Anna-Leena Härkönen (s. 1965) on kirjoittanut esikoisteoksensa Häräntappoaseen 17-vuotiaana vuonna 1984. Se voitti esikoiskirjasta myönnetyn J.H Erkon -palkinnon.
Juonitiivistelmä
Kirja Häräntappoase on nuorisokirja ja siinä on ”puhekieltä”, esimerkiksi teos alkaa näin:
”Me istuttiin juuri matikan tunnilla ja ulkona oli kevät. Sisällä ei ollu. Mä vilkasin kelloa ja hikoilin”.
Minäkertoja Allu eli Alpo Korva on vaasalaiskoululainen, joka joutuu kesäksi sukulaisten maatilalle Torvenkylään. Allu on eräänlainen kovis ja minusta kiusaa esimerkiksi Pietarsaaresta Torvenkylään saapunutta sukulaispoikaansa Pasi Rutasta. Maalla nimittäin tarvitaan apua Takkisten tilalla, koska isäntä Svantella on ”syväntauti”. Svanten vaimo Lahja on mukava duracell-mummo, mutta poika Touko on hieman -”omituinen”.
Vaasassa henkilöinä esitellään kaveri Taala ja luonnonsuojelija, jota Alpo kutsuu Pulunkesyttäjäksi. Äiti ja äidin uusi mies Pekka, josta Allu ei tietenkään pidä. Allu joutuu sopeutumaan ensin pakkoreissuun Torvenkylään ja sopeuduttuaan myös pakkoreissuun takaisin, kun äiti lähtee Mallorcalle*.
Allu on sekä tupakoitsija että myös viinanjuoja. Hänen viinapäänsä on heikko. Lisäksi Allu on kännissä väkivaltainen, lyö Rutaselta nenän niskaan, kun on ensin ärsyttänyt hänet käymään kimppuun. Allulla tuntuu olevan joka ihmisestä joku ihme lempinimi tai muuten kaveri vain kiusaa, eli sankariksi ei ihan puhtoinen, nuoret ovat tällaisia. Torvenkylässä Allulla on Kertun (Kerttu Hurme) kanssa vispilänkauppaa, joita Kertun äiti Anni parhaansa mukaan yrittää estää. Kerttu minusta vaikuttaa myös hieman tasapainottomalta, kaikkine ihmekysymyksineen.
Torvenkylän muut nuoret vaikuttavat ihan tervehenkisiltä kuten esimerkiksi Kertun kaveri Vuokko. Minusta Rutanen on pohjimmiltaan ihan ok-tyyppi, vaikka se peitetään Allun kettuilun alle.
Juoni kiitää eteenpäin, ja lopulta "se" tapahtuu Allun ja Kertun välillä, mutta tarina ei lopukaan siihen, vaan Kertun tulevaisuus jää täysin auki, Allun matka käy kohti kaupunkia, äiti kutsuu poikansa kotiin. Allu on äitinsä oikkujen orja.
Kerronta on minäkerrontaa Allun ”kynästä”. Tarinassa on sekä Allun muistelua että unia, mutta pääosin asiat etenevät Allun kertomana tapahtumajärjestyksessä. Henkilöt on minusta hyvin kuvattu, tervehenkisiä maalaisia kuten Svante ja Lahja, osin kylän väki kyttää nuorisoa, mutta niihän se aina on. Tapahtumia ei paljon ole, vaan tekstissä on "dialogia" siis jengi puhuu keskenään, myös väkijuomia maistellaan, ja nitroa haetaan ja ambulanssia soitetaan.
Miljöö on kaupunki ja maaseutu. Tapahtumapaikka on Vaasa ja Torvenkylä. Saunassa on muutama avaintapahtuma, ja siellä taidettiin kirjan nimikin ensimmäisen kerran mainita. Häräntappoase muutaman kerran mainittiin Heinäpellolla ja navetassa ahkeroidaan, ja kylän raitilla ollaan. Aikaa vietetään myös ”aitassa”. Voi miettiä, että ei ollut Allulla helppoa, mutta Kertulla vasta vaikeaa olikin. Se, mitä Allun ja Kertun välillä tapahtuu vaikuttaa varmasti enemmän vielä tyttöön. Sitten kun Allu lähti pois, miten kävi Kertun. Allu sen sijaan tuntuu selviytyjältä.
Teema tai teemoina on nuoruus, ihastuminen, eka kerta, nuoruuden ahdistus, itsensä etsiminen, kasvaminen
Teema tai teemoina on nuoruus, ihastuminen, eka kerta, nuoruuden ahdistus, itsensä etsiminen, kasvaminen
Luulin kirjan olevan laimea 1980-luvun (tapahtuma-aika!) kuvaus maitolaiturilta, ennen kännykkää ja internettiä. Kuitenkin teoksessa on elämänmaku ja nuoruuden angstit pinnassa. En tiedä keneen Anna-Leena Härkönen on omia ajatuksiaan kirjoittanut Alluun vai Kerttuun vai ei kehenkään. Eikä Rutasellakaan helppoa ole, ei Allu erityisen helppo kaveri ollut, eikä myöskään reilu. Rutanen on loppupelissä reilumpi kuin Allu. Haluatko itse kaverin, joka kettuilee koko ajan, ja vetää turpaan?
