Sivut

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Enid Blyton: Viisikko aarresaarella


Enid Blyton: Viisikko aarresaarella, alkuteos Five on a Treasure Island (1942) suomentanut Lea Karvonen.

Viisikko aarresaarella alkaa siitä, kun sisarukset Anne, Leo ja Dick joutuvat serkkunsa Paulan luo maalle Kirrin Bayhyn. Paula on tyttö mutta käyttäytyy pojan lailla ja haluaa, että häntä kutsutaan Pauliksi. Paulilla on koira Tim, jonka löysi nummelta ja joka nakersi Paulin isän Peterin käsikirjoitusliuskoja. Pauli on piilottanut koiran kalastajapojan luokse. Paulin äiti Fanny-täti pitää perheen rattaat pyörimässä, kun taas Paulin isä Peter uppoutuu tutkimuksiinsa. Paulin perheen varat ovat peräisin Fannylta, omaisuutta on aikojen saatossa myyty. Isän tieteelliset kirjat eivät tuota. Lapset kokevat Peterin pelottavaksi, ja kärsimättömäksi, mutta he pitävät kaveria myös viisaana.

Kirjassa serkukset ystävystyvät, vaikka Pauli on alkuun alkuun sulkeutunut ja äkäinen, mutta kertoo Timistä ja käyvät Paulin perheen omistamalla Kirrinin saarella. Saari on luvattu Paulille ikiomaksi saareksi. Pauli on ehdoton, ja hän uskaltaa olla eri mieltä, hän on pippuria.

Lapset käyvät saarella, ja myrsky nostaa vanhan hylyn ylös, josta he löytävät lippaan, jonka Peter takavarikoi ja myy. Lapset ennättävät kopioida aarrekartan, joka oli lippaassa. Lippaan ostaja tekee tarjouksen koko saaresta ja Pauli suuttuu. Koska kauppakirjaa ei ole vielä allekirjoitettu, lapset menevät viettämään aikaa saarelle, ja seuraavat aarrekarttaa. Tim-koira löytää pääsyn aarteen luo, se on kultaharkkoja. Myös rosvot, jotka ovat ostaneet lippaan ja  pian saaren, tulevat hakemaan aarretta, ja uhkailevat lapsia aseella. Rosvot jäävät kiikkiin, ja lapset kiikuttavat aarteen Paulin vanhemmille, ja se kuuluu Paulin suvulle, joten Paulin perheen taloudelliset huolet oikenevat. Peterin kitinä ja ruikuttaminen hieman laantuu, kun Paulin isoisän isoisän isän kapteeni  Henry John Kirrinin aarre paikkaa hänen horjuvaa talouttaan.

Kirjassa huumoria on paljon, ja huvittavaa on myös lasten kotiin tulo. He ovat olleet vankeina ja heitä on uhkailtu aseella. Dickin poskeen on mennyt iso puusäle jonka hän on ottanut itse pois. Fanny-täti kysyy: - Onko  jotain tapahtunut? Mikä Dickin poskessa on?
-Ei mitään erikoista, poika vastasi s. 131.
Hyvä tarina, ja hyvä avausosa.

Tutustuin Viisikkoon ensi kertaa lukemalla Viisikko aarresaarella teoksen kesällä 2011. Vuonna 2020 ilmestyy bloggaus koko sarjasta. Viisikko aarresaarella on selkeä avausosa, siinä selviää, miten Viisikko muotoutuu ja mikä on ensimmäinen seikkailu.

Viisikko on aina yhdessä: Anne, Leo ja Dick, heidän serkkunsa Pauli ja tämän koira Tim. Anne, Leo ja Dick ovat reippaita, ja positiiviisia lapsia, joista Dickiä esitellään vähiten vaan syömisen ja toiminnan yhteydessä. Eniten äänessä ovat Anne ja Pauli sekä sitten Leo.

Paulin äiti Fanny on mukava henkilö, isä-Peter kitisee, mutta on terävä.  Paula ei suostu tytön rooliin, vaan haluaa olla Pauli. Sisarukset Anne, Leo ja Dick ovat oppineet toisiltaan, ja jakavat kaiken, ja Paula on puolestaan ainoa lapsi, joka oppii jakamaan serkusten kanssa. Paula menee  Annen kanssa samaan sisäoppilaitokseen, pojat ovat keskenään samassa koulussa.
Sankari-roolit ovat selviä Leo on lempeä, mutta päättäväinen Anne on aurinkoinen ja Pauli on pippuria, Dick on toimelias ja Tim on touhukas, ehkä voisi sanoa, että Anne on myös lörppä, mutta se kuuluu aurinkoisen lapsen höpötyksiin.

4 kommenttia:

  1. Ai sinä et olekaan lukenut Viisikkoja aiemmin! Olet saanut lukea niitä aikuisena vähän kuin puhtaalta pöydältä ;) Paulan tavoin Viisikot ovat olleet minullekin Iso Juttu, joten Viisikko-kesäni on hyvin nostalgian täyteinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut lainkaan blytoneita, enkä mitään muutakaan tyttökirjoja, nyt aikuisena ajattelin lukea näitäkin, vaikka Viisikot ja blytonit lienevät myös poikien suosiossa olleet, en tiedä?

      Poista
  2. Luin pari päivää sitten tämän e-kirjana, ja olipas nostalgista. :) Viisikot olivat ensimmäisiä kirjoja, joita muistan kirjastosta lainanneeni ja nehän tuntuivat silloin todella jänniltä. Ihan mukavaa luettavaa edelleen, ja jännitysfiiliksiinkin pääsin, vaikka aika kilttihän tämä kirja kuitenkin on, verrattuna nykypäivän räväkämpiin kirjoihin. Mieheni kommentoi, ettei itse kehdannut lapsena lainata näitä vaan luki hieman salassa siskojensa lainaamia Viisikkoja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse luin vasta vaimoni Viisikoista, hänellä lienee kaikki, pitäisi joku vuosi lukea enemmän.

      Poista