omaksi ilokseni – osin omia vanhoja suosikkeja, osin ihan uusia (kuten Potterit). Pikku prinsessaa en ole ikinä lukenut, mutta kirjasta tehdyn Shirley Temple -elokuvan näin varmaan useampia kertoja, se on jäänyt elävästi mieleen.

      Poista
  2. Pikku prinsessa oli minun lapsuuteni rakkain kirja. Voitin sen kirjoituskilpailusta ennen kouluun menoa ja siitä asti se kulki mukanani ja luin sen ... montako kertaa? En tiedä, mutta monta. En osaisi analysoida Pikku prinsessaa noin kuin sinä teit. Se on minulle edelleen "se rakas kirja".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minusta sattuman korostaminen ponnahti silmiini, joten luulen, että se ei ollut sattuma :)

      Poista
  3. Tämä pitäisi lukea uudelleen. Viime kerrasta voi hyvinkin olla 10 vuotta. Muistan pitäneeni kovasti mutta yksityiskohtia en sen muista ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Monesti muisti palaa, kun lukee tai katsoo jotain filmiä, ja muistaa seuraavia kohtauksia.

      Poista
  4. Ennen kuin edes luen koko tekstiä, haluan mainita että itselläni on mummuni vanha vuoden 1929 Pikku Prinsessa, joka oli minulle se alkuperäinen, siinä välissä äitini kirjahyllyssä asustellut.

    Sittemmin olen ostanut antikvariaatista tai kirppikseltä vuoden 22 painoksen (muistelisin jopa nähneeni vielä vanhemman kauan sitten jossain, mutta se maksoi liikaa? Vai olikohan se sittenkin tuo?). Ostin tietysti vielä tuon kuvassa olevan vuoden 75 painoksen kirppikseltä, täytyihän kokoelmaa täydentää. Ja suomennosten vertailu on ihanaa! Lisäksi minulla on kirja ranskaksi, englanniksi... hirvitys sentään, ei vieläkään ruotsiksi! Pitää käydä Myrornat pian läpi! Kaikista suomennoksista puuttuu joitakin pätkiä, minkä huomasin vasta luettuani kirjan englanniksi.

    Nyt lukemaan tuota tekstiä ja sen jälkeen varmaan aamukuuteen asti kirjablogeja. Kiitoksia vinkistä, jonka löysin sattumalta Allison-googletuksen avulla =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Viimeinen mohikaani, Plumfeldin pojat, Robinson Crusoe, monissa versioissa lukee, että lyhennetty suomennos, tämä on minusta sääli. Tällaisessa kirjassa tulee väkisinkin "aukko" jonnekin. Olen koittanut isommassa aukossa katsoa Gutenbergistä samalla, vanhoissa kirjoissa yleensä löytyy alkukielinen versio.

      Poista
  5. Hei Jokke, hieno kirjoitus ja kiinnostavaa pohdintaa! Tyttökirjoissa monesti tuodaan esille yhteiskunnallisia epäkohtia, joihin lapsena lukiessa välttämättä ei aina kiinnittänyt huomiota. Muistan kyllä ne tyttökirjat, joissa köyhistä oloista kamppailtiin vaikeuksia kautta voittoon ja hyvä lopulta voittaa! Minulle tuli mieleen, että sinun kannattaisi tutustua ruotsalaiseen Gulla-sarjaan. Gulla torpan prinsessa on kiinnostavaa historiallista ajankuvausta torpparien elämästä ja lasten asemasta. Lapsuushan ei ollut vielä löydetty ja lapsia ajateltiin pieninä aikuisina!

    VastaaPoista
  6. Tamä oli lempikirjani.

    Kannessa on Saara ja Emilia, tai Emily.

    VastaaPoista
  7. Hieno kirjoitus!

    Tämän kirjan kanssa nyyhkin todella ääneen nuorena! Upea orpotarina, jossa ulkopuolisuutta ja erillisyyttä kuvataan hienosti. Kuuluu omiin tyttökirjasuosikkeihini! Ja kyllä, tyttökirjat ottavat kantaa. Tiina-kirjat ovat mielestäni tästä oiva esimerkki.

    VastaaPoista
  8. Kiitos, Valkoinen Kirahvi ja Lee Mar :)

    VastaaPoista
  9. Voi siis sanoa, että klassikko tämä on.

    ps. Erästä henkilöä ja juonenkäännettä en lainkaan avannut ja se oli Ermengarde, lihava tyttö, jonka kunnianhimoinen isä on nero, mutta tyttö on hidas oppimaan. E. kuitenkin on Saaran ystävä niin myötä kuin vastamäessä, kuten Lottie ja Beckykin. Isän pyrkimykset voidaan asettaa kriittisen tarkastelun alle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otin Pikkuprinsessa näytelmän lukemiseksi yläkouluikäisille ja yhtäkkiä porukka hiljeni ja alkoi lumoutua kertomuksesta. Pikkuprinsessan muutamme kyllä teiniprinsessaksi. Mielestäni kirjan/näytelmän teemat sopivat tähän aikaan: suvaitsevaisuus, ole ystävällinen niille, jotka eivät ole yhtä onnekkaita kuin sinä.

      Poista
  10. Olen juuri lopettanut Pikku prinsessan 19. painoksen. Ahmaisin sen parissa päivässä, jolloin sen aiheet pysyttelivät mielessäni arkiaskareissa, jopa unessanikin. Mahdanko nyt löytää mitään vastaavaa, yhtä vaikuttavaa - aikuiselle sopivaa "tyttökirjaa"? !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samalta kirjailijalta on tuo Salainen puutarha, Montegomerylta on paljon tyttökirjoja Anna.sarja, Runotyttö-trilogia. Alcotilta on Pikku naiset.

      Poista