Minusta kirjan kansikuva on niin outo, että se kääntyi eduksi. Kirjan sisällön tuntien olisi vaikeaa tehdä muunlaista kantta, voihan kanteen ajatella nimittäin Alpon ja Kertun. Alpon maskuliinisuus kuvastuu härkänä ja Kertulla naisella pienet enkelin siivet.
Hyvä kirja.
Hyvä kirja.
***
Häräntappoase on esitetty Yle-TV2:lla sarjana ja ion Areenassa täällä..
Kirjan alku ja loppu oli siirrettu Turkuun, siis Vaasasta Turkuun! Legendaarista lemmenparia näyttelee Santeri Kinnunen ja Outi Alanen, mutta myös Antti Majanlahti (Rutanen) oli mukana, kuten Maija-Liisa Majanlahti (Lahja), Risto Salmi (Svante), kaiken kaikkiaan hyvä sarja.
***21.1.2013***
2007 Ylioppilaskirjoituksissa Härkösen Häräntappoase-kirjasta on ollut katkelma, missä on Pulunkesyttäjä (lempinimi on Allun keksintöä ja kaveri on vaihtoehtoihminen ja luonnonsuojelija), ja pitää verrata hänen asennettaan luonnonsuojelussa Kai Lehtisen (näyttelijä esim. Raid ...) asenteeseen (romaanissa muuten mainitaan, että yks Lehtisen Kai laitettiin tonttuveljeksi Alpolle tuskin oli "Raid" Lehtinen)).
Lisäksi eräässä tehtävässä pitää analysoida Anna-Leena Härkösen keinoja luoda puhekielisyyttä.
Tämä on varsin helppo: mä, tonne, sanoista puuttuu lopusta kirjaimia, kirosanoja kuten jumalauta ...
Vaikein kysymys on eittämättä kysymys siitä, minkälaisen käsityksen saa Alpo Korvasta romaani-katkelman perusteella.
Lainaus tai katkelma kokeessa alkaa kolmannen luvun alusta, mutta yo-tehtävässä on vain tämä kohta
"Mä törmäsin pulunkesyttäjään ku vispasin keskustassa koulun jälkeen. Mä olin melkein ajaa sen yli eikä siitä kyllä maailma ois murtunu vaikka niin ois käynykki. Renkaat vaan vikis ku mä suistuin sivuun .... Ahaa Alpo Korva! se mölähti -Ahaa itse pulunkesyttäjä! mä huusin
lainaus alkaa sivulta 33 ja päättyy sivulle 37 sanoihin tukehduttaa sinut lätkillään, Alpo Korvalle on kerrottu että maailma tuhoutuu, jota Alpo ei jaksa.
Lätkät liittyvät poliittisten nuorten painamiin lätkiin. Katkelma on siksi vaikea, että jos on lukenut teoksen, katkelma on irrallinen, mutta kuvaa Alpon herkkää puolta. Pinnaltaan Alpo on kova, polttaa tupakkaa, ei välitä Pulunkesyttäjän rauhan pyöräilystä ja luontohommista, on ajaa Pulunkesyttäjän päälle ja vähättelee tapahtumaa. Mutta analysoi, ahdistuuko Alpo tupakoinnin lomassa? Alpon sukunimi on Korva, ja hän on pelkkänä korvana, muuten leuat louskuvat, ja Alpo kuvittelee olevansa hyvinkin vitsikäs. Toisaalta Alpo tuntuu kadehtivan Pulunkesyttäjän suhdetta Anjaan tässä katkelmassa. Koko teoksen kannalta Pulunkesyttäjällä ei ole liiemmin merkitystä, mutta katkelman avaamisessa on vaikeutensa, minkälainen Alpo on tai kuvataan olevan tämän perusteella. Minusta Korva on pinnalta kova, tupakoiva, näsäviisas nuori, mutta Korvan sisin on höllyvän epävarmaa, hän halajaa parisuhdetta, kiinnikettä naiseen, tai ainakin, sitä mitä hän luulee parisuhteessa saavansa ja on telkkä-irvailustaan huolimatta kiinnostunut myös luonnosta.
Häräntappoaseen uuden pokkaripainoksen kansi. Talikko ja sydän ja viittaus Alluun ja Kerttuun.
