Charles Dickens: Oliver Twist

Charles Dickensin Oliver Twist on klassikkoromaani pienestä orpopojasta Oliverista. Oliverin äiti tuli köyhäintaloon synnytti Oliverin ja kuoli, ja poikaa nakeltiin kuin rukkasta köyhäintaloon, hautausurakoitsijan oppipojaksi, oli taskuvarasporukan jäseneksi, välillä otettiin hyvään kotiin, mutta rosvoporukka palautti pojan ankeuteen ... loppu on kuitenkin hieman alkua onnellisempi, ja Oliverin juuret paljastuvat.
Kirja on myös satiiria, köyhyydestä, kunnan köyhäintalosta, jossa Oliver on mitä röyhkein, pyytämällä lisää ruokaa, oppipoikasysteemistä, jossa nyhdetään tehot irti.

Kerrotaan konnasta nimeltään Fagin, jonka liikeideana on laittaa pojat taskuvarkaiksi. Kuka voi teoksen luettuaan väittää, että ennen olivat asiat paremmin? Köyhäintalon vahtimestari Mr Bumble esitetään varsinaisena vesojen vihaajana, joka (s.236:a mukaillen) nitistää vähäiselläkin silmänmuljautuksella huonolla ravinnolla olleita kunnanvaivaisia, ja kaverista mainitaan vielä, että piti kovasti pikkumaisesta julmuudesta, tällaista ei ehkä joka tilanteessa viitsi lukea, itse asiassa sain teoksen luettua vasta kolmannella yrittämällä, ensimmäisellä kerralla pääsin 30 sivua, sitten noin 85, ja lopuksi kaikki pokkariversion 367 sivua, ja kannatti, koska loppuratkaisussa oli kaikki oivat ainekset aviottomat lapset, perhetragediat, salaiset piilot, poltetut testamentit, kultaiset lippaat, panttikuitit, monia sattumia ja oikeita hyviä vilpittömiä ihmisiä kuin myös läpeensä pahoja.

Dickensin tarinankerronta on objektiivista, mutta kyynistä, eli sellaista mitä satiiri on parhaimmillaan, joka ei ole omiaan tekemään olosuhteiden kuvausta ruusuiseksi.
s.4 " Niin hän käytti suurimman osan viikottaisesta määrärahasta (orpolasten hoitaja) omiin tarkoituksiinsa ja pani seurakunnan nousevan polven vielä laihemmalle ravinnolle kuin alkuaan oli tarkoitus".
Satiirista osansa saavat niin lautakunnat, kunnan hoitolaitosten johtajat, nokikolari (apupoika on se nuohooja, joka menee piipun läpi), hautausurakoitsija ja oikeuden eräät päätöksetkin.
s. 203 Epäilyttävät olosuhteet supistuivat kuitenkin kuulusteluiden jälkeen siihen, että heidät oli löydetty nukkumasta heinäsuovan alla, joka niin suuri rikos kuin onkin, sittenkin rangaistaan vain vankeudella ja Englannin lempeitten lakien mukaan, jotka rakastavat kaikkia kuninkaan alamaisia ...

Minusta paljon irvaillaan vahtimestarin luonteella (yllä), mutta köyhäinhoidon vastuu lienee ollut hallitsijalla, pääministerillä, parlamentilla ja kunnan johdolla. Aatelisia ei lainkaan arvostella, köyhän ahneutta ja vikoja on helppo irvailla. Miinuksena pitää lisäksi mainita, että Faginin etninen tausta tuodaan turhaan esille. Lisäksi moni muukin henkilö on kirjoitettu karikatyyriksi joko naurettavaksi tai liian hyveelliseksi.

Lukujen alussa on hieman tietoa luvusta. Moni luku alkaa ihmisten kuvailulla ja ympäristön, ja luvun lopussa ilmenee linkki kertomukseen. Tällaisessa kerronnassa on olemassa raja, jota ei saisi ylittää. Onko liikaa henkilöitä (moniko pystyy luettelemaan kaikki teoksen henkilöt!)? Onko satiiria jopa liikaa? Kahdella ensimmäisellä yrityskerralla minusta oli, mutta kolmas kerta toden sanoi, ja se oli EI. Siis ei ollut liikaa kyynistä kuvailua. s. 320 ... jätti oman patenttilääkkeensä kaikkea murhetta vastaan -rahansa ...
tai " s.364 Rahvas töni, riiteli, laski leikkiä, kaikki oli täynnä elämää, paitsi   ... hirsipuu", ja puhutaan "syntisen ja onnettoman rakkauden hedelmästä" ja "Korkeamman voiman tahdosta".
Dickensillä on ollut hyvä itseluottamus, satiiri sattuu maaliin, ja hän uskaltaa edetä hitaasti ja lukijalle selviää hiljalleen Oliverin tausta, Faginin ja Monksin kytkentä ja Monksin tarkoitusperät. Ehkä kurjistumisia ja pelastumisia on liiaksi, mutta klassikkokirja tämä oli, ja ajoittain jopa hauska, vaikka orpopojan onton ankeaa olotilaa teoksessa kuvattiin.
--
Kirjan olen ostanut kirjakaupasta. Teos on myös Gutenbergissä englanniksi.