Rex Stout: Caesar on kuollut, alkuteos Some Buried Caesar, 1939, suomentaja Eero Ahmavaara, WSOY 1989, SaPo 26, sivumäärä 304. Nero Wolfe -dekkari #6
Rex Stoutin kuudenneessa Nero Wolfe -dekkarissa Caesar on kuollut ollaan poikkeuksellisesti matkan päällä kuten edellisessä osassa Liian monta kokkia. Matkalla orkidea-näyttelyyn Archie Goodwin ajaa ojaan (rengas tyhjeni) ja Nero Wolfe päättää oikaista haan kautta lähimmälle talolle, valitettavasti aitauksessa on rotu-sonni, 45 000 dollarin arvoinen Hickory Caesar Grindon. Goodwin ja Wolfe pääsevät miltei ehjin nahoin pois aitauksesta. Sonnia vartioidaan lisäksi haulikon voimin.
Sonnin on ostanut Thomas Pratt, jolla on New Yorkissa pratterioita, ruokapaikkoja. Sonnia ei ole suinkaan ostettu laiduntamaan ja toimimaan siitoksessa, vaan Pratt aikoo teurastaa Caesarin, ja paistaa sen nuotiolla ja tarjoilla sen parhaat palat lautasella sadalle valitulle vieraalle. Tämä on hänen ravintolaketjunsa mainostempaus.
Tämä sonnin kohtalo huolestuttaa, mutta enemmän se raivostuttaa varsinkin Guersney-liiton henkilöitä Lew Bennett etunenässä. Sonnin myynyt köyhtynyt osakesijoittaja ja karjatilallinen Monte McMillan selittelee kauppoja. Tiluksilla on paikalla miljönääri Thomas Pratt, ja hänen edesmenneen veljensä lapset, golfia pelaava hehkeä Caroline ja arkkitehti Jimmy, naapuri Frederick Osgood, tämän vaimo Marcia ja kotona asuvat, mutta aikuiset lapset Clyde ja Nancy. Carolinen vieraana on miehiä nielevä Lily Rowan, joka oli juuri jättänyt Clyden ja aikoo vampata Jimmyn. Caroline haluaa palkata Archien jotta tämä estäisi veljensä vamppaamisen. Paikalle tulee New Yorkista Clyden tuttu Howard Bronson.
Sonnia vartioidaan tarkasti, Archien vuorolla yöllä kuuluu ääniä, ja Clyde Osgood löytyy kuolleena aitauksesta. Tapausta pidetään sonnin tekosena, mutta Nero Wolfe on tarkka. Nero Wolfe ottaa pestin Fred Osgoodilta. Alkaa murhatutkinta, joka paljastaa murhaajan (lopulta).
Rex Stoutin Caesar on kuollut on aiheltaan virkistävän erilainen, mutta kuitenkin klassinen "kuka sen teki ja miksi" -dekkari.
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Ajattelin lukea ja blogata kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.
Tuon olen lukenut 100 vuotta sitten!
VastaaPoistaMuistin heti otsikosta että Caesar on sonni.
Muuta en sitten muistanutkaan 😀😎
Pidin tästä dekkarista, on minusta sarjan parhaimpia, vaikka asiantuntijat eivät nosta tätä parhaiden listalle.
PoistaTämä on ollut minun suosikkikirjani Wolfe-sagassa. Luin sen ensimmäisen kerran teini-ikäisenä, isäni ostama Sapo-nide ilmestyi 1957. Siinä muuten kannessa on härkä, ja muutenkin kansi taidokkaampi kun tuossa minkä olet nyt lukenut.
VastaaPoistaChris Steinbrunnerin & Otto Penzlerin dekkarihakemistossa (1976) on hyvä yhteenveto Stoutin taidoista: "Tyyliniekkana Stoutilla on vain yksi puute: hän ei osaa kirjoittaa huonoa lausetta."
Kiitos Kyösti. Olen löytänyt vasta nyt Rex Stoutin. Olen nähnyt tuon härkäkannen upea kansio, tämä oli kirjaston kirja ja oli kyllä mainio.
PoistaMonet netti lähteet rankkaavat parhaaksi dekkarin Ovikello soi. Hankin juuri kirjan. Ainakin joka toisen kirjan nimi voisi olla Ovikello soi, kun usein tulee asiakas etuovesta.
Kerrassaan mainio osa Stoutin vakuuttavasta sarjasta!
VastaaPoistaEikäpä juohdu mieleen, josko milloinkaan muulloin olisi törmännyt sonniin - kuten tässä oivasti nimettyyn Caesariin - kirjalllisuudessa saati dekkarigenressä:)
Tuo Kyöstin loppusitaatti on helppo allekirjoittaa...
Kyöstillä on tietoa miltei kaikista dekkarigenreistä, kuten muustakin kirjallisuudesta. Kallion lukiolaiset laittaisivat tähän sisältövaroituksia, Archiella juttu lentää, mutta myös sisältövaroitus viihtymisestä.
PoistaTähän sarjaanhan täytyy kohta tutustua! Tämä osa kuulostaa kyllä kiinnostavalta, tuo härkäkuvio tuo mukavasti poikkeavuutta genreen.
VastaaPoistaKyllä idea sonnista oli virkistävä
Poista