Sivut

torstai 4. heinäkuuta 2024

Leena Lehtolainen: Antti Ruuskanen, Rätingin paikka

 


Leena Lehtolainen: Antti Ruuskanen, Rätingin paikka, Tammi 2022, sivumäärä 362.

Antti Ruuskanen (s. 1984)  on suomalainen keihäänheittäjä, joka saavutti urallaan olympiahopeaa Lontoon kisoissa 2012 ja EM-kultaa 2014 ja EM-pronssia 2016. Hänen ennätyksensä on 88,98. Tämä on bloggaussarjaani "2 euron alelaarikirja". Kirja on tässä sarjassa aatelia, siinä on paljon tietoa ja sen luki mielellään.

Antti Ruuskanen muistetaan parhaiten Ronssi-Ruuskasena Lontoon olympiakisoista. Rion 2016 olympiakisojen alla Ruuskasen pronssi kirkastui hopeaksi ukrainalaisen keihäsmiehen dopingkäryn vuoksi. Rion kisoissa Ruuskanen oli kuudes.

Antti Ruuskanen syntyi helmikuussa 1984  Pielavedellä 3-lapsisen perheen kuopukseksi. Perheellä oli lehmiä ja Antti teki talon töitä, meni pyörällä koulun, harrasti monipuolisesti eri lajeja ja oli etevä etenkin pallonheitossa. Antti Ruuskasen ensimmäinen keihäsvalmentaja oli kansakoulunopettaja  Tenho Raatikainen (1928-2000). Ruuskanen luki Kuopion urheiluammattikoulussa itsensä automaatioasentajaksi. Kuopiossa treenattiin paljon ja Puijon portaat tulivat tutuiksi.

Ruuskanen oli Pihtiputaalla ensimmäisen kerran leirillä 1990-luvulla, myöhemmin heittäjänä keihäskarnevaaleilla. Ruuskasella oli urallaan viisi valmentajaa. Ensimmäinen kansakoulunopettaja Tenho Raatikainen, joka oli aiemmin Juha Laukkasen valmentaja. Aki Parviainen tuli remmiin 2011, ja Lontoosta tuli olympiamitali. Ruuskanen voitti tämän jälkeen keihään EM-kultaa 2014 ja pronssia 2016.  Menestys ei tullut helpolla.

Ruuskanen valittiin moniin kisoihin varamieheksi ja uraa jarrutti lukuisat vammat ja niiden leikkaukset. Suurheittäjä Tero Pitkämäki oli huipulla pitkään ja hän on syntynyt 1982, kun 1984 syntyneitä olivat Teemu Wirkkala, joka saavutti MM-kullan alle 18-vuotiaissa ja EM-kultaa alle 20-vuotisissa, ennätys oli  87.23, ja Tero Järvenpää, jonka ennätys oli 86,68, hän oli 2008 olympianelonen. 

Teoksessa on avattu myös urheilijan saamaa julkisuutta, palautetta ja apurahasysteemiä. Urheilusponsorointia on myös valotettu hyvien ja huonojen kokemusten pohjalta.

Rätinki -asia nousee aivan kirjan lopussa, kun urheilu-uraa, joka loppui 2021, analysoidaan.

Tämä kirja oli sarjassa 2 euron alelaarikirja aivan loistava ja on varmasti myös kirjoittaja Leena Lehtolaisen (s.1964) ansiota. Lehtolainen on tutumpi Maria Kallio - sarjasta.

8 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen avaus Ruuskasen urasta ja uutta oli tuo, että Leena Lehtolaisesta näkyy olevan moneksi, mikä ei tarkemmin ajatellen ihmetytä lainkaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kertoo että sukua on Savosta ja on kiinnostunut urheilusta.

      Poista
  2. Jokke

    Kirjavinkkeihin olisi pitänyt tästä kirjasta tehdä ajallaan kirja-arvostelu, mutten kyennyt, sillä sen verran onttona pidn tätä kirjaa. Omassa blogissani kirjoitin yhden (painavan) syynkin:

    "Lehtolainen näet ei ole oikein onnistunut kootessaan elävän Antin tietoja enemmän muilta kuin ite Antilta, päähenkilöltä; eli kirjassa puhutaan vähän kuin elävän vainajan yli."

    Joten oikeassa laarissa on kirja maannut. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehtolainen eikä Ruuskanen lupaa mitään haastattelukirjaa. Esipuheiden perusteella kirjan sisältö oli minulle selvää. Tämä oli minusta parempi kuin esim. Tero Pitkämäestä tai Jari Isometsästä tehty vastaavanlainen kirja.
      Vähiten kiinnostavia ovat ne henkilökuvauskirjat missä referoidaan lähinnä lehtijuttuja, niitäkin julkaistaan.
      Olet kuitenkin oikeassa että näkökulmaa voisi olla yleisestikin enemmän, siksi pidin Kari Hotakaisen Kimi Räikkönen -kirjasta.
      Painokset ovst suuria ja nämä kaikki löytyvät ale-laareista, minulla on näitä paljon. Esim. Marit Bjoergenista kertova kirja oli hyvä, mutta oli alelaarissa kuten Rudy Pevenage kirja.

      Poista
    2. Tuossa yhdyn, jotta lehtijuttujen perusteella koottuja puolielämäkertoja karsastaa kaikista eniten kaikkine kuvasilppuineen.

      Poista
    3. Näiden kirjojen suosiota ihmettelen, sillä kirjallisesti nämä eivät le kaunokirjallisuuden eikä edes hyvän tietokirjallisuuden tasoa, tilastotiedot löytyy kattavammin netistä. Usein kirjojen suola on valokuvat, mutta tässä on hyvin vähän muita kuin virallisia keihäskilpakuvia.

      Poista
  3. Ruuskanen on hyvä tyyppi, rento ja puhuu sujuvasti savvoo. Onpa erikoista, että Lehtolainen on kirjoittanut Ruuskasesta. Olisin ymmärtänyt, jos hän olisi kirjoittanut taitoluistelijoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin.
      Maria Kallio sarjassa oli se yksi taitoluistelujuttu.

      Poista