Sivut

sunnuntai 16. kesäkuuta 2024

Rex Stout: Mustan vuoren varjossa

 

Mustan vuoren varjossa. alkuteos The Black Mountain 1954, suomentanut Olli-Pekka Rönn, Viihdeviikarit 1987, sivumäärä  189. Nero Wolfe #17. 

Mustan vuoren varjossa -kirja vie Nero Wolfen juurilleen Montenegroon, joka tuolloin oli osa Titon (1892-1980) Jugoslaviaa ja Wolfe matkaa keskelle itsenäisyyspyrkimyksiä, jotka olivat tuolloin hentoja Titon  ja Neuvostoliiton painostuksessa. Montenegro itsenäistyi kansanäänestyksen jälkeen 3.6.2006.

Teoksen alussa Nero Wolfen montenegrolainen ystävä ravintoloitsija  Marko Vuckic ammutaan New Yorkissa kadulle. Wolfe joutuu tunnistamaan ruumiin. Marko Vuckic, joka oli Wolfen läheisin ystävä, söi kerran kuussa Nero Wolfen luona ja kerran kuussa syötiin Vuckicin omistamassa Rustermanin ravintolassa. Nero Wolfe on kansallismielinen. Vaikka yhdessä kirjassa hän mainitsee, että on syntynyt Yhdysvalloissa, hän on montenegrolainen ja syntynyt Montenegrossa. Nero Wolfe osaa serbo-kroatiaa (luultavasti Montenegrossa puhutaan montenegroa?). Nero Wolfe on asunut lapsuutensa Montenegrossa ja palvellut ensimmäisessä maailmansodassa maan armeijassa vuoteen 1916 asti, kunnes nälkiintyi ja liittyi Yhdysvaltain armeijaan.

Nero Wolfe lopettaa kaikki muut tutkimukset, ja varojaan säästämättä alkaa tutkia ystävänsä murhaa. Marko Vuckic on lahjoittanut rahaa järjestölle, jotta Montenegro itsenäistyisi, joka tuolloin oli siis osa Jugoslaviaa. Jugoslavia oli kallellaan Neuvostoliittoon, Tito oli kommunisti ja kirjassa  Neuvostoliitolla on vahva (mutta epäselvä) jalansija maassa. Tutkimusten kuluessa Wolfen luo tulee hänen omapäinen adoptiotyttärensä Carla Britton, joka on avioitunut ja jo leskeytynytkin. Carla ja Nero ovat molemmat itsepäisiä, ja heidän on vaikea tulla toimeen keskenään. (Carla esiintyi dekkarissa Yli kuolleen ruumiini nimellä Carla Lovchen).

Carla Britton on toiminut Montenegron itsenäisyysliikkeessä, jota puolestaan Nero Wolfe ei ole rahoittanut. Nero Wolfe on kuitenkin toiminut toisen organisaation kautta tai  lähettänyt rahaa. Kirjassa on paljolti kyse, kehen voi luottaa, ja kaikki pelkäävät pettureita. Nero Wolfe pohtii, oliko Vuckicin organisaatiossa Titon tai Neuvostoliiton agentteja. Vuckic oli itse lahjoittanut 60 000 dollaria ja  kerännyt puoli miljoonaa dollaria, joka 1950-luvulla oli suuri summa rahaa. 

Nero Wolfe tajuaa, että ratkaisu on Montenegrossa, kirjan nimessä Musta vuori viittaa Montenegroon. Ilmenee, että Carla on kadonnut, ja on murhattu.  Nero Wolfe saapuu maahan ilman passia tai henkilöllisyystodistusta salanimellä Tone Stara, ja Archie esiintyy hänen Yhdysvalloissa syntyneenä poikana. Montenegrossa Wolfe luovii salaliitoissa, kehenkään ei voi luottaa täysin. Nero Wolfe suuntaa syntymäpaikkaansa Galicniciin Albanian rajalla (tässä on siis ristiriita, kun yhdessö dekkarissa kerrotaan hänen syntyneen Yhdysvalloissa). Wolfe saa selville murhaajan, mutta joutuu huijaamaan Titogradin (nykyinen Podgorica) viranomaisia, jotta saa konnan pois maasta. Laivamatkalla Yhdysvaltoihin tapahtuu välienselvittely, ja konna jää kiinni. 

Mustan vuoren varjossa on hyvin erilainen Nero Wolfe -dekkari, mutta avaa yksityisetsivän juuria. Teos mainitsee, että Jugoslaviasta olisi tullut paljon pakolaisia Yhdysvaltoihin. Archie Goodwin kertojana toteaa, että "etteivät serbit pahemmin välitä bosnialaisista ja vielä vähemmän kroaateista"  sekä  "Jugoslaviasta kotoisin olevat newyorkilaiset ovat melko nihkeitä avautumaan muukalaiselle ja taipuvaisia lyömään hanat tiukasti kiinni, jos heistä alkaa tuntua, että  heiltä urkitaan tietoja." sekä "Ylivoimainen enemmistö New Yorkin jugoslaaveista on Titon vastustajia ja käytännöllisesti kaikki neuvostovastaisia". 31.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

Osallistun tällä Kirsin kirjanurkan dekkariviikkoon 10-16.6.2024. 

Tutustu myös dekkariseura ry:n toimintaan täällä. Tulen itse bloggaamaan vielä lopuistakin Nero Wolfe -dekkareista ja osasta lyhytjuttuja ja sen jälkeen P. D. Jamesin Alan Dalgliesh dekkareista.

10 kommenttia:

  1. Kiitos mainiosta avauksestasi! Tämä teos taustoittaa mielenkiintoisesti Wolfen persoonaa.

    Melkoisen taipaleen olet kulkenut ja kuljet mainion kaksikon parissa ja on ollut kiintoisaa kulkea Stoutin & Wolfen matkassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taivalta on jäljellä vielä monta hauskaa js hyvää dekkaria.

      Poista
  2. Jään mielenkiinnolla odottamaan P.D.James -postauksiasi. AD on minun suosikkeja tv-salapoliiseista. En ole kirjoja kuitenkaan juuri lukenut, vaikka mielessä on ollutkin, että voisi kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P. D. James genre sekaan pyöriä 2025 puolella itsellä on 14 dekkarista lukematta kuusi, mutta ovat minusta laadukkaita.

      Poista
  3. olen tyhjentänyt Göteborgin kirjastosta Rex Stout

    VastaaPoista
  4. Kiitos osallistumisestasi hienolla panostuksella dekkariviikkoon!

    VastaaPoista
  5. Hmm, kiinnostavaa, muutamankin Stoutin kirjan olen lukenut mutta en muista oikein mitään mainintaa Wolfen menneisyydestä, joten tämä kuulostaa kyllä varsin erilaiselta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on sarjassa hyvin erilainen, eikä ole käännetty SaPo-sarjaankaan vaan vasta Jännityksen mestareihin, johon on toki muitakin käännetty. 1954 tämä on ollut aika poliittinen, esim. yöpakkaset olivat 1958.

      Poista