Barbara Sleigh: Carbonel kuninkaallinen kissa ja Carbonelin kuningaskunta

Teokset ovat Kariston painamia vuodelta 1957 ja 1961. Ensimmäisessä osassa päähenkilö Rosemary Brown leskiäidin köyhä lapsi ostaa torilta luudan, jotta voisi tienata lisää rahaa kotiin, kun äiti käy piikomassa muualla varsin pienellä palkalla ja ompeleekin. Luudan hinnaksi sovitaan 2 shillinkiä, 5 pennyä ja 3 farthingiä. Brittien vanha (ja uusi) rahajärjestelmä on mysteeri, ilmeisesti fartfingi oli neljännes penny. Asialla oli merkitystä, koska kyseessä oli noidan luuta ja samalla tuli kaupat Carbonel kissasta joka piti maksaa rahalla, joka oli Viktorian aikuista. Kun Rosemary pitää luudasta kiinni, hän ymmärtää Carbonelin puhetta ja on Carbonelin herra lumouksen vuoksi. Tarinan päähenkilöksi saadaan vielä poika John, ja sitten alkaa noidan padan etsiminen ja taikaliemen keittely ja loitsujen luenta. Carbonel on kissojen kunkku, matka pohjalta huipulle voi alkaa, mutta ilman ponnisteluja ei kuninkuutta saada. Carbolin kuningaskunta on  kirjan jatko-osa jatko-osa, joka on hieman pidempi ja joka johtaa suhteellisen onnelliseen loppuun. Jatko-osa on varmasti tarkoitettu esim. lapselle, jolle on luettu ykkösosa, ja sitten voisi lukea itse kakkososan, en tiedä, koska selasin itse vain jatkokirjan nopeasti.
Pidin vastaavanlaisista Keskiyön kansaa ja Tohtori Tattisen tarinasta, ja tämä saattaa lapsiin  upota, jos on uusintapainos joskus ajankohtainen, uskoisin, että alle kymmenenvuotiaille. Tarina ei ole liian jännä ja asennekasvatusta "köyhä on kiltti ja rikas voi olla hyvä" on tarjolla, ja loruja on joukossa, laitan tähän yhden (suomentanut Hannu Tolsa).
Viipsin vaapsin kieputa lieputa
Köynnökset varttuu kiertyy tarttuu
    Orjantappura ja kuusama kaunis
    punakoiso ja koirannauris

Heikuta keikuta kierrä ja nypi
Eiköhän kiertokin irti jo hypi
   Muratti vielä ja virnakin hoikka
   Niin irrotettu jo on koko roikka
Äänettömästi nyt kahleet avaa,
On ikuisesti orja jo vapaa

Runon idea on vapauttaa Carbonel lumouksesta, joka syöksi sen kuningashissistä, on sitä huonompiakin  loruja lapsille luettu.