2007 Ylioppilaskirjoituksissa Härkösen Häräntappoase-kirjasta on ollut katkelma, missä on Pulunkesyttäjä (lempinimi on Allun keksintöä ja kaveri on vaihtoehtoihminen ja luonnonsuojelija), ja pitää verrata hänen asennettaan luonnonsuojelussa Kai Lehtisen (näyttelijä esim. Raid ...) asenteeseen (romaanissa muuten mainitaan, että yks Lehtisen Kai laitettiin tonttuveljeksi Alpolle tuskin oli "Raid" Lehtinen)).
Lisäksi eräässä tehtävässä pitää analysoida Anna-Leena Härkösen keinoja luoda puhekielisyyttä.
Tämä on varsin helppo: mä, tonne, sanoista puuttuu lopusta kirjaimia, kirosanoja kuten jumalauta ...
Vaikein kysymys on eittämättä kysymys siitä, minkälaisen käsityksen saa Alpo Korvasta romaani-katkelman perusteella.
Lainaus tai katkelma kokeessa alkaa kolmannen luvun alusta, mutta yo-tehtävässä on vain tämä kohta
"Mä törmäsin pulunkesyttäjään ku vispasin keskustassa koulun jälkeen. Mä olin melkein ajaa sen yli eikä siitä kyllä maailma ois murtunu vaikka niin ois käynykki. Renkaat vaan vikis ku mä suistuin sivuun .... Ahaa Alpo Korva! se mölähti -Ahaa itse pulunkesyttäjä! mä huusin
lainaus alkaa sivulta 33 ja päättyy sivulle 37 sanoihin tukehduttaa sinut lätkillään, Alpo Korvalle on kerrottu että maailma tuhoutuu, jota Alpo ei jaksa.
Lätkät liittyvät poliittisten nuorten painamiin lätkiin. Katkelma on siksi vaikea, että jos on lukenut teoksen, katkelma on irrallinen, mutta kuvaa Alpon herkkää puolta. Pinnaltaan Alpo on kova, polttaa tupakkaa, ei välitä Pulunkesyttäjän rauhan pyöräilystä ja luontohommista, on ajaa Pulunkesyttäjän päälle ja vähättelee tapahtumaa. Mutta analysoi, ahdistuuko Alpo tupakoinnin lomassa? Alpon sukunimi on Korva, ja hän on pelkkänä korvana, muuten leuat louskuvat, ja Alpo kuvittelee olevansa hyvinkin vitsikäs. Toisaalta Alpo tuntuu kadehtivan Pulunkesyttäjän suhdetta Anjaan tässä katkelmassa. Koko teoksen kannalta Pulunkesyttäjällä ei ole liiemmin merkitystä, mutta katkelman avaamisessa on vaikeutensa, minkälainen Alpo on tai kuvataan olevan tämän perusteella. Minusta Korva on pinnalta kova, tupakoiva, näsäviisas nuori, mutta Korvan sisin on höllyvän epävarmaa, hän halajaa parisuhdetta, kiinnikettä naiseen, tai ainakin, sitä mitä hän luulee parisuhteessa saavansa ja on telkkä-irvailustaan huolimatta kiinnostunut myös luonnosta.
Häräntappoaseen uuden pokkaripainoksen kansi. Talikko ja sydän ja viittaus Alluun ja Kerttuun.
Olen ihemtellyt tuota Vaasa -> Turku -juttua monesti myös :) Häräntappoase on jonkinlainen kulttikirja, ja sitä kouluissakin edelleen luetetaan. Hyvä ja helppo teema siinä on kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelu, Alluhan on niiin kaupunkilaista ja ylimielinen tullessaan, mutta kaverit ja Kerttu muuttavat hänen mielensä. Seksiä ja viinaa on, mutta ne kuuluvat kyllä nuortenkirjallisuuteen.
VastaaPoistaOlen monesti miettinyt, miksi kirjaa ei ole aikoinaan paremmin toimitettu. Siinä on kummallisia löysiä kohtia, kuten nyt ihan juoneen kuulumaton Pulunkesyttäjä-episodi ja ne mainitsemasi Allun unet. Turhaa diipadaapaa.
Naurattavat (positiivisesti) myös Härkösen lipsauttamat luontovirheet, tuomet kukkivat heinäntekoaikaan jne.
Pulunkesyttäjä juttu on tosiaan aivan irrallinen, ja se oli joku vuosi jopa äidinkielen yo-jutussa, ja varmasti oli melkein haittaa, jos oli lukenut teoksen.
VastaaPoistaTuomi-juttua en ole ajatellut, hyvä tietää :)
Löysin tämän tekstisi sattumalta ja ajattelin kommentoida, koska on tullut Häräntappoase muutamaan kertaan luettua. Ensimmäisen kerran taisin lukea sen joskus 16-vuotiaana. Se tv-sarjakin tuli vuosia sitten katsottua.
