Sivut

tiistai 6. elokuuta 2024

Eino Leino: Martti Vainio Tuskien taival

 


Eino Leino: Martti Vainio Tuskien taival, raportti juoksijasta, syyttömistä ja syyllisistä, WSOY 1984, sivumäärä 187.

Toimittaja ja tietokirjailija Eino Leino (s. 1946) kirjoitti vuoden 1984 Suomen suurimmasta uutisesta eli Martti Vainion (s. 1950) doping-kärystä 1984.  Hänen piti kirjoittaa kirja Martti Vainiosta, mutta dopingkäry oli vuoden 1984 suurin uutisjytky. Käry tapahtui Los Angelesin 1984 kesäolympialaisten 10 000 metrin juoksun (juostiin 6.8.1984) jälkeen, siis 40 vuotta sitten. Martti Vainio menetti voittamansa olympiakisojen hopea-mitalin.  Käry tuli ilmi ennen vitosen finaalia (11.8.1984). Käryä seurasi iso tiedotustilaisuus ja suuri salamyhkäisyys sekä teoriat siitä, miten  hormoni Marttiin oli joutunut. Tätä käsitellään kirjan ykkösosassa.

Kirjan paras osa on kakkososa eli siinä kuvataan Martin elämää ja polkua suurjuoksijaksi eli se mistä kirjaprojekti oli saanut alkunsa.  Martti syntyi Vehkalahdella 1950 vuoden lopulla. Vuonna 1962 perhe muutti Turkuun isän töiden takia, naapurissa asui Matti ja Asko Autio. Hiihtäjä Asko Autio voitti Holmenkollenilla 50 km vuonna 1983, ja 1982 MM-kisojen viidelläkympillä hän oli viides. Matti Autio oli motocrossin MM-sarjassa neljäs 1979. Martti keskittyi juoksuun, kesällä 1974 hän sai ensimmäisen SM-mitalin, pronssin 5000 metrillä. Kestävyysjuoksu oli tuolloin voimissaan, kovia nimiä olivat: Lasse Viren, Juha Väätäinen, Seppo Tuominen, Lasse Orimus,  Lätsä-Pekka Päivärinta, Tapio Kantanen, Mikko Alaleppilampi, Jouko Kuha, Rune Holmen ja Kaarlo Maaninka. Martti kävi keskikoulun ja luki insinööriksi ja oli päivätöissä, myöhemmin muutti Turusta ja pyöritti lomakylää.

Martti sai valmentajakseen Aulis Potinkaran vuonna 1970 ja yhteistyö loppui ilmeisesti Martin aloitteesta 1981. Teoksessa kuvataan Martin juoksu-uraa, jonka kruunu tuli Prahassa 1978, missä hän voitti kympin EM-kultaa. Moskovan olympiakisoissa 1980 Martti pääsi loppukilpailuihin muttei pistesijoille. EM-kisoissa 1982 Martti saavutti pronssia kympillä. MM-kisoista hänellä oli vitosen pronssi Helsingistä 1983. Vainiolla on edelleen kympin Suomen ennätys 27.30,99, juostu Prahassa 1978. Jonkin verran puhutaan Martin vanhemmista, avioitumisesta, erosta ja Loma Kouheron yrittäjyydestä, jonka Martti hoiti kunnolla, Martti myi sen 1999 ja paikka on purettu. (Lähteet Ylen juttu ja Ylen toinen juttu).

Kirjan kolmas ja viimeinen osa käsittelee doping-sopan kiehumista ja hämmennystä medioissa. Doping tarkoittaa urheilusuoritusta parantavien, kilpailusäännöissä kiellettyjen aineiden tai menetelmien käyttöä. Ensimmäisiä sääntöjä oli jo 1920-luvulla, mutta testit puuttuivat. Kansainvälinen olympiakomitea KOK kielsi anaboliset steroidit 1974. Testosteroni kiellettiin 1984 (ja veridoping 1986).

Kirja kertoo siis Martti Vainion doping-kärystä Losin kympin jälkeen. Asia oli iso uutispommi, joka (ehkä) jätti menestyjät pienemmälle mediahuomiolle. Kultaa voittivat keihääsä Arto Härkönen, moukarissa Juha Tiainen, kreikkalais-roomalaisen painin 74 kg:n sarjassa Jouko Salomäki, ja Pertti Karppinen yksikkösoudussa ja oli hänen kolmas kulta, kolmansissa kisoissa. keihäässä hopeaa toi Tiina Lillak sekä  kreikkalais-roomalaisessa  painissa 68 kg Tapio Sipilä, sekä pronssia voittivat Arto Bryggare 110 metrin aidat, vapaapainissa 74 kg Jukka Rauhala, nyrkkely 67 kg:n sarjassa Joni Nyman, painonnosto 67,5 kg Jouni Grönman, Pekka Niemi painonnosto 100 kg sekä olympiapistooliammunta Rauno Bies. Neuvostoliitto ja sen "liittolaiset" boikotoivat kisoja. 

Martti Vainio pinnisteli Losin kympillä Italian Alberto Covan jälkeen hopealle. Hän pääsi vitosella loppukilpailuun ja sitten käry ilmoitettiin. Kirjassa kuvataan yksityiskohtaisesti lehdistötilaisuutta joka on youtubessa (klik) Nyrönen kertoo (klik)  Karpo 27 vuotta myöhemmin(klik). Selityksenä oli lopulta erehdys ampullista, eli piti antaa B-vitamiinpistos, mutta kehoon päätyi Primobolania. Lopulta pistäjäksi ilmoittautui juoksija ja talonmies Alpo Nyrönen. Asiaan tuli lisävaloa kirjan julkaisun jälkeen, kun Antti Lanamäki kertoi, että Vainio oli kärynnyt jo 14.4.1984 Rotterdamin maratonilla SUL:n sisäisessä testissä. Tulos salattiin. 

Martti jatkoi juoksu-uraa kilpailukiellon jälkeen. Lanamäki joutui eroamaan (lähde täällä

Aiheesta lisää: Kalevassa Jouko Vuorjoen kirjoittama juttu (klik).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti