Sigrid Undset: Kristiina Lauritsantytär, I-osa Seppele

:

Sigrid Undsetin Kristiina Lauritsantytär romaanin sain erään muuton yhteydessä (olisivat menneet osto- ja myyntiliikkeeseen päälliskaupauksi, luultavasti). Luettuani maailmankirjallisuuden mestarinovellit havahduin Undsetin nobeliuteen. Luultavasti olin yrittänyt myydä trilogiaa kirpputorilla muoveissa noin vitosella, mutta kukaan ei ollut onneksi ostanut. Teos on painettu wsoy:lla 1924. Teosta on ollut myynnissä huuto.netissä, mutta myymättä on jäänyt, enkä aio myydä teoksia pois, ne ovat kanneltaan hienoja ja lyyristä historiallista proosaa.

Teos on siis nobelkaunokirjallisuutta, lauseet soljuvat kuin vuoripuron kirkas vesi laakson huurteisten kukkaisniittyjen läpi lintujen sirkuttaessa. Kuvaus on ykityiskohtaista ja tarkkaa. Teoksen tapahtumapaikka on Norja luultavasti keskiajalla. Trilogia kertoo Kristiina Lauritsantyttären koko elämän tarinan. Keskiajalla luonto on kaunista, mutta elämä jatkuvaa ponnistelua sairauksien ja onnettomuuksien keskellä. Tarina on vuonojen Norjasta, jossa toiminta ollut jokseenkin katolisen kirkon ohjaamaa, ja toinen vallanpitäjä on ollut Norjan kuningas Haakon. Ilmeisesti kuningas on valittu käräjillä.

Kristiinan isä on luonnollisesti Lauritsa, Lauritsa Bjoergulfin poika, äiti on hieman kolhiutunut, lukuisissa synnytyksissä, ja poikalasten menettämisessä, tähän kolhiutumiseen saadaan ensimmäisen osan lopussa lisävaloa. Kristiinalle alussa tapahtuu haltia-immen näky pienenä, tätä käsitellään paljon, mutta siihen ei ykkösosassa saada lisävaloa, mutta myöhemmissä osissa muuallakin on tällaista kokemusta ja taikauskoa liikkeellä. Tarinan edetessä Kristiinan pikkusiskolle tapahtuu rampauttava onnettomuus. Uskonnon asema on tässä monesti läsnä, katolisen kirkon vaikutus yhteiskunnassa ja yhteisössä oli iso. Lauritsan asema on hyvä, koska hän omistaa paljon maata ja on verrattavissa omistuksiltaan aateliin. Tytär saataisiin naimisiin, koska myötäjäisiä on tarjottavana. Rampa tytär taas ajanhengen mukaan päätetään antaa myötäjäisineen luostariin.

Kristiina on kaunis neito, ja kuuliainen. Vaikeudet alkavat, kun vanhemmat lupaavat tyttären eräälle ritarille Simon Darrelle. Lapsuuden ystävä Arne ei hyväksy naimakauppoja vaan vaatii Kristiinaa tilille metsään. Metsässä puhutaan ja pussataan, mutta kotiin tulleessaan Kristiina joutuu rappiopapin miltei raiskaamaksi. Kristiina pakenee rappiopapin äidin tyköön. ...

Juonen elementtejä ovat rappiopapin ja Arnen välien selvittely, ja sen jälkeinen Kristiinan luostarissa olo, mihin Kristiina lähetetään kasvamaan neidoksi  ja odottamaan avioliittoa. Luostari on varsin vapaamielinen ja eräällä kaupunkireissulla Kristiina joutuu taas ryöstön ja lähentelyn kohteeksi. Luostari kuvataan avoimeksi hollituvaiksi, jonne tullaan ja jonne mennään eikä vain meinata. Tällä kertaa Erland niminen jalkavaimoa pitävä ritari pelastaa Kristiinan. Kristiina rakastuu rappioritariin ja hän on tämän jalkavaimona kotilomansa aikana, mutta ei onneksi tule raskaaksi ja palaa luostariin. Syntyy kaksi muuta kolmiota, on olemassa vielä yksi "kotikolmio". Kolmioita on Kristiinan, Lauritsan ympärillä. Lisäksi jokaisen elämässä vaikuttaa kolmio:kirkko - maallinen valta - perhe.

Jo näistä katkelmista huomaa, että lyyrisestä sanankäytöstä huolimatta teoksessa tapahtuu paljon traagisia asioita, pidän nobelistin kerrontatavasta, ajankuva ja naisen asema tulevat hyvin ilmi. Koko ajan tapahtuu, että tarkkana pitää olla, ja elämämakua tässä on, eikä tunnu lainkaan vanhentuneelta. Tulipaloja on, onnettomuuksia tapahtuu, myrkkyä tarjoillaan myös suukkoa ja puukkoa, jalkavaimoja ylläpidetään ...

Tässä teoksessa oli kolme osaa ja ykkösosan mitta on jo 394 sivua, joten sen lukemiseen meni runsaat kaksi viikkoa, joskin useita kirjoja välissä, mutta lukeminen kannatti.

Kakkososan nimi on Emäntä, joka kertoo sisällöstä  paljon Kristiina joutuu ottamaan avioiduttuaan emännyyden hyppysiinsä, päätösosa, jossa mittaa on 552 sivua, nimi on  Risti, joka käy tapahtumat Kristiinan elämän loppuun asti. Siinä emäntä on leskeytynyt ja omaa jälkikasvua. Rutto vierailee ja luostaria-asiaa käsitellään. Minusta lukemisen arvoinen trilogia.
Seppele -nimellä lienee merkitystä, koska ensimmäisessä osassa eräs munkki olisi toivonut, että Kristiina olisi tuonut seppeleensä Jumalalle. Uskonto on pääosissa, on kirkon paloja, pyhäinjäännöksiä, luostareita, saarnamiehiä, mutta on  yhdet häätkin.

 Sigrid Undset on norjalainen naiskirjailija, joka on syntynyt  1882 ja kuoli 1949. Nobelin mitalin hän - wikipedian mukaan- lahjoitti Suomelle talvisodan aikana. Nobelin hän sai vuonna 1928, ja Undset oli maanpaossa Norjan miehityksen aikana, mikä selviää nobel-sivuilta.