VastaaPoistaViime lukukerrasta on niin kauan, etten esimerkiksi muista ollenkaan pulunkesyttäjäjuttua enää. Sen muistan, että joku kai pesi hiuksensa mäntysuovalla.
Minusta kirja oli hauska kaikkine sanontoineen, niin kuin esimerkiksi "onko sinulla kyselyikä?". Minulla on Allusta ja Kertusta oikeastaan aika erilainen mielikuva kuin sinulla. Minä en pitänyt Kerttua tasapainottomana, vaan epävarmana. Tulkitsin hänen käytöstään niin, että hän peitti sitä epävarmuuttaan kaikenlaiseen kummalliseen käytökseen ja mielialan muutoksiin. Tosin se marsujuttu oli aika outo, sitä voisin pitää jopa tasapainottomana.
Muistan kyllä, että Allu oli olevinaan kovis ja kiusasi jotain luokkakaveriaan valehtelemalla matkustavansa kesälomalla Cannesiin, joka on Australiassa. Sitten hän nauroi itsekseen, kun se toinen ei tiennyt, että Cannes ei ole Australiassa. Jostain syystä pidin kai Allua pohjimmiltaan kunnon tyyppinä, koska minulle ei ole jäänyt hänestä päällimäiseksi käsitystä kiusaajana, vaan epävarmana, elämänsä suuntaa etsivänä nuorena, joka luulee itsestään vähän liikoja.
Monet kirjan henkilöt ja tapahtumat ovat jääneet hyvin mieleen. Kuten "kylähullu", joka lainasi kirjastoautosta kirjoja aakkosjärjestyksessä. Lahja mukavana ihmisenä ja kuinka hän siirsi sänkyä maasäteilyn pelossa sekä Allun kamferitippojen hakumatka.
Minusta se tv-sarjakin oli hyvin tehty ja onnistunut.
Kiitos Annika :)
PoistaTämä on näitä alkupään juttuja. Olen päättänyt olla tätä editoimatta kaikista puutteista huolimatta tässä on minusta jotain --niinkuin kirjassakin --rehellistä, näin sen itse koin.
Allu on perusselviytyjä, ja varmasti on pohjimmiltaan hyvä. Minusta hän on aika ilkeä esim. Rutaselle.
Ehkä se on Kertun epävarmuutta, minkä olen kokenut tasapainottomuudeksi.
Täytyy toki muistaa, että kyse on murrosikäisistä, joiden hormonit hyrräävät.
Kirsin kommentti on minusta myös hyvä.
Itse pidin Lahjasta erityisesti, ja minusta paljon parjattu Rutanenkin oli ihan jees.
Tv-sarjassa oli minusta kirjan henki siirretty hyvin, ja Outi Alanen, Santeri Kinnunen olivat oivia, mutta myös muutkin. Vaasa -> Turku juttua ihmettelin, kun kuvaukset olivat vielä Kasken kadulta, tai Kaskenmäen päältä.
Minäkin pidin Lahjasta ja Rutasesta. Katsoin vuosia sitten Anna-Leena Härkösen käsikirjoittamaa tv-sarjaa. En muista siitä enää oikein muuta kuin, että siinä oli nuoruuttaan haikailevia naisia, jotka pitivät Bay City Rollersista. Muistelen, että Härkönen olisi silloin sanonut, että halusi kirjoittaa Rutasesta aikuisena ja toisen naisen mies olisi perustunut Rutasen hahmoon, vaikka nimi taisikin olla eri. Googlasin ja sarjan täytyy varmaan olla Vuoroin vieraissa.
PoistaLöysin K-blogin Jennin kirjoittaman mielenkiintoisen jutun Härkösestä.
Olen nähnyt sarjan Vuoroin vieraissa, ja minusta se oli varsin hauska, vaikka oli kyllä aika traaginenkin, siinä oli syrjähyppyjä ja oli sitä Bay City Rollersia, tuli uusintana muutama vuosi sitten. Siinä oli Tiina Lymi näyttelijänä, joka näytteli myös Härkösen kirjasta Akvaariorakkaus tehdyssä filmissä. Olen lukenut senkin teoksen ennen blogiaikaa ja nähnyt filmin.
PoistaMinusta Härkösessa on tietynlainen rehellisyys parasta :)
Itse tykkään kovasti tästä teoksesta, olen lukenutkin sen monesti. Jotenkin en kuitenkaan ole aikaisemmin tajunnut, että alku ja loppu on siirretty eri kaupunkiin televisiosarjassa. :D
VastaaPoistaSitä hieman ihmettelen, sillä Allu ei ole turkulaistyyppinen henkilö. Torvenkylänimistä paikkaa tuskin on sellaisenaan olemassa?
PoistaOn Himangalla ihan oikea paikka.
VastaaPoistaOK ja kiitos :)
Poista