Mika Waltari: Jumalaa paossa

Mika Waltarin Jumalaa paossa on Suomen Merimieslähetysseura 1925 julkaisema kirja. Tämä on näköispainos 2008, sivumäärä 71 ja sisällys

Mika Waltarin Jumalaa paossa  on helppolukuinen ja lyhyt kirjanen, ja se on nuoren Waltarin "tilaustyönä" tekemä esikoisteos. Kirjassa on yhdeksän lukua. Päähenkilö Aarne Tammi on oppikoululainen, jonka isälle maittaa viina, äiti huolehtivainen. Aarne lähtee merille yllytyksestä, on ihastunut Sylvieen, mutta vihastunut, kun hän on kävellyt toisen miehen kanssa. Kyse on Sylvien veljestä.

Holger houkuttaa Aarnen alkoholin apajille, merille matka, ja merimatkat seuraavat toistaan, ja Australiassa Tammi puukottaa kapakkatappelussa kapteenia, ja pakenee Australian erämaahan ... Ehkä tässä liikaakin tapahtumia kerrottu, mutta jätän pääsanoman kertomatta ja se on tämä korkeamman kohtaaminen.

Lainauksia

”Kapakoitsija on lihava, vanha mies, jolla on filosofisia taipumuksia. Hän on nähnyt hyvin erilaisia ihmistyyppejä; hän osaa vieraan ulkomuodosta päätellä paljon. Hän on nähnyt tuhansia tapauksia merimiehen asteettaisesta rappeutumisesta, ja nähdessään whiskyn nostattamat tulipunaiset läikät Aarnen poskipäillä, hän päättelee, että Aarne on viimeistä edellisellä asteella ja ettei mikään ihmisvoima enää saata häntä pelastaa.

Pöydässä istujain keskustelu kiihtyy kiihtymistään. Kapakanisännän intohimona on kerätä tietoja mahdollisimman monelta alalta. Tässä hän kuulee vierasta, aivan tuntematonta kieltä ja syvällä, hartaalla innostuksella hän painaa muistiinsa tämän kielen pääominaisuuksia. Se helisi kauniisti, ja varsinainen, rakentava pääkirjain oli vahva, tukeva ja korostettu r.

Mutta isännän täytyy surukseen keskeyttää kielitieteelliset havaintonsa ja kiiruhtaa rauhaa rakentamaan, sillä vierasten keskusteluun alkavat myös nyrkit ja tyhjät pullot ottaa osaa sangen arveluttavalla voimalla”

Tässä siis kuvataan Aarnen alamäkeä Australiassa

Lopussa Aarne selvittää viinanhuuruiset vihanpitonsa verot, ja saapuu seesteisenä Suomeen, saa Sylvien ja puolet Sylvien isän valtakuntaa. No viimeinen kappale ehkä hieman liioittelua, koska Aarne menee vain kihloihin ja töihin faijan duunimestaan, ja äidin rukoukset eivät menneet hukkaan. Tässä on nopealukuinen ja helposti analysoitava teos, joka tosin on hengellinen ja sisältää varsin voimakkaan mustavalkoisen maailmankuvan.
****
Mika Waltari (1908 – 1979) oli ammattikirjailija, jonka tunnetuin teos oli Sinuhe egyptiläinen.